Kun ihminen ei kuuntele, hän ei vain puhu liikaa. Hän voi samalla viestiä, että toisten ajatukset, tunteet ja kokemukset ovat hänen omiaan vähemmän tärkeitä.

On raskasta keskustella ihmisen kanssa, joka odottaa vain omaa vuoroaan. Vielä raskaampaa on keskustella ihmisen kanssa, joka ei tunnu odottavan edes vuoroa, vaan pitää koko keskustelua lähtökohtaisesti omanaan.

Your Tangon artikkelissa käsitellään miehiä, jotka eivät vaikuta sietävän muiden kuuntelemista, vaan palaavat jatkuvasti omiin ajatuksiinsa, mielipiteisiinsä ja tarinoihinsa. Artikkelin mukaan kyse ei ole vain huonosta keskustelutavasta, vaan taustalla voi näkyä useita vaikeita persoonallisuuden piirteitä: narsistisuutta, ylimielisyyttä, vähättelevyyttä, empatiavajetta, puolustautuvuutta ja joustamattomuutta.

Aktiivinen kuuntelu on kuitenkin olennainen osa toimivaa vuorovaikutusta. NCBI Bookshelfin mukaan aktiivisessa kuuntelussa kuuntelija ei vain vastaanota sanoja, vaan antaa palautetta ja varmistaa, että viesti on ymmärretty. Psychology Today puolestaan korostaa, että hyvässä kuuntelussa ollaan aidosti mukana, osoitetaan empatiaa ja kysytään tarkentavia kysymyksiä.

1. Hän pitää omaa näkökulmaansa lähtökohtaisesti tärkeämpänä

Your Tangon artikkelissa yksi keskeinen piirre on narsistisuus. Tällainen ihminen ei vain puhu paljon, vaan pitää omaa ääntään keskustelun arvokkaimpana osana. Hän haluaa huomiota, koska huomio vahvistaa hänen käsitystään omasta erityisyydestään.

Keskustelukumppanille tämä voi tuntua siltä, että omat ajatukset eivät koskaan saa kunnollista tilaa.

Jos kerrot huolesta, hän kääntää sen omaksi kokemuksekseen. Jos kerrot onnistumisesta, hän kertoo vielä suuremmasta saavutuksesta. Jos yrität pohtia asiaa rauhassa, hän kiirehtii antamaan oman lopullisen tulkintansa.

Cleveland Clinicin mukaan narsistisiin piirteisiin voi kuulua esimerkiksi ylemmyydentunne, ihailun tarve, oikeutuksen tunne, hyväksikäyttävä käytös, empatian puute ja ylimielisyys. Kaikki paljon puhuvat ihmiset eivät tietenkään ole narsisteja, mutta jatkuva kyvyttömyys antaa toiselle tilaa voi kertoa samansuuntaisesta vuorovaikutusmallista.

2. Hän kuuntelee vain löytääkseen kohdan, johon voi iskeä oman mielipiteensä

Kaikki kuuntelu ei ole todellista kuuntelua.

Jotkut ihmiset ovat hiljaa vain siksi, että miettivät jo omaa vastaustaan. He eivät yritä ymmärtää, mitä toinen tarkoittaa, vaan etsivät lauseesta kohtaa, johon voivat tarttua, korjata, kumota tai päällepuhua.

Your Tangon artikkelissa tällainen käytös näkyy muun muassa ylimielisyytenä ja vähättelevyytenä. Ylimielinen ihminen uskoo helposti, että hänen näkemyksensä ovat muita pätevämpiä. Vähättelevä ihminen taas yrittää mitätöidä toisen ajatuksia, jotta oma tulkinta näyttäisi vahvemmalta.

Tämä tekee keskustelusta nopeasti turvattoman. Jos jokaista ajatusta kohdellaan väitteenä, joka pitää voittaa, ihminen ei enää jaa asioita vapaasti. Hän alkaa varoa sanojaan.

