Heräätkö kolmelta etkä saa enää unta? Neurologi yhdistää oireen D-vitamiiniin

Toistuva herääminen aamuyöllä voi Stasha Gominakin mukaan kertoa siitä, ettei aivoilla ole oikeaa kemiallista ympäristöä unen jatkamiseen. Neurologin D- ja B-vitamiineihin perustuva selitys on saanut paljon huomiota, mutta tutkimusnäyttö ei osoita D-vitamiinin puutteen olevan yleinen yksittäinen syy unihäiriöihin. Erityisesti podcastissa mainitut suuret annokset ylittävät moninkertaisesti viralliset turvallisen saannin rajat.

Kello on kolme yöllä. Uni katkeaa, ajatukset alkavat kiertää eikä nukahtaminen enää onnistu. Yhdysvaltalainen neurologi ja univalmentaja Stasha Gominak uskoo, että tällaisen kokemuksen taustalla voi olla D-vitamiinin puutteeseen liittyvä muutos aivojen ja suoliston toiminnassa.

Gominak esittelee teoriaansa Steven Bartlettin The Diary of a CEO -podcastissa. Kaksituntisessa haastattelussa hän haastaa tavalliset uniohjeet, arvostelee ravintolisäalaa ja kuvailee kehittämäänsä RightSleep-menetelmää.

Haastattelun houkuttelevin lupaus on samalla sen ongelmallisin kohta: monimutkaisille unihäiriöille tarjotaan yksi yhdistävä biokemiallinen selitys. D-vitamiinin ja unen välillä tunnetaan yhteys, mutta yhteys ei vielä todista, että puutos aiheuttaisi useimmat unihäiriöt tai että suuri vitamiiniannos korjaisi ne.

Havainto alkoi päänsärkypotilaista

Gominak työskenteli neurologina yli 20 vuotta. Hän kertoo kiinnostuneensa unesta vuonna 2004, kun päänsärystä kärsinyt nuori ja hoikka nainen vaati päästä unitutkimukseen. Tutkimuksessa löytyi uniapnea, ja CPAP-hoidon aloittamisen jälkeen potilaan vuosia jatkuneet päivittäiset päänsäryt loppuivat.

Tämän jälkeen Gominak lähetti lisää päänsärkypotilaita unitutkimuksiin. Kaikilta ei löytynyt uniapneaa, mutta osalla REM-uni alkoi hänen mukaansa poikkeuksellisen myöhään, jäi vähäiseksi tai hengityskatkot painottuivat REM-uneen.

Monet potilaista kertoivat heräävänsä noin kolmelta aamuyöllä. Gominak alkoi etsiä selitystä autonomisesta hermostosta, aivorungosta ja asetyylikoliinista, joka toimii välittäjäaineena muun muassa parasympaattisessa hermostossa.

Hänen päätelmänsä oli, että D-vitamiinin niukkuus voisi heikentää unen säätelyyn liittyvää kemiaa. Gominak liittää D-vitamiinin asetyylikoliinin muodostumiseen ja arvioi, että puutos voisi vaikeuttaa REM-unen normaalia rakentumista.

Tälle kokonaiselle ketjulle ei kuitenkaan ole vahvaa kliinistä näyttöä. D-vitamiinireseptoreita on unen säätelyyn osallistuvilla aivoalueilla, mutta tämä biologinen mahdollisuus ei vielä osoita, että D-vitamiinilisä palauttaisi REM-unen tai estäisi aamuyön heräämisen.

D-vitamiini on vitamiini ja hormonin esiaste

Gominak korostaa haastattelussa, että D-vitamiinia pitäisi käsitellä hormonina eikä tavallisena vitamiinina. Ajatuksessa on biologinen ydin: iholla tai ravinnosta saatu D-vitamiini muuttuu elimistössä vaiheittain aktiiviseksi kalsitrioliksi, joka toimii steroidihormonin tavoin.

Nimi ei silti ole lääketieteellinen virhe siinä mielessä, että D-vitamiinista puhuminen vitamiinina olisi väärin. Se on vakiintunut nimitys ravintoaineelle, jota elimistö pystyy muodostamaan UVB-säteilyn avulla mutta jota saadaan myös ruoasta ja valmisteista.

