9 lausetta voi paljastaa, että tunteet hallitsevat keskustelua – yksi niistä on syytä ottaa vakavasti

Jokainen sanoo joskus kiihtyneenä jotain, mitä myöhemmin katuu. Jos samoissa keskusteluissa toistuvat kuitenkin vastuun välttely, uhkaukset ja ajatus siitä, että kaikki muut ovat vihollisia, kyse voi olla haitalliseksi muuttuneesta vuorovaikutustavasta.

Voimakas tunne voi hetkellisesti kaventaa ajattelua. Rauhallinenkin ihminen saattaa suuttuneena liioitella, syyttää toista tai ilmoittaa, ettei halua enää keskustella.

YourTangon kirjoittaja Zayda Slabbekoorn kokoaa artikkelissaan yhdeksän lausetta, joiden hän katsoo liittyvän henkisesti ja emotionaalisesti epävakaaseen käyttäytymiseen.

Alkuperäisen kirjoituksen käyttämä ilmaus unhinged on kuitenkin leimaava eikä lääketieteellinen käsite. Yksittäisestä lauseesta ei voi päätellä, onko ihmisellä mielenterveyden häiriö, persoonallisuushäiriö tai edes tavallista suurempia vaikeuksia säädellä tunteitaan.

Olennaisempaa on tarkkailla kokonaisuutta. Toistuuko käytös viikosta ja kuukaudesta toiseen? Aiheuttaako se pelkoa, kärsimystä tai jatkuvia ihmissuhdeongelmia? Pystyykö ihminen rauhoituttuaan ottamaan vastuuta ja korjaamaan tilanteen?

Tunteiden säätelyn vaikeuksiin voi liittyä nopeita ja voimakkaita tunnereaktioita, impulsiivista toimintaa, vaikeutta rauhoittua sekä sanoja ja tekoja, joita ihminen myöhemmin katuu. Samankaltaisia piirteitä voi silti esiintyä monista eri syistä, kuten stressistä, traumasta, uupumuksesta, päihteistä tai mielenterveyden ongelmista.

1. ”Suutun vain, kun joku saa minut suuttumaan”

Lause siirtää vastuun omasta reaktiosta kokonaan toiselle ihmiselle. Puhuja antaa ymmärtää, ettei hänellä ollut mahdollisuutta vaikuttaa huutamiseensa, loukkaaviin sanoihinsa tai muuhun toimintaansa.

Toisen käytös voi luonnollisesti herättää vihaa. Ihminen voi joutua kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti, provosoiduksi tai loukatuksi. Tämä ei kuitenkaan poista vastuuta siitä, mitä hän itse tekee tunteensa vallassa.

Terveempi tapa sanoittaa tilannetta voisi olla: ”Se, mitä tapahtui, sai minut todella vihaiseksi. Reagoin silti väärin, kun huusin.”

Näin ihminen tunnistaa sekä toisen teon vaikutuksen että oman vastuunsa.

On myös tärkeää muistaa, ettei tunteiden hallintaa koskevaa puhetta pidä käyttää väärinkäytöksen vähättelyyn. Loukkaavasti tai väkivaltaisesti käyttäytynyt ihminen on vastuussa omista teoistaan, vaikka toinen olisi reagoinut niihin voimakkaasti.

2. ”Keneenkään ei voi koskaan luottaa”

Sanat kukaan ja koskaan tekevät yksittäisistä kokemuksista koko maailmaa koskevan säännön.

Luottamuksen menettäminen voi olla ymmärrettävä seuraus petoksesta, väkivallasta, turvattomasta lapsuudesta tai toistuvista pettymyksistä. Epäluulo ei siten automaattisesti tarkoita vainoharhaisuutta tai muuta sairautta.

Jyrkkä ajatus voi silti pitää ihmisen jatkuvassa valmiustilassa. Jos ketään ei voi pitää turvallisena, apua on vaikea pyytää ja läheisyyttä lähes mahdoton rakentaa.

Realistisempi ajatus voisi olla: ”Minun on tällä hetkellä vaikea luottaa ihmisiin, ja tarvitsen siihen aikaa sekä tekoja.”

Luottamuksen ei tarvitse olla joko täydellistä tai olematonta. Sitä voidaan antaa vähitellen ja rajatusti sen perusteella, miten toinen toimii.

3. ”En anna koskaan anteeksi sille, joka toimii minua vastaan”

YourTango tulkitsee lauseen merkiksi katkeruuteen takertumisesta. Asia ei kuitenkaan ole aivan näin yksinkertainen.

Ihmisen ei ole pakko antaa anteeksi vakavaa loukkausta, jotta hän voisi jatkaa elämäänsä. Anteeksianto ei myöskään tarkoita sovintoa, tapahtuneen hyväksymistä tai sitä, että vahingoittanut ihminen pitäisi päästää takaisin lähelle.

