5 syytä, miksi uusi tapa ei jää arkeen alkuinnostuksen jälkeen

Päätös on hyvä ja ensimmäiset päivät sujuvat. Sitten uusi tapa katoaa vanhan arjen sekaan. Ennen kuin päättelet olevasi huono pitämään lupauksia, kannattaa tarkistaa viisi käytännön asiaa.

Uusi tapa voi tarkoittaa iltalukemista, työpöydän järjestämistä tai pientä kävelyä. Aloittaminen ja tekemisen muuttuminen tutuksi osaksi arkea ovat kuitenkin eri vaiheita.

Surreyn yliopisto haastattelee tapojen muodostumista tutkivaa Pippa Lallya, joka korostaa, ettei toimivan rutiinin oppimiseen ole kaikille samaa määräaikaa. Myös tekemisen ajankohta ja tilanne tarvitsevat konkreettisen suunnitelman.

Seuraavat viisi kohtaa kokoavat tapojen tutkimuksesta käytännön kysymyksiä uuden rutiinin rakentamiseen.

1. Tavoite ei kerro, mitä aiot tehdä

Päätös lukea enemmän kuulostaa selkeältä, mutta se jättää seuraavan teon avoimeksi. Arjessa pitää vielä erikseen valita kirja, hetki ja se, milloin aloittaa.

Konkreettinen versio voisi olla yhden sivun lukeminen iltateen jälkeen. Se on toimituksen esimerkki Lallyn painottamasta täsmällisestä suunnittelusta: tunnistat tilanteen ja tiedät, mitä siinä on tarkoitus tehdä.

2. Tekemiselle ei ole tuttua aloituskohtaa

Jos ajattelet tekeväsi asian joskus sopivassa välissä, jokainen päivä vaatii uuden päätöksen. Tilaisuus voi mennä ohi huomaamatta.

British Journal of General Practice -lehdessä tutkijat Benjamin Gardner, Phillippa Lally ja Jane Wardle kuvaavat, miten tutussa tilanteessa toistuva teko voi vähitellen muuttua automaattisemmaksi. Aloituskohta voi olla esimerkiksi kotiin saapuminen tai aamupalan päättyminen.

3. Rakennat kaiken innostuksen varaan

Ensimmäisinä päivinä uusi tekeminen pyörii mielessä itsestään. Myöhemmin tilalle tulee tavallinen tiistai, jolloin muut asiat vievät huomion.

Tutkijat huomauttavat, että motivaatio ja tietoinen huomio voivat hiipua. Siksi voi olla hyödyllistä päättää etukäteen sellainen rajattu teko, jonka pystyt toistamaan tavallisessakin päivässä. Kirjan avaaminen yhdelle sivulle antaa selkeämmän lähtökohdan kuin lupaus kokonaan uudenlaisesta illasta.

4. Yksi väliin jäänyt kerta muuttuu lopettamispäätökseksi

Ilta meni toisin kuin suunnittelit. Seuraavana päivänä ajattelet jo rikkoneesi koko yrityksen ja odotat uutta maanantaita.

European Journal of Social Psychology -lehdessä julkaistussa Lallyn ja kollegoiden tutkimuksessa yhden tekemiskerran väliin jääminen ei olennaisesti haitannut tavan muodostumista. Käytännön johtopäätös on lempeä: seuraava sopiva tilanne on edelleen käytettävissä.

5. Odotat tavan valmistuvan määräpäivänä

Olet tehnyt asiaa viikkoja, mutta se vaatii vielä muistamista. Se ei yksin tarkoita, ettei tapa olisi vahvistumassa.

Alkuperäisessä tutkimuksessa muodostumisen nopeus vaihteli huomattavasti. Surreyn haastattelussa Lally muistuttaa, ettei usein mainittu 66 päivää ole yleispätevä aikaraja. Pelkkä päivien laskeminen voi siksi antaa turhan jyrkän kuvan onnistumisesta.

Jos haluat tarkistaa yhden nykyisen tavoitteesi, kirjoita kolme asiaa: mikä on teko, mikä tilanne aloittaa sen ja onko suunnitelma toteutettavissa tavallisena päivänä. Epämääräinen kohta näyttää, mitä voi vielä selkeyttää.

Samalla voi seurata muutakin kuin katkottoman putken pituutta. Muistuuko tekeminen mieleen helpommin? Onko aloittaminen aiempaa vaivattomampaa? Tällaiset havainnot kertovat arjen muutoksesta enemmän kuin yksi väliin jäänyt ilta.