Pohjois-Karjalassa pienten poikien ADHD-lääkitys on lähes viisi kertaa niin yleistä kuin Helsingissä

Pohjois-Karjalassa ADHD-lääkettä sai vuoden 2025 aikana 12,9 prosenttia 6–8-vuotiaista pojista. Helsingissä osuus oli 2,6 prosenttia. Alue-ero on huomattava, mutta luvut eivät yksin selitä sen syitä.

Kelan 5. lokakuuta julkaisema tutkimusblogi tarkastelee pienten poikien ADHD-lääkitystä lääketoimitusten rekisteritiedoista. Vertailu koskee 6–8-vuotiaita poikia, ei kaikkia lapsia.

Pohjois-Savossakin osuus ylittää koko maan tason

Pohjois-Savossa lääkettä sai vuoden aikana 10,2 prosenttia ikäryhmän pojista. Koko Suomessa vastaava osuus oli 5,3 prosenttia.

Tilasto kertoo lääkkeen toimittamisesta vuoden aikana. Se ei tarkoita, että jokainen mukaan laskettu lapsi olisi käyttänyt lääkettä päivittäin koko vuoden, eikä se suoraan kuvaa ADHD-diagnoosien yleisyyttä.

Aloittamisissa erottuvat myös Kymenlaakso ja Pohjanmaa

Kela tarkasteli erikseen uusia lääkityksen aloittajia. Tässä laskelmassa vertailuväestöstä poistettiin pojat, jotka olivat saaneet ADHD-lääkettä aiemmin.

Aloittajien osuus oli Pohjois-Savossa 5,3 prosenttia, Pohjois-Karjalassa 5,2 prosenttia ja Kymenlaaksossa 4,3 prosenttia. Helsingissä ja Pohjanmaalla osuus oli 1,6 prosenttia. Koko maan luku oli 3,1 prosenttia.

Näitä aloittamisosuuksia ei siis pidä verrata suoraan kaikkien lääkettä saaneiden osuuksiin: ne vastaavat eri kysymykseen ja niiden vertailujoukko on erilainen.

Alueen prosenttiluku ei ratkaise lapsen hoidon tarvetta

Alue-erosta ei voi päätellä, että yhdessä paikassa lääkitään liikaa tai toisessa liian vähän. Rekisteritiedot eivät yksin kerro, mistä erot syntyvät.

Käypä hoito -suosituksen mukaan ADHD:n arvioinnissa tarvitaan tietoa lapsen oireista ja toimintakyvystä eri tilanteissa sekä muista oireisiin vaikuttavista tekijöistä. Oirekyselyt ovat vain osa kokonaisarviota.

Hoidon tarve ja menetelmät suunnitellaan yksilöllisesti. ADHD:n hoidossa käytetään psykososiaalisia hoitomuotoja, ja lääkehoito voi olla tarpeen osana kokonaisuutta. Kaikille lapsille ei siten kuulu samanlainen hoito.

Suositus painottaa myös tuen aloittamista heti, kun tarkkaavuuteen, yliaktiivisuuteen tai impulsiivisuuteen liittyy toiminta- tai oppimiskyvyn ongelmia. Arjen tukitoimien aloittamisen ei tarvitse odottaa diagnoosia.