9 tärkeää oppia, jotka vähentävät jatkuvaa muiden hyväksynnän tarvetta

Jokainen tarvitsee toisinaan rohkaisua ja varmistusta läheisiltään. YourTangon mukaan jatkuvan vakuuttelun tarve voi kuitenkin vähentyä, kun ihminen oppii suhtautumaan tunteisiinsa, virheisiinsä ja muiden mielipiteisiin turvallisemmin.

Moni kysyy joskus läheiseltään, onko kaikki hyvin, tekikö hän oikean ratkaisun tai näyttääkö tulevaisuus edelleen turvalliselta. Tuen ja rohkaisun hakeminen on tavallinen osa ihmissuhteita.

Ongelmalliseksi varmistelu voi muuttua silloin, jos mikään vastaus ei rauhoita pitkäksi aikaa. Ihminen saattaa kysyä samaa asiaa yhä uudelleen, tulkita pienetkin muutokset torjunnaksi tai antaa muiden mielipiteiden ratkaista oman arvonsa.

YourTangossa julkaistussa kirjoituksessa Zayda Slabbekoorn esittelee yhdeksän elämänoppia, jotka hänen mukaansa yhdistävät ihmisiä, jotka eivät jatkuvasti tarvitse vakuuttelua muilta.

Lista ei ole psykologinen testi. Vähäinen varmistelun tarve ei aina tarkoita tervettä itsevarmuutta, sillä avun välttely voi johtua myös siitä, ettei ihminen luota muihin tai uskalla näyttää haavoittuvuuttaan.

Tasapainoinen tavoite ei siis ole täydellinen riippumattomuus. Olennaisempaa on, että ihminen pystyy sekä rauhoittamaan itseään että pyytämään tukea silloin, kun sitä todella tarvitsee.

1. Tunteet saa tuntea

Sisäinen turvallisuus alkaa usein siitä, ettei jokaista tunnetta tarvitse ensin hyväksyttää toisella ihmisellä.

Suru, viha, pettymys ja epävarmuus eivät tee ihmisestä heikkoa tai hankalaa. Ne ovat viestejä siitä, että jokin asia on tärkeä, uhkaava tai ristiriidassa omien tarpeiden kanssa.

YourTangon mukaan moni jatkuvaa varmistusta tarvitsematon ihminen on saanut jo varhain kokemuksen siitä, että vaikeistakin tunteista saa puhua. Aikuinen on voinut kuunnella lasta yrittämättä välittömästi mitätöidä tai poistaa hänen tunnettaan.

Kun tunne hyväksytään, sitä ei tarvitse jatkuvasti todistaa muille. Ihminen voi tunnistaa olevansa loukkaantunut tai huolissaan ilman, että jonkun muun täytyy vahvistaa reaktion olevan oikeutettu.

Tunteiden hyväksyminen ei tarkoita, että niiden perusteella pitäisi toimia impulsiivisesti. Vihan voi tunnistaa ilman loukkaavaa käytöstä ja pelon ilman, että kaikkea pelottavaa vältetään.

2. Epämukavuus ei tarkoita epäonnistumista

Uusi tehtävä, vaikea keskustelu tai epävarma päätös voi tuntua epämiellyttävältä, vaikka ihminen olisi menossa oikeaan suuntaan.

Jos epämukavuus tulkitaan aina vaaran tai epäonnistumisen merkiksi, toisilta voi alkaa hakea jatkuvasti lupaa jatkaa.

Lapsuudessa sopivien haasteiden kohtaaminen voi opettaa, että ongelmia pystyy ratkaisemaan itse. Tämä edellyttää turvallista ympäristöä, jossa aikuinen on saatavilla mutta ei poista jokaista estettä lapsen tieltä.

Myöhemmin sama oppi näkyy kykynä yrittää uudelleen virheen jälkeen. Epäonnistunut esitys, torjuttu ehdotus tai väärä valinta ei silloin määritä koko ihmistä.

Avun pyytäminen on edelleen sallittua. Erona on se, ettei ihminen tarvitse jatkuvaa vakuutusta omasta kelvollisuudestaan jokaisen vastoinkäymisen jälkeen.

3. Muiden mielipiteet eivät ole kokonaan omalla vastuulla

Toisten huomioon ottaminen kuuluu terveeseen vuorovaikutukseen. Kaikkien ihmisten reaktioita ei kuitenkaan voi hallita.

Joku voi pitää toisen pukeutumista liian rohkeana, mielipidettä vääränä tai elämäntapaa kummallisena, vaikka valinnat eivät vahingoittaisi ketään.

Jos oma arvo riippuu kaikkien hyväksynnästä, elämä alkaa helposti mukautua sen mukaan, mitä muut saattaisivat ajatella.