D-vitamiinin tunnetuin tehtävä liittyy kalsiumin ja fosfaatin aineenvaihduntaan sekä luustoon. Puutos voi aiheuttaa lapsille riisitautia ja aikuisille osteomalasiaa. Mahdollisia yhteyksiä uneen, mielialaan, immuunijärjestelmään ja aineenvaihduntaan tutkitaan, mutta kaikki havaitut yhteydet eivät ole osoittautuneet syy-seuraussuhteiksi.

Tutkimuksissa näkyy yhteys, mutta tulokset vaihtelevat

Havaintotutkimuksia koonnut meta-analyysi on yhdistänyt D-vitamiinin puutoksen suurempaan unihäiriöiden riskiin. Tällainen tulos voi tarkoittaa, että vitamiinitila vaikuttaa uneen, mutta myös huono uni, vähäinen ulkoilu, pitkäaikaissairaus tai elintavat voivat vaikuttaa D-vitamiinitasoon.

Vuonna 2022 julkaistu satunnaistettuja tutkimuksia koonnut katsaus löysi viitteitä siitä, että D-vitamiinilisä saattaa parantaa koettua unen laatua. Tutkimukset olivat kuitenkin pieniä ja keskenään erilaisia, eikä vaikutuksesta unen määrään tai tiettyihin unihäiriöihin saatu selvää vastausta.

Toisessa satunnaistetussa, lumekontrolloidussa tutkimuksessa D-vitamiinilisä ei parantanut D-vitamiinin riittämättömyydestä kärsineiden osallistujien unen kestoa, unettomuutta tai päiväaikaista väsymystä. Tutkijat totesivat D-vitamiinin roolin unessa jäävän kiistanalaiseksi.

Kokonaisuus on siis maltillisempi kuin podcastin väite. D-vitamiinin puute voi olla yksi huomioitava tekijä joillakin ihmisillä, mutta nykyinen näyttö ei tue päätelmää, että aamukolmen herääminen itsessään paljastaisi puutoksen.

Sama koskee uniapneaa. D-vitamiinin puutos on joissakin tutkimuksissa liittynyt uniapnean riskiin tai vaikeusasteeseen, mutta ahtauttavan uniapnean keskeinen mekanismi on ylähengitysteiden painuminen kasaan unen aikana. Sitä ei voi selittää yksinkertaisesti vitamiinien puutteella.

RightSleep yhdistää D-vitamiinin, B-vitamiinit ja suoliston

Gominakin RightSleep-mallissa D-vitamiinitasoa säädetään verikokeiden perusteella. Jos B12-vitamiini on matala, sitä täydennetään erikseen. Lisäksi malliin kuuluu kolmen kuukauden jakso B50-valmistetta ja myöhemmin pienempi monivitamiinivalmiste.

Teorian mukaan D-vitamiinin puutos muuttaa suoliston mikrobiomia ja vähentää bakteerien tuottamia B-vitamiineja. Kun D-vitamiinia lisätään ja uni alkaa Gominakin mukaan korjaantua, elimistö käyttäisi enemmän B-vitamiineja ja voisi ajautua uuteen puutostilaan.

Gominak julkaisi vuonna 2016 tätä ketjua käsittelevän artikkelin Medical Hypotheses -lehdessä. Jo julkaisukanavan nimi kertoo olennaisen: kyseessä on mekanismia ehdottava hypoteesi, ei satunnaistettu hoitotutkimus.

Myös podcastin julkaisemassa 61-sivuisessa riippumattomassa taustaraportissa todetaan, ettei D-vitamiinin, suolistobakteerien, B-vitamiinien ja unen välistä ketjua ole osoitettu kontrolloidussa kokeessa. Gominakin kliinisissä havainnoissa D- ja B-vitamiineja käytettiin yhdessä, joten mahdollisia vaikutuksia ei voi erottaa toisistaan, lumevaikutuksesta tai oireiden luonnollisesta vaihtelusta.

