Nainen kuuntelee kuulokkeilla musiikkia.
Tekoälyllä luotu kuvituskuva


musiikki /

Miksi juuri nuoruuden musiikki tuntuu niin henkilökohtaiselta?

Vanha kappale alkaa soida, ja mieleen palaa koulumatka, kesäilta tai ihminen vuosien takaa. Musiikkiin liittyvissä muistoissa nuoruus korostuu. Yhdessä laajassa tutkimuksessa kappaleiden omaelämäkerrallinen merkitys oli suurimmillaan noin 14 vuoden ikään osuvassa musiikissa.

Vanha hitti ei välttämättä tuo mieleen vain sitä, millaista musiikkia ennen kuunteli. Se voi palauttaa muiston huoneesta, jossa kappale soi, tai ihmisestä, jonka kanssa sitä kuunneltiin.

Music & Science -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa Kelly Jakubowski, Tuomas Eerola ja heidän kollegansa selvittivät, miten musiikin tuttuus, siitä pitäminen ja siihen liittyvät henkilökohtaiset muistot vaihtelevat elämän eri vaiheissa.

Vuonna 2020 julkaistuun tutkimukseen osallistui 470 ihmistä, jotka olivat 18–82-vuotiaita. He arvioivat 111:tä vuosien 1950–2015 listakappaletta niiden nimien ja esittäjien perusteella.

Nuoruuden musiikki korostui muistoissa

Kappaleiden tuttuudessa ja henkilökohtaisessa merkityksessä havaittiin nuoruuteen painottuva huippu, joka osui keskimäärin noin 14 vuoden ikään.

Tällainen painottuminen liittyy omaelämäkerrallisen muistin ilmiöön, jossa nuoruudesta ja varhaisaikuisuudesta palautuu suhteellisen paljon muistoja. Elämänvaihetta leimaavat myös monet kokemukset, joilla on merkitystä omalle identiteetille.

Ikäluku ei tarkoita, että kaikkien tärkein kappale olisi löytynyt täsmälleen 14-vuotiaana. Se kuvaa tutkimuksen keskimääräistä tulosta, eikä lukitse yksittäisen ihmisen muistoja tai musiikkimakua.

Myös tutkimustapa on olennainen: osallistujat näkivät kappaleiden nimet ja esittäjät. Tulosta ei siksi pidä kertoa kokeena, jossa kaikille olisi soitettu musiikkia ja mitattu aivojen reaktiota.

Tuttu kappale voi toimia muistivihjeenä

UC Davis kertoo erillisestä tutkimuksesta, jossa musiikin ja henkilökohtaisten muistojen yhteyttä tarkasteltiin aivokuvantamisella. Petr Janatan vuonna 2009 julkaistuun tutkimukseen osallistui 13 opiskelijaa.

He kuuntelivat otteita kappaleista, jotka olivat olleet suosittuja osallistujien ollessa 8–18-vuotiaita. Samalla heidän aivotoimintaansa seurattiin, ja heiltä kysyttiin musiikin tuttuudesta ja siihen liittyvistä muistoista.

Vahvempaan omaelämäkerralliseen merkitykseen liittyi enemmän toimintaa otsalohkon sisemmän etualueen yläosassa. Havainto yhdisti musiikin kuuntelemisen ja henkilökohtaisen muistamisen samalle aivoalueelle tässä pienessä tutkimuksessa.

Se ei tarkoita, että muistot sijaitsisivat yhdessä pienessä kohdassa tai että kappaleen herättämä muisto olisi tallenne menneestä. Tutkimus kuvasi musiikin ja muistamisen välistä yhteyttä, ei muistojen täydellistä tarkkuutta.

Mieleen palautuva kappale ei aina ole suosikki

Musiikin tuttuus, siihen liittyvä muisto ja kappaleesta pitäminen kannattaa erottaa toisistaan. Music & Science -tutkimuksessa mieltymykset eivät seuranneet kaikissa ikäryhmissä samaa kaavaa kuin henkilökohtainen merkitys.

Arjessa tämän voi tunnistaa kappaleesta, jota kuuli nuorena jatkuvasti mutta jota ei itse valinnut soitettavaksi. Silti se voi palauttaa mieleen tietyn paikan tai elämäntilanteen poikkeuksellisen vahvasti.

Toinen voi kuulla samassa kappaleessa oman ensimmäisen kesätyönsä, toinen koulun juhlan. Yhteinen julkaisuvuosi ei tee kappaleen henkilökohtaisesta merkityksestä yhteistä.

Vanha soittolista voi avata keskustelun

Musiikkimuistoja voi kokeilla jäsentää valitsemalla muutaman kappaleen eri ikävaiheista ja katsomalla, millaisia tilanteita ne tuovat mieleen. Tärkeää ei ole löytää arvostetuinta tai tyylikkäintä musiikkia.

Kokeilun voi tehdä myös ystävän tai perheenjäsenen kanssa. Pelkän suosikkikappaleen kysymisen sijaan voi tiedustella, missä tämä muistaa kuulleensa kappaleen ensimmäisiä kertoja ja ketä silloin oli mukana.

Toisen kertomus voi myös selittää, miksi hän palaa aina tiettyyn levyyn. Sen merkitys ei ehkä avaudu pelkästä musiikista, vaan siitä elämäntilanteesta, johon kuunteleminen liittyi.

Kiinnostavinta voi olla juuri se, ettei musiikillisesti tärkein muisto liity omaan suosikkiartistiin. Joskus mieleen jää kappale, joka sattui soimaan silloin, kun elämässä tapahtui jotakin merkityksellistä.

Jaa artikkeli
WhatsApp
Myös Snapchatissa