Kehu jäi taas sanomatta – oma vaivaantuminen ei kerro, miltä se toisesta tuntuisi

Työkaveri selitti vaikean asian selkeästi tai ystävä teki jotain huomaavaista. Hyvä havainto jää silti helposti omaksi ajatukseksi, jos sen sanominen ääneen tuntuu kömpelöltä.

”Olipas hyvin sanottu.” Ajatus käy mielessä, mutta keskustelu jatkuu ja tilaisuus tuntuu menevän ohi. Ehkä kehu kuulostaisi liioittelulta. Ehkä toinen tietää asian jo itsekin.

Persoonallisuus- ja sosiaalipsykologian tutkimus antaa syyn erottaa kaksi asiaa: miltä palautteen antaminen tuntuu antajasta ja miltä sen vastaanottaminen tuntuu toisesta.

Cornellin yliopiston julkaisuarkistossa saatavilla oleva Erica Boothbyn ja Vanessa Bohnsin tutkimus tarkasteli tätä eroa viidessä tutkimuksessa. Työ julkaistiin verkossa vuonna 2020.

Antajan ennuste oli vastaanottajan kokemusta varovaisempi

Kehuja antaneet aliarvioivat, kuinka myönteiseksi vastaanottajan olo tulisi. He myös yliarvioivat sitä, kuinka vaivaannuttavalta tai häiritsevältä kehu toisesta tuntuisi.

Tutkimuksessa antajan oma jännitys ja huoli ilmaisunsa onnistumisesta olivat yhteydessä virheelliseen ennusteeseen. Oman suorituksen arviointi ei siis ollut sama asia kuin toisen kokemuksen arviointi.

Tästä ei seuraa, että mikä tahansa kommentti olisi tervetullut. Tutkimushavainto ei poista tilanteen, sisällön tai vastaanottajan rajojen merkitystä.

Havainnosta ei tarvitse tehdä suurta julistusta

Käytännöllinen tapa lähestyä palautetta on kertoa, mitä huomasi ja miksi se oli itselle hyödyllistä. Tällöin ei tarvitse arvioida toisen koko persoonaa.

Esimerkiksi ”selitit tuon vaikean kohdan niin, että ymmärsin sen ensimmäistä kertaa” on tarkempi viesti kuin yleinen julistus toisen erinomaisuudesta. Se kertoo vastaanottajalle, mikä hänen tekemisessään toimi.

Toinen esimerkki voisi olla: ”Huomasin, että otit myös hiljaisemmat mukaan keskusteluun.” Tällainen palaute koskee havaittua tekoa eikä oleta tietävänsä, millainen ihminen toinen on kaikissa tilanteissa.

Nämä muotoilut ovat käytännön esimerkkejä, eivät tutkimuksessa vertailtuja parhaita kehulauseita. Niiden etu on yksinkertaisuus: antajan ei tarvitse keksiä mitään, mitä hän ei oikeasti ajattele.

Kehu ei tarvitse vastapalvelusta

Palautteen tarkoitusta kannattaa tarkastella myös itse. Haluaako sanoa ääneen aidon myönteisen havainnon vai saada toiselta vastauksen, suostumuksen tai oman kehun takaisin?

Jos kehusta seuraa heti pyyntö, sen merkitys voi jäädä epäselväksi. Vilpittömän palautteen voi antaa myös omana asianaan ja antaa keskustelun jatkua ilman velvoitetta.

Vastaanottajan reaktiota ei myöskään tarvitse ohjata. Lyhyt kiitos ei edellytä lisäkysymystä siitä, ymmärsikö toinen varmasti, kuinka tosissaan kehu annettiin.

Jos toinen ilmaisee kommentin olevan epämieluisa, sitä tulee kunnioittaa. Keskimääräinen tutkimustulos ei kumoa yksittäisen ihmisen kertomaa kokemusta.

Sanomatta jääneen palautteen voi silti joskus antaa jälkikäteen: ”Palaan vielä eiliseen, selitit sen asian todella selkeästi.” Hyvän havainnon ei tarvitse vanhentua siksi, ettei sille löytynyt heti täydellistä hetkeä.