Suoliston mikrobiomin ja unen välillä on aidosti kaksisuuntainen yhteys. Huono uni voi muuttaa mikrobistoa, ja mikrobien aineenvaihduntatuotteet voivat puolestaan vaikuttaa hermoston, immuunijärjestelmän ja vuorokausirytmin kautta uneen. Tutkimus ei silti tue väitettä, että muuttunut mikrobiomi olisi useimpien unihäiriöiden pääsyy.

Myöskään väitettä D-vitamiinilisän aiheuttamasta yleisestä B-vitamiinipuutoksesta ei ole vahvistettu. D- ja B12-vitamiinin puutokset voivat esiintyä samalla ihmisellä esimerkiksi imeytymishäiriön, korkean iän, kroonisen sairauden tai rajoittuneen ruokavalion vuoksi ilman, että toinen puutos aiheuttaa toisen.

Podcastissa mainitaan poikkeuksellisen suuria annoksia

Haastattelun tärkein varoitus liittyy annoksiin. Gominak sanoo vitamiinien olevan väärin käytettyinä yhtä vaarallisia kuin lääkkeiden ja arvostelee kaikille annettavia samanlaisia ravintolisäohjeita.

Samaan aikaan hän kuvaa potilasta, joka käytti 30 000 kansainvälistä yksikköä eli IU:ta D-vitamiinia päivittäin neljän vuoden ajan. Se vastaa 750 mikrogrammaa vuorokaudessa. Gominak kertoo useimpien omien potilaidensa käyttäneen 10 000 IU:ta eli 250 mikrogrammaa päivässä.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA on asettanut aikuisen D-vitamiinin pitkäaikaisen turvallisen saannin ylärajaksi 100 mikrogrammaa eli 4 000 IU:ta vuorokaudessa. Podcastissa mainitut annokset ovat tähän verrattuna 2,5- ja 7,5-kertaisia.

Yläraja ei tarkoita, että jokainen sen ylittävä annos aiheuttaisi heti myrkytyksen. Se tarkoittaa tasoa, jonka alittavan pitkäaikaisen kokonaissaannin ei odoteta aiheuttavan haittaa terveelle väestölle. Suurempia annoksia voidaan käyttää tiettyjen sairauksien hoidossa lääkärin seurannassa, mutta ne eivät ole tavallista itsehoitoa.

Liiallinen D-vitamiini voi nostaa veren kalsiumpitoisuutta. Se voi aiheuttaa pahoinvointia, heikkoutta, sekavuutta, voimakasta janoa, tihentynyttä virtsaamista ja munuaiskiviä. Vakavissa tapauksissa seurauksena voi olla munuaisvaurio, pehmytkudosten kalkkeutuminen tai rytmihäiriö.

Gominakin tunnetussa vuoden 2012 hypoteesiartikkelissa unen kannalta tavoiteltavaksi esitettiin 25-hydroksi-D-vitamiinin tasoa 60–80 nanogrammaa millilitrassa. Suomessa käytetyiksi yksiköiksi muunnettuna se on 150–200 nanomoolia litrassa. Ruokavirasto pitää yli 50 nanomoolin pitoisuutta terveyden kannalta riittävänä, joten tavoitteet eivät ole keskenään vertailukelpoisia tavallisena saantiohjeena.

Myös B50-nimi voi hämätä. Valmiste voi sisältää esimerkiksi 50 milligrammaa B6-vitamiinia, vaikka EFSA:n aikuiselle asettama B6-vitamiinin turvallisen pitkäaikaisen saannin yläraja on 12,5 milligrammaa päivässä. Liiallinen B6-vitamiini voi aiheuttaa ääreishermoston vaurion.

Suomessa suositus on huomattavasti pienempi

Ruokaviraston mukaan D-vitamiinin suositeltava päivittäinen kokonaissaanti on useimmille lapsille ja aikuisille 10 mikrogrammaa. Yli 75-vuotiaille suositus on 20 mikrogrammaa vuorokaudessa.

