9 yllättävää syytä, joiden vuoksi ihminen jatkaa epämieluisaa rutiinia

Miksi ihminen jatkaa tapaa, joka väsyttää, ärsyttää tai ei enää tunnu omalta? Syynä ei aina ole saamattomuus. Epämieluisakin rutiini voi olla sidoksissa suruun, tuttuuden tuomaan turvaan, hallinnan tarpeeseen tai käsitykseen siitä, millainen ihmisen kuuluu olla.

Joka tiistai sama vastenmielinen velvollisuus. Joka ilta sama tapa, vaikka sen jälkeen olo ei ole yhtään parempi. Ihminen voi tunnistaa rutiininsa hyödyttömäksi ja silti huomata toistavansa sitä lähes automaattisesti.

Ristiriita ei ole niin outo kuin ensi alkuun vaikuttaa. Rutiinin arvo ei aina synny nautinnosta tai näkyvästä hyödystä. Se voi vähentää päätösten määrää, tehdä päivästä ennakoitavamman tai pitää kiinni jostakin sellaisesta, jonka muuttaminen tuntuisi vielä epämukavammalta.

YourTango kokoaa Zayda Slabbekoornin kirjoituksessa yhdeksän mahdollista syytä siihen, miksi ihmiset jatkavat rutiineja, joista he eivät edes pidä. Lista sisältää tunnistettavia havaintoja, mutta sen kohtia ei pidä käyttää ihmisen persoonallisuuden tai mielenterveyden arvioimiseen.

Myös rutiini ja tapa on hyvä erottaa toisistaan. Rutiini voi olla tietoisesti noudatettu toimintaketju, kun taas pitkään toistettu tapa voi käynnistyä tutusta ajasta, paikasta tai tilanteesta ilman pitkää harkintaa. Siksi pelkkä päätös lopettaa ei aina riitä muuttamaan käyttäytymistä.

1. Rutiini säilyttää yhteyden menetettyyn ihmiseen tai elämänvaiheeseen

Suru ei liity vain läheisen kuolemaan. Ihminen voi surra myös päättynyttä parisuhdetta, menetettyä työtä, muuttoa, terveydentilan muutosta tai aikaa, jolloin elämä tuntui erilaiselta.

Tietty ruoka, viikoittainen television katseluhetki tai sunnuntaiaamun kävelyreitti voi olla peräisin yhteisestä elämästä. Itse tekeminen ei ehkä enää tuota iloa, mutta siitä luopuminen voi tuntua uuden jäähyväisen jättämiseltä.

Tällainen rutiini voi toimia muistona ja jatkuvuuden kokemuksena. Sitä ei tarvitse kiirehtiä poistamaan vain siksi, ettei se ole tehokas tai hauska. Olennaisempi kysymys on, lohduttaako tapa edelleen vai estääkö se vähitellen rakentamasta nykyiseen elämään sopivia uusia hetkiä.

2. Itsestä huolehtiminen on jäänyt vähitellen taka-alalle

YourTangon listassa yksi selitys liitetään heikkoon itsetuntoon ja itsensä rankaisemiseen. Näin jyrkkää tulkintaa ei voi tehdä pelkän rutiinin perusteella, mutta ihmisen käsitys omasta arvostaan voi vaikuttaa siihen, millaista arkea hän pitää itselleen riittävän hyvänä.

Epämieluisa toimintamalli saattaa näkyä esimerkiksi siinä, että kunnollinen ateria jätetään jatkuvasti tekemättä, lepo siirretään viimeiseksi tai omat tarpeet väistyvät automaattisesti muiden pyyntöjen tieltä. Yksittäinen kiireinen ilta ei kerro ongelmasta, mutta kuukausia toistuva itsensä laiminlyönti ansaitsee huomiota.

Taustalla voi itsetunnon lisäksi olla uupumusta, masennusoireita, rahahuolia, terveydellisiä rajoitteita tai liian suuri vastuumäärä. Siksi käyttäytymistä ei kannata selittää moraalisena heikkoutena. Muutos voi alkaa hyvin pienestä kysymyksestä: mikä tekisi tästä yhdestä arjen kohdasta hieman helpomman tai inhimillisemmän?

3. Tuttu kaaos tuntuu turvallisemmalta kuin vieras rauha

Jos ihminen on elänyt pitkään kiireen, riitojen tai jatkuvien keskeytysten keskellä, levollinen tilanne voi tuntua oudolta. Hän saattaa palata kuormittavaan rytmiin, koska ainakin sen säännöt ovat tuttuja.

