Perfektionismi voi näyttää kunnianhimolta, mutta muuttua huomaamatta tavaksi, joka vie ilon, rohkeuden ja etenemisen.
Moni pitää perfektionismia lähes hyveenä. Sehän voi tarkoittaa sitä, että ihminen tekee parhaansa, välittää työnsä laadusta ja haluaa onnistua. Ongelma alkaa kuitenkin silloin, kun täydellisyydestä tulee oman arvon mittari.
Your Tangon artikkelissa Ruth Schimel kirjoittaa perfektionismin itseään sabotoivasta puolesta. Hänen mukaansa perfektionisti ei usein halua vain työnsä olevan hyvää, vaan kokee sen lähes pakolliseksi todisteeksi omasta arvostaan.
Tutkimuksissa haitallinen perfektionismi on yhdistetty muun muassa stressiin, ahdistukseen, välttelevään selviytymiseen ja matalampaan itsetuntoon. Kyse ei siis ole vain korkeista standardeista, vaan joskus myös pelosta, häpeästä ja ankarasta sisäisestä puheesta.
1. He sitovat työnsä liian tiukasti identiteettiinsä
Perfektionistille tehtävä ei ole aina vain tehtävä. Se voi muuttua todisteeksi siitä, onko hän pätevä, arvokas tai riittävä.
Schimel kuvaa Your Tangossa omaa kokemustaan pitkän kirjanluvun muokkaamisesta. Teksti ei ollut hänelle vain teksti, vaan se alkoi kietoutua liikaa hänen omaan egoonsa ja pelkoon mahdollisesta epäonnistumisesta.
Terapisti Vienna Pharaon tiivistää ongelman Your Tangossa näin: "Jos arvokkuutesi ja arvosi ihmisenä on sidottu kykyysi olla täydellinen, sillä hetkellä kun horjahdat, olet epätäydellinen tai teet jotakin, joka ei aseta sinua kauniiseen valoon, perfektionistit romahtavat ja alkavat suojella itseään."
Tämä tekee tavallisesta palautteesta helposti uhkan. Korjausehdotus ei tunnu enää kommentilta työstä, vaan iskulta omaan minuuteen.
2. He välttelevät uusia kokemuksia täydellisyyden turvassa
Perfektionismi voi tuntua turvalliselta, koska keskeneräinen työ on vielä omassa hallinnassa. Niin kauan kuin projekti ei pääty, sitä ei tarvitse altistaa muiden arvioille.
Schimel pohtii Your Tangossa, että perfektionismi voi joskus olla myös tapa vältellä loppua. Jos työ pysyy ikuisesti työn alla, unelma täydellisestä lopputuloksesta säilyy.
Samalla ihminen voi kuitenkin jäädä jumiin. Hän välttelee vaikeampaa projektia, uutta ihmistä, onnistumisen pelkoa tai epäonnistumisen pelkoa. Tunnettu ja ennakoitava alkaa tuntua paremmalta kuin mikään, mikä voisi todella kasvattaa.
Täydellisyyden tavoittelu voi muuttua suojakuplaksi, joka estää ihmistä kokeilemasta mitään uutta.
3. He valitsevat ennakoitavuuden haasteiden sijaan
Perfektionisti ei aina pelkää vain epäonnistumista. Hän voi pelätä myös tilannetta, jossa ei tiedä etukäteen, miten pärjää.
Your Tangon artikkelissa nostetaan esiin ajatus siitä, että juuri pelottavat ja haastavat asiat voivat usein osoittaa kohti merkityksellistä kasvua. Uudet roolit, projektit ja tilanteet muuttavat ihmistä, koska niissä ei voi toimia pelkän vanhan varmuuden varassa.
Jos ihminen valitsee aina vain sen, minkä jo osaa, hän saattaa näyttää pätevältä mutta jäädä sisäisesti paikalleen. Perfektionismi voi houkutella pysymään alueella, jossa virheitä tulee vähän, mutta myös todellinen kasvu jää vähäiseksi.
Kysymys ei ole siitä, pitäisikö jokaisen hypätä jatkuvasti tuntemattomaan. Kysymys on siitä, käyttääkö ihminen "haluan tehdä tämän täydellisesti" -ajatusta tekosyynä sille, ettei koskaan aloita.
Epätäydellisyys voi olla tie eteenpäin
Perfektionismista irtautuminen ei tarkoita sitä, että pitäisi lakata välittämästä laadusta. Se tarkoittaa terveempää suhdetta omaan tekemiseen.
Jos työn lopputulos ei ole sama asia kuin ihmisen arvo, palaute on helpompi ottaa vastaan. Jos uusi kokemus ei ole koe omasta kelpaamisesta, siihen voi suhtautua uteliaammin. Jos virhe ei ole katastrofi, se voi muuttua tiedoksi.
Schimel kehottaa kysymään itseltä yhden olennaisen kysymyksen: mitä voin oppia siitä, että ymmärrän ja heikennän tätä perfektionismin tapaa?
Se on hyvä lähtökohta. Täydellisyys voi pitää ihmisen kiireisenä, mutta epätäydellinen tekeminen vie usein pidemmälle.