viihde /
Vastaatko kutsuun ”ehkä”? Se voi tuntua toisesta tylymmältä kuin suora ei
Kutsusta kieltäytyminen voi tuntua epäkohteliaalta, joten vastaukseksi lipsahtaa ehkä. Tutkimuksessa kutsutut arvioivat kuitenkin liian myönteisesti sitä, miten kutsuja suhtautuisi epämääräiseen vastaukseen. Suora kielteinen vastaus saattoi olla tälle mieluisampi.
Ehkä kuulostaa vastaukselta, joka jättää mahdollisuuden auki ja pehmentää pettymystä. Kutsujalle se voi kuitenkin tarkoittaa, ettei hän tiedä, mille pohjalle suunnitelmat pitäisi tehdä.
Journal of Experimental Social Psychology julkaisi vuonna 2025 tutkimuksen, jossa verrattiin kutsuttujen odotuksia ja kutsujien toiveita. Julian Givin ja hänen kollegoidensa kuuden kokeen kokonaisuudessa löytyi selvä arviointiero.
Kutsutut yliarvioivat, kuinka todennäköisesti kutsuja haluaisi ehkä-vastauksen suoran kieltäytymisen sijaan. Samalla he aliarvioivat sitä, kuinka epäkunnioittavalta epämääräinen vastaus voisi tuntua.
Oma joustavuus voi olla toiselle odottamista
Tutkijoiden tulkinnan mukaan arviointivirhettä selitti osittain oma etu. Vaihtoehdon säilyttäminen palvelee vastaajaa, ja hän voi siksi nähdä sen myönteisemmin myös kutsujan kannalta.
Tavallisessa arjessa asetelma voi syntyä esimerkiksi mökkiviikonlopun järjestämisessä. Yksi ihminen haluaa vielä odottaa omien menojensa selviämistä, kun toinen yrittää sopia kuljetuksia, ostoksia ja nukkumapaikkoja.
Kummankin näkökulma on ymmärrettävä, mutta heidän tarvitsemansa tieto on eri. Vastaaja tarvitsee harkinta-aikaa. Järjestäjä tarvitsee tiedon siitä, milloin päätös tulee ja voiko suunnitelman tehdä ilman sitä.
Tutkimuksesta ei seuraa, että epävarmuus pitäisi aina peittää varmaksi vastaukseksi. Se auttaa huomaamaan, ettei avoimeksi jäävä vastaus välttämättä tunnu vastaanottajasta yhtä huomaavaiselta kuin lähettäjä ajattelee.
Kieltäytymisen seurauksia voidaan pelätä liikaa
Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä julkaistussa aiemmassa tutkimuksessa Givi ja Colleen Kirk tarkastelivat suoraan kutsusta kieltäytymistä.
Kutsutut yliarvioivat, kuinka kielteisesti kutsujat suhtautuisivat kieltäytymiseen. Huolta herättivät esimerkiksi toisen suuttuminen, vaikutelma välittämisen puutteesta ja se, ettei uusia kutsuja enää tulisi.
Eroa selitti osittain se, että kutsutut olettivat kutsujan keskittyvän enemmän pelkkään kielteiseen vastaukseen ja vähemmän sitä edeltäneeseen harkintaan kuin kutsuja todellisuudessa teki.
Tutkimus koski yhteisiin vapaa-ajan tekemisiin kutsumista. Sen perusteella ei voi olettaa saman pätevän sellaisenaan työvelvoitteisiin, suuriin perhejuhliin tai jo annetun sitovan lupauksen perumiseen.
Epävarmuudellekin voi antaa selkeän muodon
Tuloksista voi johtaa käytännön toimintatavan: jos vastaus on aidosti epävarma, kannattaa kertoa myös, milloin asian tietää. Näin kutsuja voi arvioida, pystyykö hän odottamaan.
Esimerkiksi työvuoron varmistuminen perjantaina on konkreettinen syy ja ajankohta. Jos järjestelyt on päätettävä jo keskiviikkona, kutsuja saa tilaisuuden sanoa sen.
Toinen vaihtoehto on antaa lupa edetä ilman omaa vahvistusta. Se voi sopia tilanteeseen, jossa osallistuminen selviää myöhään mutta muiden ei tarvitse jäädä odottamaan.
Jos vastaus on jo tiedossa, lyhyt kiitos kutsusta ja selkeä kieltäytyminen voivat riittää. Uutta tapaamista voi ehdottaa silloin, kun sitä todella haluaa, eikä pelkästään kielteisen vastauksen pehmikkeeksi.
Vastausta kirjoittaessa voi vielä tarkistaa, ymmärtääkö vastaanottaja sen perusteella oman seuraavan askeleensa. Voiko hän varata paikat, kutsua jonkun muun vai odottaako hän sovittuun päivään?
Kohteliaisuutta voi siksi tarkastella myös vastaanottajan työn kautta: saiko hän tiedon, jolla pääsee eteenpäin, vai jäikö hänen tehtäväkseen arvata päätös ja kysyä sitä myöhemmin uudelleen?