Tämä ei tarkoita, että ihminen todella nauttisi kaaoksesta. Tutun tilanteen ennustettavuus voi vain tuntua helpommalta kuin uuden toimintatavan opetteleminen. Vanhan rutiinin ongelmat tunnetaan, kun taas muutokseen liittyviä seurauksia ei vielä tiedetä.

Sama ilmiö voi näkyä pienemmässä mittakaavassa. Rauhallinen ilta täytetään tehtävillä, hiljaisuus katkaistaan puhelimella ja väljään aikatauluun lisätään kiire. Uudenlaista rauhaa voi joutua harjoittelemaan vähitellen, jotta se lakkaa tuntumasta tyhjältä tai levottomalta.

4. Velvollisuudesta tai kärsimisestä on tullut osa omaa tarinaa

Ihminen voi jatkaa viikoittaista tapaamista, tehtävää tai muuta rutiinia, koska hän ajattelee kunnollisen ihmisen kestävän sen valittamatta. Taustalla voi olla opittu rooli vastuunkantajana, sovittelijana tai henkilönä, joka asettaa aina muut itsensä edelle.

YourTango puhuu tässä yhteydessä uhrimentaliteetista. Arkielämässä hyödyllisempi näkökulma on tarkastella, millaisia sääntöjä ihminen on omaksunut velvollisuudesta: onko kieltäytyminen hänen mielestään itsekästä, merkitseekö vaikeus automaattisesti arvokkuutta ja pitääkö ansaittu lepo ensin lunastaa kärsimällä?

Kaikkia epämieluisia velvollisuuksia ei voi poistaa. Läheisistä huolehtiminen, työ ja kodin ylläpito sisältävät väistämättä asioita, joista ei nautita. Ero löytyy siitä, palveleeko rutiini yhä tärkeää tarkoitusta vai jatkuuko se vain siksi, ettei vanhaa sääntöä ole koskaan pysähdytty kyseenalaistamaan.

5. Menestys toisi mukanaan uusia odotuksia

Menestyksen pelko kuulostaa helposti epäloogiselta, sillä onnistumista yleensä tavoitellaan. Käytännössä onnistuminen voi kuitenkin merkitä lisää vastuuta, näkyvyyttä, muiden odotuksia ja riskiä menettää saavutettu asema.

Turhauttava mutta tuttu rutiini pitää elämän rajat ennallaan. Uuden työn hakeminen, oman osaamisen näyttäminen tai luovan työn julkaiseminen avaisi mahdollisuuden onnistua, mutta samalla myös arvioinnille ja epäonnistumiselle.

Ihminen ei välttämättä tietoisesti päätä vältellä menestystä. Hän voi viivyttää ratkaisevaa vaihetta, vaihtaa tavoitetta juuri ennen valmistumista tai käyttää kaiken ajan turvallisiin sivutehtäviin. Hyödyllinen kysymys ei ole ainoastaan se, mitä onnistumisesta voisi saada, vaan myös se, mitä sen pelkäävän muuttavan.

6. Vanha rutiini suojaa epäonnistumisen kokemukselta

Jos ihminen ei koskaan yritä muuttaa tilannetta, hänen ei tarvitse nähdä, onnistuisiko yritys. Epämieluisa arki voi näin tarjota valmiin selityksen sille, miksi jokin tavoite jää saavuttamatta.

Lähde tulkitsee tämän osittain tekosyyksi tai haluttomuudeksi yrittää. Taustalla voi kuitenkin olla paljon muutakin kuin laiskuus: aiempia pettymyksiä, täydellisyyden tavoittelua, epäselvä tavoite, voimavarojen puute tai pelko siitä, että yritys paljastaa omat rajat.

Välttely helpottaa oloa lyhyellä aikavälillä, koska vaikeaa päätöstä ei tarvitse tehdä juuri nyt. Pitkällä aikavälillä muuttumaton tilanne voi kuitenkin vahvistaa käsitystä siitä, ettei ulospääsyä ole. Siksi ensimmäisen askeleen kannattaa olla niin pieni, ettei sen ottaminen vaadi täydellistä motivaatiota tai varmuutta lopputuloksesta.

7. Toistuva tapa luo hallinnan tunnetta

Maailma sisältää paljon asioita, joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Sama aamupala, tarkka siivousjärjestys tai muuttumaton iltarutiini voi tarjota päivän sisälle pienen ennakoitavan alueen.

