”Enhän minä noin sanonut” – miksi sama keskustelu voi jäädä mieleen eri tavalla?

Toinen muistaa selkeän lupauksen, toinen vasta alustavan ajatuksen. Kun samasta keskustelusta jää kaksi erilaista versiota, riita voi siirtyä itse asiasta siihen, kumpi puhuu totta. Muistojen ero ei kuitenkaan yksin osoita, että joku valehtelee.

”Voitaisiin käydä lauantaina vanhemmillani.” Toinen kuulee ehdotuksen, johon palataan myöhemmin. Toinen ajattelee vierailun olevan sovittu, kun vastaukseksi tulee ”kuulostaa ihan hyvältä”. Lauantaiaamuna kumpikin voi yllättyä toisen suunnitelmista.

Esimerkissä ihmiset eivät välttämättä ole unohtaneet eri sanoja. He ovat voineet antaa samoille sanoille eri merkityksen.

Waterloon yliopiston julkaisemassa artikkelissa muistitutkija Michael Ross nostaa esiin juuri tämän: tapahtuma voi jäädä mieleen eri tavalla, koska se ymmärrettiin eri tavalla jo alun perin.

Lupaus, ehdotus vai ääneen lausuttu ajatus?

Muistoa koskevassa erimielisyydessä voi kokeilla kysymystä: ”Missä vaiheessa tämä tuntui sinusta sovitulta?” Se rajaa keskustelun tarkempaan kohtaan kuin väite, ettei toinen koskaan kuuntele.

Vierailuesimerkissä vastaus voisi paljastaa, että toinen piti myönteistä kommenttia päätöksenä. Toinen odotti vielä kellonaikaa ja kuljetusjärjestelyä. Tällöin seuraavaa kertaa varten voi sopia yksinkertaisen käytännön: lopuksi todetaan ääneen, onko kyse ideasta vai yhteisestä päätöksestä.

Tämä ei ratkaise jokaista muistikiistaa. Se tarjoaa kuitenkin vaihtoehdon sille, että kumpikin toistaa omaa versiotaan yhä varmemmalla äänellä.

Myös oma toiminta voi näyttää jälkikäteen erilaiselta

Psychological Science -lehdessä julkaistussa parisuhdetutkimuksessa osallistujat palasivat viikon kuluttua keskusteluihin, joissa he olivat käsitelleet ristiriitoja kumppaninsa kanssa. Heidän muistikuvansa omasta toiminnastaan erosivat aiemmista arvioista tavoilla, jotka olivat yhteydessä kiintymyssuuntautumiseen ja keskustelun aikaiseen kuormittuneisuuteen.

Havainto koski tiettyä tutkimusasetelmaa. Sen perusteella ei voi päätellä, kumman muisto on oikea yksittäisessä parisuhteessa. Se antaa kuitenkin syyn suhtautua harkiten ajatukseen, että oma myöhempi arvio olisi muuttumaton tallenne tapahtuneesta.

Arjessa voi erottaa toisistaan kolme asiaa: mitä muistaa kuulleensa, mitä ajatteli sen tarkoittavan ja miltä tilanne tuntui. ”Muistan sinun sanoneen ehkä, mutta ymmärsin sen lupaukseksi” kertoo enemmän kuin ”peruit taas sanasi”.

Eri muistot eivät poista vastuuta

Jos sovittu kellonaika löytyy viestistä, sen voi tarkistaa. Muistin joustavuus ei tarkoita, että kaikki tapahtumaversiot olisivat yhtä oikeita tai ettei tosiasioilla olisi merkitystä.

Samoin loukkaavalta tuntunutta kokemusta voi käsitellä, vaikka täsmällisestä sanamuodosta ei päästäisi sopuun. ”En muista sanoneeni sitä noin, mutta haluan ymmärtää, mikä sinua satutti” jättää keskustelulle tilaa ilman pakotettua myöntymistä.

Omaa muistia ei tarvitse hylätä vain siksi, että toinen on eri mieltä. Seuraavan yhteisen päätöksen voi silti tehdä selvemmäksi: mitä sovittiin, milloin se tapahtuu ja tarvitseeko jotain vielä vahvistaa.