Aktiivinen kuuntelu toimii päinvastoin. Siinä kuuntelija yrittää ymmärtää sisällön, tarkoituksen ja tunteen, ei vain etsiä aukkoa, johon voi työntää oman mielipiteensä. NCBI:n kautta löytyvässä artikkelissa aktiivisen kuuntelun kuvataan edellyttävän juuri puhujan viestin vastaanottamista ja tarkentavaa palautetta yhteisen ymmärryksen varmistamiseksi.

3. Hän suhtautuu toisen kokemukseen kuin se olisi häiriö hänen omalle puheelleen

Ihminen, joka ei halua kuunnella, ei välttämättä keskeytä aina näkyvästi. Joskus hän tekee jotain hienovaraisempaa: hän antaa ymmärtää, että toisen puhe on vain välivaihe ennen hänen omaa tärkeämpää ajatustaan.

Hänen kehonkielensä voi paljastaa sen. Hän huokaisee, vilkuilee muualle, alkaa nyökkäillä liian nopeasti tai sanoo "joo joo" tavalla, joka ei kutsu jatkamaan vaan lopettamaan.

Your Tangon artikkelissa kuuntelemisen puute liitetään myös empatiavajeeseen. Empaattinen ihminen ymmärtää, miltä hyvä kuulluksi tuleminen tuntuu, ja haluaa tarjota samaa muille. Empatiavajeinen ihminen taas ei välttämättä pidä toisen kuulluksi tulemista kovin tärkeänä.

Tämä voi olla suhteessa hyvin kuluttavaa. Ihminen ei kaipaa aina neuvoja, ratkaisuja tai suurta analyysiä. Joskus hän kaipaa vain kokemusta siitä, että hänen sanansa eivät ole toiselle rasite.

4. Hän muuttuu puolustautuvaksi heti, kun joku on eri mieltä

Hyvä kuuntelu vaatii kykyä sietää sitä, että toinen sanoo jotakin, mikä ei heti miellytä.

Your Tangon artikkelissa yksi vaikeista piirteistä on puolustautuvuus. Jos mies uskoo olevansa aina oikeassa, eri näkökulma voi tuntua hänestä hyökkäykseltä. Silloin hän ei vastaa asiaan, vaan alkaa hyökätä takaisin, joskus jopa henkilökohtaisesti.

Tällaisessa ilmapiirissä keskustelu muuttuu nopeasti varomiseksi. Eri mieltä oleminen ei ole enää normaalia vuorovaikutusta, vaan riski käynnistää puolustusreaktio.

Psychology Todayn mukaan syvä ja empaattinen kuuntelu on erityisen vaikeaa konfliktissa, koska kumppani tai keskustelukumppani voi sanoa jotakin, mitä emme halua kuulla. Juuri silloin moni alkaa kuuntelemisen sijaan suojautua ja reagoida.

Tunnekypsä ihminen voi olla eri mieltä ilman, että hänen täytyy tehdä toisesta vihollinen. Puolustautuva ihminen taas kokee eri näkökulman usein oman arvonsa uhkana.

5. Hän puhuu toiselle alaspäin

Your Tangon artikkelissa nostetaan esiin myös alentuva käytös, jota kutsutaan usein englanniksi mansplainingiksi silloin, kun mies selittää naiselle ylhäältäpäin asioita, jotka tämä saattaa jo hyvin tietää. Artikkelin mukaan alentuva ihminen voi uskoa, tietoisesti tai tiedostamattaan, että hänen pitää "auttaa" toista ymmärtämään asia, jonka hän kuvittelee olevan tälle liian vaikea.

Tällainen käytös ei ole vain ärsyttävää. Se voi olla myös pienentävää.

Toinen ihminen ei tule kohdatuksi tasavertaisena keskustelukumppanina, vaan oppilaana, kuulijana tai korjattavana. Hänen kokemuksensa ja osaamisensa jäävät sivuun, koska toinen on jo päättänyt olevansa huoneen asiantuntija.

Alentuva ihminen ei usein huomaa, että hänen tapansa puhua kertoo enemmän hänen omasta tarpeestaan tuntea ylemmyyttä kuin toisen todellisesta tietotasosta.

