Passiivis-aggressiivisuus ei aina näytä suoranaiselta riidalta. Usein se kuuluu pienissä lauseissa, joiden sävy kertoo enemmän kuin sanat itse.
Your Tangon artikkelissa psykologi Kristina Hallett käsittelee passiivis-aggressiivista viestintää ja sitä, miten ihminen voi ilmaista kielteisiä tunteita epäsuorasti. Merriam-Websterin määritelmän mukaan passiivis-aggressiivinen käytös tarkoittaa negatiivisten tunteiden, kaunan ja aggression ilmaisemista epäsuoralla ja passiivisella tavalla, esimerkiksi viivyttelynä tai itsepäisyytenä.
Käytännössä passiivis-aggressiivinen ihminen ei aina sano suoraan, mitä hän ajattelee tai tuntee. Sen sijaan hän voi vastustaa, vihjailla, vetäytyä tai sanoa jotakin, mikä kuulostaa pinnalta neutraalilta mutta jättää toisen ihmisen hämmentyneeksi.
1. "Ei se mitään"
"Ei se mitään" voi olla täysin viaton lause. Joskus se todella tarkoittaa, että asia on kunnossa.
Passiivis-aggressiivisessa käytössä ongelma on siinä, että sanat ja käytös eivät vastaa toisiaan. Ihminen sanoo, ettei mikään haittaa, mutta hänen äänensävynsä, ilmeensä tai myöhempi käytöksensä kertoo aivan muuta.
Hallettin mukaan tällöin ihminen ei ole rehellinen. Hän saattaa yrittää välttää konfliktia, mutta toinen kyllä huomaa ristiriidan ennemmin tai myöhemmin.
Parempi vaihtoehto olisi sanoa suoraan, mihin pystyy ja mihin ei. Esimerkiksi: "En ole varma, voinko sitoutua tuohon. Entä jos tekisin näin..."
Tämä on paljon selkeämpää kuin myöntyä vastentahtoisesti ja kerätä samalla kaunaa. Katkeruus alkaa usein juuri siitä hetkestä, kun ihminen sanoo kyllä, vaikka tarkoittaa ei.
2. "Ei mikään ole vialla"
"Ei mikään ole vialla" on lause, jonka moni tunnistaa. Se sanotaan usein silloin, kun jokin todellakin on vialla.
Passiivis-aggressiivinen ihminen saattaa käyttää tätä lausetta sulkeakseen keskustelun, vaikka sisällä kiehuu. Toinen ihminen jää arvailemaan, mitä tapahtui ja miksi ilmapiiri muuttui.
Your Tangon artikkelissa Hallett muistuttaa, että omia ajatuksia, tunteita ja mielipiteitä kannattaa arvostaa. Jos jokin harmittaa, sen voi sanoittaa suoremmin: "Olen pahoillani siitä, että..." tai "Minua huolestuttaa..."
Tällainen viestintä antaa toiselle mahdollisuuden ymmärtää ja muuttaa tilannetta. Jos ihminen ei kerro, mikä häntä vaivaa, tilanteella ei ole juuri mahdollisuutta parantua.
Psykologi Guy Winch kuvaa passiivis-aggressiivisen käytöksen taustaa näin: "Kun tunnemme itsemme avuttomiksi sen suhteen, että saisimme haluamamme lopputuloksen, ilmaisemme tunteitamme passiivis-aggressiivisilla tavoilla."
Hänen mukaansa tällainen käytös voi näkyä esimerkiksi mykkäkouluna tai vetäytymisenä. Se voi lopulta saada ihmisen tuntemaan itsensä entistä voimattomammaksi.
3. "Se oli vain vitsi"
"Se oli vain vitsi" on yksi tavallisimmista tavoista peittää piikki huumorin alle.
Lause voi tulla esiin silloin, kun ihminen sanoo jotakin ivallista, loukkaavaa tai vihjailevaa ja huomaa toisen reagoivan siihen. Sen sijaan, että hän ottaisi vastuun sanoistaan, hän siirtää ongelman kuulijalle: etkö sinä muka ymmärrä huumoria?