Työpaikalla ihminen voi jättää ideansa kertomatta, ihmissuhteessa tarpeensa ilmaisematta ja vapaa-ajalla kiinnostavan asian kokeilematta, koska hän pelkää vaikuttavansa vääränlaiselta.

YourTangon mukaan sisäisesti varmempi ihminen ymmärtää, että hän vastaa omasta käytöksestään mutta ei jokaisesta tulkinnasta, jonka muut siitä tekevät.

Palautetta kannattaa kuunnella, etenkin jos sama huomio toistuu luotettavilta ihmisiltä. Kuunteleminen ei silti tarkoita, että jokainen arvio pitäisi hyväksyä totuutena.

4. Tuntematonta ei tarvitse paeta

Epävarmuus saa ihmisen helposti etsimään nopean vastauksen. Hän voi kysyä useilta ihmisiltä, mitä pitäisi tehdä, ja jatkaa kysymistä, kunnes joku antaa toivotun vastauksen.

Kaikkiin tilanteisiin ei kuitenkaan ole heti varmaa ratkaisua. Uusi työ, alkava ihmissuhde tai suuri elämänmuutos sisältää aina asioita, joita ei voi ennustaa.

Sisäinen varmuus ei poista epävarmuutta. Se antaa kokemuksen siitä, että ihminen pystyy toimimaan ja sopeutumaan, vaikka kaikkea ei vielä tietäisi.

Uteliaisuus voi auttaa suhtautumaan tuntemattomaan pelkän uhkan sijasta mahdollisuutena oppia.

Sen sijaan, että kysyisi jatkuvasti, onnistuuko kaikki varmasti, voi pohtia, mitä tietoa juuri nyt tarvitaan ja mikä on seuraava kohtuullinen askel.

5. Oma ääni ja omat mielipiteet ovat arvokkaita

Itsevarma ihminen ei oleta olevansa aina oikeassa. Hän kuitenkin uskoo, että hänen näkökulmansa ansaitsee tulla kuulluksi.

Tämä voi syntyä ympäristössä, jossa lapsen ajatuksia kuunnellaan ja hänen annetaan osallistua ikätasolle sopiviin päätöksiin.

Jos mielipiteet sen sijaan jatkuvasti sivuutetaan tai niille nauretaan, ihminen voi oppia tarkistamaan muilta jo etukäteen, saako hän ajatella tietyllä tavalla.

Aikuisena sisäinen varmuus näkyy kykynä esittää idea kokouksessa, sanoa olevansa eri mieltä ja tehdä päätös saatavilla olevan tiedon perusteella.

Mielensä saa myös muuttaa. Oman äänen arvostaminen ei tarkoita takertumista näkemykseen sen jälkeen, kun uutta tietoa on tullut esiin.

Terve itsevarmuus yhdistää kaksi asiaa: omien ajatusten ilmaisemisen ja aidon halun kuulla myös muita.

6. Suora viestintä voi olla ystävällistä

Hyväksyntää voimakkaasti hakeva ihminen voi vältellä suoraa puhetta, koska hän pelkää erimielisyyden vaarantavan ihmissuhteen.

Hän saattaa sanoa kaiken olevan hyvin, vaikka on loukkaantunut, tai suostua asiaan, johon ei todellisuudessa halua osallistua.

Hetkellisesti tämä voi säilyttää rauhan. Pidemmällä aikavälillä sanomatta jääneet tarpeet voivat muuttua katkeruudeksi, etääntymiseksi tai passiivis-aggressiiviseksi käytökseksi.

YourTangon mukaan suora viestintä voidaan oppia näkemään ystävällisyytenä. Toiselle annetaan mahdollisuus ymmärtää, mitä todella ajattelemme ja tarvitsemme.

Suoruus ei ole sama asia kuin töykeys. Rakentava viesti kertoo omasta kokemuksesta eikä yritä nolata tai hallita toista.

Esimerkiksi syyttävän yleistyksen sijasta voi kuvata tietyn tilanteen, sen aiheuttaman tunteen ja sen, mitä toivoisi jatkossa tapahtuvan.

7. Kaikki eivät tule pitämään sinusta

Kaikkien hyväksynnän tavoitteleminen on tehtävä, jossa ei voi onnistua.

Yksi arvostaa puheliaisuutta ja toinen rauhallisuutta. Joku pitää suoruutta rehellisenä, kun taas toinen kokee saman ilmaisun liian voimakkaana.

Jos ihminen yrittää muuttua jokaiselle sopivaksi, hänen oma persoonansa voi jäädä jatkuvan mukautumisen alle.

Tämä voi johtaa pinnallisiin ihmissuhteisiin, joissa toinen osapuoli tuntee vain huolellisesti rakennetun version ihmisestä.

