Sipsi voi tuntua tuoreemmalta, vaikka vain sen ääni muuttuu

Sipsin rouskahdus tuntuu kertovan, kuinka rapea se on. Ääni ei kuitenkaan vain seuraa syömistä: sen muuttaminen voi vaikuttaa myös siihen, millaiseksi sipsi arvioidaan. Tutkimuksessa voimakkaampi puraisuääni sai perunalastut tuntumaan rapeammilta ja tuoreemmilta.

Journal of Sensory Studies -lehdessä julkaistussa kokeessa osallistujat puraisivat perunalastuja ja arvioivat niiden rapeuden tai tuoreuden tuntua. Tutkijat muuttivat ääntä, jonka osallistujat kuulivat omasta puraisustaan.

Arviot muuttuivat äänen mukana. Sipsit koettiin rapeammiksi ja tuoreemmiksi, kun puraisuääntä voimistettiin tai sen korkeita taajuuksia korostettiin.

Kokeen kiinnostava kohta on juuri tässä: havaintoa saatiin muutettua äänen avulla. Siihen ei tarvittu uutta maustetta.

Rapeus on muutakin kuin suussa tuntuva rakenne

Oxfordin yliopiston tutkija Charles Spence käsittelee Flavour-lehden katsauksessaan sitä, kuinka syömisen äänet osallistuvat ruokakokemukseen. Rouskahdus, rasahtelu ja poreilu voivat välittää tietoa ruoan tai juoman ominaisuuksista.

Ajatusta voi lähestyä omasta välipalasta. Kun seuraavan kerran syö näkkileipää tai omenaa, voi kiinnittää hetkeksi huomiota kolmeen eri asiaan: makuun, suussa tuntuvaan rakenteeseen ja ääneen.

Tarkoituksena ei ole järjestää kotona tutkimuskoetta. Pelkkä havaintojen nimeäminen voi auttaa huomaamaan, mitä kaikkea sanalla ”rapea” itse tarkoittaa. Kuuluuko kokemukseen terävä ensimmäinen raksahdus vai pidempään jatkuva rouskutus?

Tuoreelta tuntuva ei tarkoita samaa kuin tuore

Tutkimuksessa arvioitiin koettua tuoreutta. Äänen muuttaminen ei tietenkään muuta sitä, milloin perunalastu on valmistettu tai miten sitä on säilytetty.

Tämä ero on hyödyllinen myös tuloksen tulkinnassa. Kokeesta ei seuraa, että ruoan kunnon voisi varmistaa kuuntelemalla tai että mikä tahansa kovempi ääni parantaisi kaiken ruoan kokemusta.

Kyse oli nimenomaan puraisuun liittyvän äänen muokkaamisesta. Samaa tulosta ei voi suoraan siirtää esimerkiksi television äänenvoimakkuuteen tai taustamusiikkiin.

Mitä oikeastaan tarkoittaa ”tämä maistuu paremmalta”?

Kun kahta välipalaa vertailee, voi kokeilla tavallista tarkempaa kuvausta. Onko toinen suolaisempi, helpommin murtuva vai äänekkäämmin rouskuva? Entä mistä ominaisuudesta itse pitää?

Kysymysten tarkoituksena ei ole löytää yhtä oikeaa vastausta. Ne erottelevat kokemuksia, jotka arkisessa puheessa niputetaan helposti saman arvion alle.

Sipsikokeen perusteella ainakin yksi osa arviosta voi syntyä korvissa. Rapealta tuntuva puraisu on samalla myös kuultu puraisu.