Huolestuttavammaksi tilanne muuttuu, jos elämä alkaa pyöriä kostamisen, vihan ylläpitämisen tai toisen rankaisemisen ympärillä.

Rajan voi asettaa ilman loputonta kostosuunnitelmaa: ”En hyväksy sitä, mitä teit, enkä halua jatkaa tätä suhdetta.”

Tavoitteena ei tarvitse olla anteeksianto. Riittää, ettei tapahtunut saa hallita jokaista uutta ihmissuhdetta ja tulevaa päätöstä.

4. ”En puhu tästä enää”

Lause voi olla keskustelun välttelemistä, mutta se voi yhtä hyvin olla terve raja.

Jos ihminen on niin kiihtynyt, ettei hän pysty kuuntelemaan tai puhumaan asiallisesti, tauko voi estää riitaa pahenemasta. Rauhoittuminen ei ole sama asia kuin ongelman pakeneminen.

Ratkaisevaa on se, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Rakentava tauko kuulostaa esimerkiksi tältä: ”Olen nyt liian kiihtynyt. Palataan tähän illalla, kun olen rauhoittunut.”

Haitallisempaa on käyttää keskustelun lopettamista vallankäyttönä. Jos ihminen kieltäytyy johdonmukaisesti käsittelemästä yhteisiä ongelmia, jättää toisen epätietoisuuteen tai rankaisee tätä päiväkausien hiljaisuudella, yhteys alkaa heikentyä.

Tunteiden kuohuessa myös puheen ymmärtäminen ja ongelmanratkaisu vaikeutuvat. Siksi rauhallinen tauko voi olla järkevä, kunhan keskusteluun todella palataan.

5. ”Kaikki ovat vain kateellisia minulle”

Kateus on todellinen tunne, ja joskus toinen ihminen todella vähättelee menestystä tai yrittää horjuttaa toista oman epävarmuutensa vuoksi.

Jos jokainen arvostelu, eriävä mielipide ja epäonnistunut ihmissuhde selitetään kateudella, lauseesta voi kuitenkin tulla suoja itsetutkiskelua vastaan.

Ajatus vapauttaa puhujan kysymästä, oliko palautteessa jotakin aiheellista tai vaikuttiko hänen oma toimintansa tilanteeseen.

Joustavampi suhtautuminen voisi olla: ”Tuo kommentti saattoi johtua kateudesta, mutta haluan silti pohtia, oliko siinä jotakin hyödyllistä.”

Kaikkea kritiikkiä ei tarvitse hyväksyä. Terve itsevarmuus kestää kuitenkin sen mahdollisuuden, ettei puhuja ole jokaisessa ristiriidassa täysin oikeassa.

6. ”Saat vielä katua tuota”

Tämä lause eroaa listan muista kohdista, koska se voi olla suora tai epäsuora uhkaus.

Merkitys riippuu äänensävystä, tilanteesta ja puhujan aikaisemmasta käytöksestä. Kevyt tokaisu ystävien välisessä kilpailussa on eri asia kuin vihainen viesti eron, torjunnan tai riidan jälkeen.

Uhkailua ei pidä selittää vain sillä, että toinen on emotionaalisesti kuormittunut. Vallan ja kontrollin tavoittelu, pelottelu sekä väkivallalla tai seurauksilla uhkaaminen voivat olla henkisen väkivallan merkkejä.

Jos lause herättää pelkoa, sitä kannattaa käsitellä turvallisuuskysymyksenä eikä yrittää diagnosoida puhujaa. Viestit voi olla tarpeen säilyttää, tilanteesta kertoa luotettavalle ihmiselle ja hakea apua viranomaisilta tai väkivaltatyön palveluista.

Välittömässä vaarassa soitetaan hätänumeroon 112.

7. ”Kiitos, kun pilasit koko päiväni”

Lauseessa yksi tapahtuma laajennetaan koko päivää koskevaksi tuomioksi ja vastuu omasta olosta siirretään toiselle ihmiselle.

Ajattelutapa muistuttaa katastrofiajattelua ja mustavalkoista yleistämistä. Epämiellyttävä tapahtuma muuttuu mielessä täydelliseksi epäonnistumiseksi.

Joskus toinen ihminen voi aidosti tehdä jotakin, mikä vaikuttaa voimakkaasti koko päivään. Loukkaavaa tekoa ei tarvitse vähätellä tai teeskennellä merkityksettömäksi.

Rakentavampi ilmaisu kertoo tapahtumasta ja tunteesta ilman tarpeetonta syytöstä: ”Se, mitä sanoit aamulla, jäi vaivaamaan minua ja minun on ollut vaikea keskittyä.”

