Sama suklaa maistui erilaiselta yhdessä – seurassa oli merkitystä sillä, mitä toinen teki

Samassa pöydässä istuminen ja saman asian kokeminen eivät ole aivan sama asia. Suklaakokeessa osallistujien arviot muuttuivat sen mukaan, maistoiko toinen ihminen samaan aikaan vai keskittyikö hän muuhun.

Kuvitellaan kaksi kahvihetkeä. Ensimmäisessä maistatte ystävän kanssa uutta suklaata yhtä aikaa. Toisessa syöt oman palasi samalla, kun ystävä selaa lehteä. Seura on sama, mutta huomion kohde vaihtuu.

Juuri tämänkaltaista eroa tarkasteltiin vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa, jota Association for Psychological Science esitteli. Erica Boothby, Margaret Clark ja John Bargh tutkivat kokemuksen jakamista ilman, että osallistujien tarvitsi keskustella siitä.

Pelkkä toisen läsnäolo ei selittänyt tulosta

Ensimmäisessä kokeessa 23 naisopiskelijaa maistoi suklaata toisen osallistujan vieressä. Toinen henkilö kuului todellisuudessa tutkimusryhmään.

Välillä molemmat maistoivat suklaata samanaikaisesti. Toisessa tilanteessa vieressä istuva henkilö katseli taidekuvia. Maistetut suklaapalat olivat samasta levystä.

Opiskelijat pitivät enemmän suklaasta, jota he maistoivat yhtä aikaa toisen kanssa. Koska toinen ihminen oli läsnä kummassakin tilanteessa, olennaista oli yhteisen tekemisen ero.

Tutkijat ehdottivat yhdeksi selitykseksi huomion kohdistumista. Tieto siitä, että toinen kokee saman asian, saattaa vahvistaa keskittymistä omaan kokemukseen.

Yhdessä kokeminen ei parantanut kaikkea

Toisessa kokeessa käytettiin suklaata, joka oli esitestissä koettu epämiellyttäväksi. Nyt osallistujat pitivät siitä vähemmän silloin, kun sitä maistettiin yhdessä.

Tulos muutti havainnon merkitystä. Kyse ei ollut yksinkertaisesta säännöstä, jonka mukaan seura tekee kaikesta mukavampaa. Yhteinen kokemus saattoi voimistaa myös epämiellyttävyyttä.

Kokeet olivat pieniä ja koskivat tarkasti rajattua maistelutilannetta. Niiden perusteella ei voi luvata, että yhdessä katsottu elokuva tai tehty retki tuntuisi kaikista voimakkaammalta.

Yhteistä aikaa voi tarkastella tekemisen kautta

Arjen kannalta tutkimus tarjoaa silti kiinnostavan kysymyksen: kun sanomme viettäneemme aikaa yhdessä, tarkoitammeko yhteistä paikkaa vai yhteistä huomion kohdetta?

Esimerkiksi samassa olohuoneessa voi olla kaksi aivan erilaista iltaa. Toisessa kumpikin tekee rauhassa omia asioitaan. Toisessa kuunnellaan sama kappale ja huomataan sen yksityiskohtia yhdessä.

Kumpaakaan ei tarvitse julistaa vääräksi tavaksi olla lähekkäin. Erottelu auttaa kuitenkin sanoittamaan toivetta tarkemmin. Yhteisen ajan kaipaaminen voi tarkoittaa juuri halua jakaa jokin pieni kokemus.

Käytännön kokeilu voisi olla uuden jälkiruoan maistaminen yhtä aikaa tai yhden kappaleen kuunteleminen alusta loppuun. Tällainen sovellus ei ole tutkimuksessa osoitettu keino parantaa ihmissuhdetta, vaan tapa kokeilla yhteistä huomiota.

Sen jälkeen kokemuksesta voi kysyä ilman oletusta samanmielisyydestä. Molemmat voivat keskittyä samaan suklaapalaan ja silti olla sen mausta eri mieltä.