Kun vapaasta illasta pitää saada jotain aikaan, elokuvakin tarvitsee tekosyyn

Ilta on vapaa, mutta elokuvan katsominen alkaa tuntua ajan haaskaamiselta. Tutkimuksen mukaan käsitys vapaa-ajan hyödyttömyydestä voi heikentää siitä nauttimista. Arkinen kysymys on, saako mukava tekeminen riittää sellaisenaan.

Vapaan illan suunnitelma voi kuulostaa tältä: elokuva olisi mukava katsoa, mutta ensin pitäisi keksiä, mitä hyödyllistä sen ohessa tekisi. Saman ajanhan voisi käyttää myös kielten opiskeluun, liikuntaan tai kaappien järjestämiseen.

Lopulta elokuva pyörii taustalla samalla, kun kädet lajittelevat kuitteja. Iltaan mahtui viihdettä, mutta sille piti ensin löytää hyödyllinen seuralainen.

Esimerkki nostaa esiin eron kahden kysymyksen välillä: onko juuri nyt jokin välttämätön tehtävä hoitamatta, vai tuntuuko mikä tahansa pelkästään mieluisa tekeminen liian vähäiseltä?

Käsitys ajanhukasta voi vähentää nautintoa

Rutgers University kertoi vuonna 2021 Gabriela Tonietton johtamasta neljän tutkimuksen kokonaisuudesta. Journal of Experimental Social Psychology -tiedelehdessä julkaistu työ tarkasteli käsityksiä vapaa-ajasta.

Vapaa-ajan pitäminen tuhlauksena liittyi vähäisempään nautintoon etenkin silloin, kun tekemisen tarkoituksena oli pelkkä mielihyvä. Tavoitteellisempi vapaa-aika, kuten liikunta, ei näyttäytynyt samalla tavalla ongelmallisena.

Yhdessä kokeessa osallistujat lukivat tekstin, joka kehysti vapaa-aikaa eri tavoin, ja katsoivat sen jälkeen hauskan kissavideon. Vapaa-ajan haaskaukseksi tai tuottamattomaksi kehystänyt teksti vähensi videosta nauttimista verrattuna hyödyllisyyttä korostaneeseen tekstiin.

Kokeen tulos koskee tätä rajattua tilannetta. Se ei tarkoita, että jokainen väsyttävä vapaailta johtuisi väärästä asenteesta tai että kiire ratkeaisi ajattelutapaa vaihtamalla.

Harrastuksen ei tarvitse tuottaa raportoitavaa tulosta

Tutkimuksen avaama kysymys sopii myös harrastuksiin. Jos kirjan lukemista perustelee aina sanavaraston kasvulla, kävelyä askelmäärällä ja käsitöitä valmiilla tuotteella, millainen paikka jää tekemiselle, josta vain pitää?

Tavoitteissa itsessään ei ole mitään korjattavaa. Maratoniin valmistautuminen tai uuden taidon opettelu voi olla juuri sitä, mitä vapaa-ajalta haluaa.

Omaa iltaa voi kuitenkin arvioida myös valinnan kautta. Katsoisinko tämän dokumentin, vaikka en oppisi siitä mitään työssä käytettävää? Lähtisinkö kävelylle ilman matkan mittaamista?

Kysymykset eivät ole testi siitä, osaako rentoutua oikein. Niiden avulla voi huomata, mille tekemiselle antaa luvan ja mitä joutuu perustelemaan itselleen.

Kokeilu voi olla yksi tekeminen ilman sivutehtävää

Käytännössä voi kokeilla valita yhdelle vapaalle hetkelle vain sen tekemisen, jota odottaa. Elokuvan rinnalle ei tarvitse sopia pyykkien viikkausta, eikä romaanista tarvitse tehdä lukuprojektia.

Jos jokin välttämätön tehtävä painaa mieltä, sen voi nimetä ja päättää, milloin sen hoitaa. Silloin on helpompi tarkastella konkreettista aikataulua kuin epämääräistä tunnetta siitä, että aina pitäisi tehdä enemmän.

Kokeilusta ei tarvitse pitää kirjaa tai antaa itselleen arvosanaa. Siitäkin tulisi helposti uusi suoritus.

Kun joku seuraavana päivänä kysyy, mitä illalla tuli tehtyä, vastaukseksi saa riittää: katsoin elokuvan, jonka halusin nähdä.