Tällainen muoto antaa toiselle mahdollisuuden ymmärtää vaikutusta ja vastata siihen ilman, että hänen väitetään hallitsevan puhujan koko tunne-elämää.

8. ”En ole kenellekään mitään velkaa”

Lause voi olla joko tärkeä itsenäisyyden ilmaus tai merkki vastavuoroisuuden puutteesta.

Ihminen ei ole velvollinen miellyttämään kaikkia, hyväksymään huonoa kohtelua tai antamaan ajastaan ja kehostaan toisille vastoin tahtoaan. Tällaisessa yhteydessä lause voi auttaa asettamaan välttämättömän rajan.

Ongelmalliseksi se muuttuu, jos sillä perustellaan vastuun välttelyä. Lupaukset, yhteiset sopimukset, lasten hoiva, työtehtävät ja aiheutettujen vahinkojen korjaaminen eivät katoa sillä, ettei ihminen halua tuntea olevansa kenellekään velkaa.

Itsenäisyys ei tarkoita sitä, ettei muiden tarpeilla tai oikeuksilla olisi merkitystä.

Kypsämpi ajatus voisi olla: ”Minulla on oikeus rajoihini, mutta olen vastuussa tekemistäni sopimuksista ja siitä, miten kohtelen muita.”

9. ”Minulle ei koskaan tapahdu mitään hyvää”

YourTango käsittelee lausetta vastuun välttelynä, mutta siihen kannattaa suhtautua erityisen varovaisesti.

Se voi olla ohimenevää turhautumista huonon päivän jälkeen. Jos ihminen toistaa ajatusta jatkuvasti ja vaikuttaa aidosti toivottomalta, kyse voi olla masennuksesta, kriisistä tai voimakkaasta kuormituksesta.

Toivottomuus kuuluu masennuksen tavallisiin oireisiin, ja syvä tunne siitä, ettei tulevaisuudessa ole mitään hyvää, voi liittyä myös itsetuhoiseen kriisiin.

Tällöin hyödyllisin vastaus ei ole syyttää ihmistä uhrin roolista. Parempi on kysyä rauhallisesti: ”Kuulostaa siltä, että sinulla on todella vaikeaa. Haluatko kertoa lisää?”

Jos ihminen puhuu kuolemasta, itsensä vahingoittamisesta tai siitä, ettei hänellä ole syytä elää, asia pitää ottaa vakavasti ja apua hakea heti.

Suomessa MIELI Kriisipuhelin tarjoaa luottamuksellista keskusteluapua suomeksi ympäri vuorokauden numerossa 09 2525 0111. Välittömässä hätätilanteessa soitetaan numeroon 112.

Yksi lause ei kerro ihmisen mielenterveydestä

Samat sanat voivat tarkoittaa täysin eri asioita eri tilanteissa.

”En puhu tästä enää” voi olla haitallista välttelyä tai välttämätön tauko. ”En ole kenellekään mitään velkaa” voi kuvata itsekeskeisyyttä tai selviytymistä kontrolloivasta suhteesta. ”Minulle ei tapahdu mitään hyvää” voi olla liioittelua tai vakava avunpyyntö.

Mielenterveyden ammattilainenkaan ei tekisi diagnoosia yhden lauseen perusteella. Arvioinnissa tarkastellaan oireiden määrää, kestoa ja voimakkuutta sekä sitä, miten ne vaikuttavat arkeen, työhön ja ihmissuhteisiin.

Kaikki tunnekuohussa sanottu ei myöskään kerro pysyvästä luonteenpiirteestä. Merkitystä on sillä, pystyykö ihminen myöhemmin palaamaan tilanteeseen, pyytämään anteeksi ja muuttamaan käyttäytymistään.

Kiinnitä huomiota vaikutukseen, älä diagnoosiin

Toisen mielenterveyden arvailemisen sijaan voi arvioida sitä, mitä vuorovaikutuksessa todella tapahtuu.

Saako keskustelussa olla eri mieltä ilman kostoa? Kunnioitetaanko rajoja? Pystyykö kumpikin ottamaan vastuuta? Joutuuko toinen jatkuvasti varomaan sanojaan pelätessään raivostumista tai uhkailua?

Haitalliseen käytökseen saa asettaa rajan riippumatta siitä, johtuuko se mielenterveysongelmasta, stressistä vai opitusta tavasta toimia.

Samalla vaikeuksissa olevaa ihmistä voi lähestyä ilman leimaa. Hän ei välttämättä tarvitse tuomiota siitä, että on epävakaa, vaan apua tunnistamaan tunteensa, rauhoittamaan reaktionsa ja ilmaisemaan tarpeensa turvallisemmin.