6. Hän ei huomaa, että keskustelu on vastavuoroisuutta

Your Tangon artikkelissa itsekeskeisyys erotetaan narsismista. Itsekeskeinen ihminen ei välttämättä usko olevansa muita parempi, mutta hänen huomionsa kiinnittyy jatkuvasti itseensä. Hän miettii, miten muiden sanat vaikuttavat häneen, ei niinkään sitä, miten hänen omat sanansa vaikuttavat muihin.

Tämä näkyy keskustelussa selvästi.

Hän voi luulla, että kaikki meni hyvin, koska hän sai puhua paljon. Toinen taas lähtee tilanteesta tyhjentyneenä, koska hän ei saanut olla oikeasti mukana.

Terve keskustelu ei ole kahden monologin vuorottelua. Se on vastavuoroisuutta: toinen kertoo, toinen ottaa vastaan, kysyy, reagoi, tarkentaa ja tuo sitten myös oman näkökulmansa mukaan.

Psychology Todayn mukaan syvemmässä vuorovaikutuksessa ihmiset etsivät keskinäistä ymmärrystä ja empatiaa. Se vaatii avoimuutta, aitoutta ja halua olla oikeasti tekemisissä toisen ihmisen kokemuksen kanssa.

7. Hän ei opi, koska ei kuuntele

Your Tangon artikkelin viimeisissä kohdissa käsitellään sulkeutuneisuutta ja impulsiivisuutta. Sulkeutunut ihminen ei halua päästää uusia ajatuksia lähelleen, koska ne voisivat haastaa hänen nykyiset uskomuksensa. Impulsiivinen ihminen taas ryntää helposti toimintaan pysähtymättä kuulemaan muiden näkökulmia.

Näissä kahdessa on sama ongelma: oppiminen pysähtyy.

Jos ihminen ei kuuntele, hän ei saa uutta tietoa. Hän ei näe omia sokeita pisteitään. Hän ei huomaa, miten muut kokevat hänen käytöksensä. Hän ei kehity keskustelijana, kumppanina, ystävänä tai työkaverina.

Pahimmillaan tällainen ihminen jää yksin oman varmuutensa kanssa.

Your Tangon artikkelissa todetaan, että kuunteleminen on tärkeä osa vastavuoroisia suhteita, koska se saa ihmiset tuntemaan itsensä nähdyiksi ja osoittaa, että ystävä tai kumppani välittää heidän tarpeistaan. Kun ihminen ei toistuvasti osoita tällaista kunnioitusta, muut alkavat huomata sen ja lopulta vetäytyä.

Kun kuuntelemattomuus ei ole vain huono tapa

Kaikki puheliaat ihmiset eivät ole vaikeita. Kaikki innokkaat neuvonantajat eivät ole itsekeskeisiä. Joskus ihminen puhuu paljon, koska hän on hermostunut, innostunut tai yrittää kömpelösti auttaa.

Mutta jos joku ei koskaan malta kuunnella, ei koskaan kysy lisää, ei koskaan anna toisen kokemukselle tilaa ja aina palauttaa keskustelun itseensä, kyse ei ole enää pelkästä puheliaisuudesta.

Se on viesti suhteesta.

Se kertoo, että toisen maailmaan astuminen ei kiinnosta häntä yhtä paljon kuin oman maailman esitteleminen.

Hyvä kuuntelija ei ole täydellinen. Hänkin keskeyttää joskus, ajautuu omiin ajatuksiinsa tai tarjoaa ratkaisua liian nopeasti. Mutta hän huomaa sen, palaa takaisin ja yrittää ymmärtää.

Ihminen, joka ei kestä kuunnella ketään muuta kuin itseään, menettää lopulta paljon enemmän kuin keskustelukumppanin kärsivällisyyden.

Hän menettää mahdollisuuden tulla haastetuksi, oppia, lähentyä ja nähdä maailma jonkun toisen silmien kautta.

Ja juuri siksi kuunteleminen ei ole pieni sosiaalinen kohteliaisuus. Se on yksi tapa osoittaa: sinun kokemuksellasi on minulle merkitystä.