Hallettin mukaan tällainen viestintä ei ole selkeää. Jos ihmisellä on mielipide, sen voi sanoa ystävällisesti ja suoraan. Piikikäs kommentti, jonka päälle lisätään "se oli vain vitsi", voi olla sekä satuttava että tehoton.
Jos haluaa ilmaista mieltymyksen tai rajan, sen voi tehdä rakentavammin. Esimerkiksi: "Minä pidän enemmän tästä..." tai "Minulle sopisi paremmin..."
Huumori voi lähentää ihmisiä, mutta passiivis-aggressiivinen "vitsi" tekee usein päinvastoin. Se jättää jälkeensä epävarmuuden: oliko tuo oikeasti vitsi vai peitetty hyökkäys?
4. "Ai, luulin että tiesit"
"Ai, luulin että tiesit" voi kuulostaa pieneltä väärinkäsitykseltä. Passiivis-aggressiivisena lauseena se voi kuitenkin olla tapa väistää vastuuta.
Tilanne voi olla esimerkiksi se, että ihminen lupaa tehdä jotakin mutta ei tee sitä. Myöhemmin hän sanoo, että oletti toisen ymmärtäneen asian muuttuneen, unohtuneen tai jääneen tekemättä.
Hallettin mukaan tällainen käytös vahingoittaa luottamusta. Jos ihminen tietää, ettei halua tai pysty tekemään jotakin, on parempi sanoa se suoraan: "En pysty tekemään sitä."
Se voi tuntua hetkellisesti epämukavalta, mutta on reilumpaa kuin antaa toisen luottaa lupaukseen, joka ei pidä. Epäselvyys ja jälkikäteen selittely syövät ihmissuhteita enemmän kuin rehellinen ei.
Passiivis-aggressiivisuus syntyy usein konfliktin pelosta
Passiivis-aggressiivinen käytös ei aina johdu pahantahtoisuudesta. Moni käyttää sitä, koska suora puhe tuntuu pelottavalta.
Ihminen voi pelätä riitaa, torjutuksi tulemista, toisen pettymystä tai sitä, että omat tarpeet kuulostavat itsekkäiltä. Siksi hän sanoo sen, mitä ajattelee toisen haluavan kuulla, mutta ilmaisee todellisen vastarintansa myöhemmin käytöksellään.
Ongelma on, että tämä harvoin suojelee suhdetta. Päinvastoin se luo epäselvyyttä, kaunaa ja arvailua.
Suora viestintä ei tarkoita töykeyttä. Se tarkoittaa, että ihminen uskaltaa sanoa, mitä ajattelee ja tuntee, tavalla joka ei hyökkää toista vastaan.
Rehellisyys on lempeämpää kuin vihjailu
Passiivis-aggressiiviset lauseet voivat tuntua pieniltä, mutta niiden vaikutus voi olla suuri. Ne saavat toisen ihmisen epäilemään itseään, lukemaan rivien välejä ja miettimään, mitä oikeasti tapahtuu.
Hallett muistuttaa Your Tangon artikkelissa, että vain ihminen itse tietää, mitä hänen sisällään tapahtuu. Jos hän ei kerro sitä toisille, hänen tarpeensa jäävät helposti täyttymättä.
Rehellisyys voi tuntua aluksi hankalalta, varsinkin jos on tottunut miellyttämään muita tai välttämään konflikteja. Silti se on usein ystävällisempi vaihtoehto kuin piilottaa ärtymys sanoihin, jotka eivät oikeasti tarkoita sitä, mitä sanovat.
Kun ihminen oppii sanomaan "en halua", "minua harmittaa" tai "tarvitsen tätä", hän ei muutu hankalaksi. Päinvastoin hän muuttuu selkeämmäksi.
Ja selkeys on usein juuri se asia, joka tekee ihmissuhteista turvallisempia.