Sisäinen varmuus auttaa hyväksymään, ettei jokainen kohtaaminen johda ystävyyteen, ihastumiseen tai hyväksyntään.

Torjutuksi tuleminen voi silti sattua. Tarkoitus ei ole muuttua tunteettomaksi, vaan ymmärtää, ettei yhden ihmisen mielipide määritä omaa arvoa.

8. Toista ei voi muuttaa hänen puolestaan

Moni jää vaikeaan ihmissuhteeseen odottamaan, että toinen lopettaisi vahingollisen käytöksen, ottaisi vastuuta tai pitäisi jälleen yhden lupauksen.

Toivo voi saada antamaan uusia mahdollisuuksia silloinkin, kun mikään käytöksessä ei todellisuudessa muutu.

Jatkuvaa vakuuttelua tarvitseva ihminen voi myös kiinnittyä suhteeseen, jossa huomio ja hyväksyntä ovat arvaamattomia. Lyhytkin lämpö tai lupaus muutoksesta voi tuntua todisteelta siitä, että tällä kertaa kaikki järjestyy.

YourTangon mukaan turvallisempi oppi on hyväksyä oman vaikutusvallan rajat. Toista voi kannustaa, tukea ja pyytää toimimaan toisin, mutta muutosta ei voi tehdä hänen puolestaan.

Ratkaisevampia kuin lupaukset ovat pitkällä aikavälillä näkyvät teot.

Rajojen asettaminen ei ole rangaistus. Se on tapa määritellä, millaisessa suhteessa itse pystyy jatkamaan ja millaista kohtelua ei hyväksy.

9. Kaikki ei liity sinuun

Työkaverin lyhyt vastaus, ystävän hiljaisuus tai kumppanin väsynyt ilme voivat herättää nopeasti kysymyksen siitä, teinkö jotain väärää.

Jos epävarmuus on voimakasta, ihminen voi alkaa pyytää toista vakuuttamaan toistuvasti, ettei tämä ole vihainen eikä suhde ole vaarassa.

Usein toisen käytöksellä on kuitenkin syitä, jotka eivät liity meihin. Hän voi olla stressaantunut, huolissaan läheisestään, keskittynyt työhönsä tai yksinkertaisesti väsynyt.

Sisäinen varmuus auttaa jättämään tilaa vaihtoehtoisille selityksille ennen pahimman johtopäätöksen tekemistä.

Asiaa saa silti kysyä suoraan. Rauhallinen kysymys on eri asia kuin vaatimus siitä, että toisen pitää yhä uudelleen poistaa kaikki epävarmuus.

Joskus toinen todella on loukkaantunut. Silloin hänen kokemustaan voi kuunnella, ottaa vastuuta omasta osuudesta ja yrittää korjata tilannetta ilman, että tapahtuma muuttuu todisteeksi omasta arvottomuudesta.

Varmistuksen hakeminen ei ole heikkoutta

YourTangon lista kuvaa vähäisen varmistelun tarpeen lähes yksinomaan myönteisenä ominaisuutena. Todellisuudessa myös tuen pyytäminen voi olla merkki terveestä itseluottamuksesta.

Turvallinen ihminen pystyy kertomaan olevansa epävarma ja pyytämään läheiseltä rohkaisua. Hän ei ajattele avun tarpeen tekevän itsestään vähemmän arvokasta.

Ratkaisevaa on varmistelun määrä, tarkoitus ja vaikutus. Helpottaako vastaus oloa kohtuullisesti vai syntyykö heti tarve kysyä uudelleen?

Jos jatkuva vakuuttelun tarve kuormittaa ihmissuhteita tai liittyy voimakkaaseen ahdistukseen, pelkoihin tai pakonomaisiin tarkistuksiin, asiasta kannattaa keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Sisäistä turvallisuutta voi opetella myöhemminkin

Varhaisilla kokemuksilla voi olla vaikutusta siihen, miten ihminen suhtautuu tunteisiin, epävarmuuteen ja muiden hyväksyntään. Lapsuus ei kuitenkaan määrää koko loppuelämää.

Omia toimintamalleja voi oppia tunnistamaan aikuisena. Ennen uuden varmistuksen pyytämistä voi pysähtyä kysymään, mitä oikeastaan pelkää ja millä muilla tavoilla oloa voisi rauhoittaa.

Myös turvalliset ihmissuhteet voivat muuttaa käsitystä siitä, miten erimielisyydet ja epävarmuus toimivat. Luotettava läheinen ei vaadi täydellisyyttä eikä katoa yhden virheen vuoksi.

Tavoitteena ei ole oppia selviytymään kaikesta yksin. Kestävämpi varmuus syntyy siitä, että ihminen luottaa omiin kykyihinsä mutta tietää voivansa tarvittaessa nojata myös muihin.