Ravintolisän tarve riippuu iästä, ruokavaliosta, vuodenajasta ja yksilöllisistä riskitekijöistä. Suomessa D-vitamiinilisää suositellaan ympäri vuoden muun muassa lapsille, raskaana oleville ja imettäville sekä 75 vuotta täyttäneille. Aikuiselle lisä voi olla tarpeen etenkin, jos ruokavalioon ei kuulu säännöllisesti D-vitaminoituja tuotteita tai kalaa.

Endocrine Societyn vuoden 2024 hoitosuositus ei kehota terveitä alle 75-vuotiaita käyttämään rutiininomaisesti virallisen saantisuosituksen ylittäviä annoksia. Se ei myöskään suosittele terveelle väestölle automaattista D-vitamiinitason seulontaa, koska eri sairauksia ehkäisevää tavoitetasoa ei ole osoitettu kliinisissä tutkimuksissa.

Tämä ei tarkoita, ettei verikoetta koskaan tarvittaisi. Mittaus voi olla perusteltu lääkärin arvion mukaan esimerkiksi puutokseen viittaavien oireiden, imeytymishäiriön, luustosairauden, tiettyjen lääkitysten tai muun todetun riskin yhteydessä.

Auringonvalo ei ole sama asia kuin kapseli

Gominak on oikeassa siinä, ettei ulkona oleminen ole sama asia kuin D-vitamiinitabletin ottaminen. Päivänvalo vaikuttaa vuorokausirytmiin, ja ulkoiluun liittyy usein liikuntaa, sosiaalisia kokemuksia sekä mielialaa tukevia vaikutuksia, joita kapseli ei tarjoa.

Iholla syntyvä ja ravintolisästä saatava D3-vitamiini päätyvät kuitenkin samaan hormonaaliseen aineenvaihduntareittiin. Niiden imeytymisen ja kierron nopeudessa on eroja, mutta podcastissa esitetyn sulfatoituneen ihoperäisen D-vitamiinin erityisen terveysrooli on edelleen epäselvä.

Suomessa D-vitamiinia muodostuu iholla pääasiassa maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana. Talven pimeimpinä kuukausina auringon UVB-säteily ei riitä samanlaiseen tuotantoon, joten ravinto ja tarvittaessa suositusten mukainen lisä ovat käytännöllisiä lähteitä.

Podcastia ei pidä tulkita kehotukseksi jättää aurinkosuoja pois. Maailman terveysjärjestö suosittelee suojautumista, kun UV-indeksi on vähintään kolme. Terveyskirjaston mukaan D-vitamiinin saannin vuoksi ei tarvitse erikseen oleskella auringossa, sillä UV-säteily vaurioittaa ihosolujen DNA:ta ja lisää ihosyövän riskiä.

Aamuyön herääminen ei ole D-vitamiinitesti

Herääminen kolmelta voi johtua monesta asiasta. Taustalla voivat olla stressi, alkoholi, vaihdevuosioireet, masennus, kipu, lääkitys, epäsäännöllinen vuorokausirytmi, uniapnea tai se, että ihminen viettää aamuyöstä luonnostaan enemmän kevyessä ja REM-unessa.

Jos unettomuus jatkuu pitkään, heikentää toimintakykyä tai siihen liittyy kovaa kuorsausta, hengityskatkoja, aamupäänsärkyä tai poikkeavaa päiväaikaista väsymystä, syy kannattaa selvittää terveydenhuollossa. Uniapnean tutkimista tai toimivaa CPAP-hoitoa ei pidä korvata vitamiinikuurilla.

D-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää, ja puutos kannattaa hoitaa. Podcast ei kuitenkaan osoita, että kaikkien huonosti nukkuvien pitäisi tavoitella korkeita veriarvoja tai käyttää D-vitamiinin rinnalla vahvaa B-vitamiinivalmistetta.

Gominakin kiinnostavin havainto on lopulta myös hänen turvallisin neuvonsa: ravintolisät eivät ole harmittomia vain siksi, että niitä saa ilman reseptiä. Juuri siksi hänen omaa RightSleep-protokollaansa ja haastattelussa mainittuja suuria annoksia ei pidä kokeilla omin päin.