Hallinnan tunne ei itsessään ole huono asia. Rutiinit voivat helpottaa arkea, tukea unta ja vapauttaa ajattelua tärkeämpiin päätöksiin. Ongelma syntyy vasta, jos rutiini vie kohtuuttomasti aikaa, aiheuttaa voimakasta ahdistusta tai estää joustamasta tilanteen vaatimalla tavalla.

Epämieluisan rutiinin kohdalla kannattaa selvittää, mitä se pitää koossa. Jos tapa poistettaisiin, mikä tuntuisi epävarmalta? Kun sen tuottama turva tunnistetaan, vanhan tilalle voidaan etsiä vähemmän kuormittava mutta yhtä ennakoitava toimintamalli.

8. Rutiini ylläpitää tuttua roolia ja identiteettiä

Ihminen kertoo itsestään tarinaa sekä sanoilla että teoilla. Hän voi olla perheessä aina se, joka järjestää kaiken, työpaikalla se, joka jää viimeiseksi, tai ystäväpiirissä se, joka ei koskaan tarvitse apua.

Rooliin liittyvät rutiinit saattavat jatkua senkin jälkeen, kun ne ovat muuttuneet raskaiksi. Niistä luopuminen ei tarkoita vain aikataulun muuttamista, vaan voi herättää kysymyksen siitä, kuka ihminen on ilman tuttua tehtäväänsä.

Myös ympäristö vahvistaa rooleja. Kun aina käytettävissä ollut ihminen alkaa asettaa rajoja, läheiset tai työkaverit voivat vastustaa muutosta. Tämä ei automaattisesti tarkoita, että uusi raja olisi väärä. Se kertoo siitä, että yhden ihmisen rutiini on voinut helpottaa myös muiden arkea.

9. Muutos kuvitellaan suuremmaksi kuin sen tarvitsee olla

Moni ajattelee muutoksen alkavan ratkaisevasta päivästä, jolloin motivaatio on korkealla ja koko elämä järjestetään uudelleen. Jos tällaista hetkeä ei tule, vanha rutiini jatkuu oletusarvona.

Todellisuudessa käyttäytyminen muuttuu usein pienempien toistojen kautta. Epämieluisaa iltarutiinia ei ehkä tarvitse korvata täydellisellä uudella ohjelmalla. Ensimmäinen muutos voi olla yhden vaiheen poistaminen, aloittamisajan siirtäminen tai ympäristön järjestäminen niin, ettei vanha toimintaketju käynnisty automaattisesti.

Tapojen tutkimuksessa ympäristön vihjeillä on tärkeä merkitys. Sama aika, paikka tai edeltävä toiminta voi käynnistää tutun teon. Siksi muutos helpottuu usein, kun ihminen ei luota vain tahdonvoimaan vaan muuttaa myös sitä tilannetta, jossa vanha tapa tavallisesti alkaa.

Kaikkia epämieluisia rutiineja ei tarvitse poistaa

Arki ei voi koostua vain miellyttävistä asioista. Laskujen maksaminen, siivoaminen, kuntoutusharjoitukset ja monet työtehtävät voivat tuntua ikäviltä mutta palvella tärkeää tarkoitusta. Nautinnon puuttuminen ei vielä tee rutiinista haitallista.

Hyödyllinen arviointi alkaa kolmesta kysymyksestä: mitä rutiini antaa, mitä se maksaa ja mitä tapahtuisi, jos sitä muuttaisi hieman? Vastaukset auttavat erottamaan tarpeellisen velvollisuuden toimintamallista, joka jatkuu lähinnä automaation tai pelon vuoksi.

Muutosta voi kokeilla rajattuna testinä lopullisen päätöksen sijasta. Yhden viikon erilainen aamujärjestys tai yhden velvollisuuden jakaminen toiselle tuottaa enemmän tietoa kuin pitkä pohdinta siitä, olisiko kokonaan uudenlainen elämä mahdollinen.

Jos rutiini liittyy voimakkaaseen ahdistukseen, pakonomaisuuteen, masennukseen, syömisen vaikeuksiin tai suruun, joka lamaannuttaa arjen pitkäksi aikaa, pelkkä tapavinkki ei välttämättä riitä. Silloin tilanteesta kannattaa puhua terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.

Yhdeksää syytä yhdistää se, että epämieluisakin rutiini ratkaisee usein jonkin ongelman. Se säilyttää yhteyden menneeseen, vähentää epävarmuutta tai suojaa vaikealta tunteelta. Kestävä muutos alkaa siksi harvoin pelkästä vanhan tavan kieltämisestä. Ensin on ymmärrettävä, mitä tehtävää se on elämässä hoitanut.