Sama nuorten ryhmä täytti liikkumissuosituksen joko 8- tai 93-prosenttisesti - mittaustapa muutti tuloksen

Suomalaisille 7–17-vuotiaille suositellaan vähintään tuntia reipasta ja rasittavaa liikkumista päivässä. Uuden tutkimuksen mukaan suosituksen toteutumisesta voidaan kuitenkin saada hyvin erilainen kuva riippuen siitä, miten liikemittarin keräämää tietoa käsitellään.

Kuinka suuri osa suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaisesti?

Kysymys vaikuttaa yksinkertaiselta, mutta vastaus voi vaihdella yllättävän paljon käytetyn mittaus- ja analyysitavan mukaan.

UKK-instituutin tuoreessa tutkimuksessa samasta yhdeksäsluokkalaisten poikien aineistosta saatiin kaksi täysin erilaista tulosta.

Yhdellä menetelmällä liikkumissuosituksen täytti 93 prosenttia pojista.

Toisella menetelmällä osuus oli vain kahdeksan prosenttia.

Ero ei johtunut siitä, että nuoret olisivat liikkuneet mittausten välillä eri tavalla.

Ratkaisevaa oli se, kuinka pitkiin jaksoihin liikemittarin tallentama tieto jaettiin ja vaadittiinko tunnin liikkumista viikon jokaisena päivänä vai keskimäärin päivän aikana.

Journal of Science and Medicine in Sport -tiedelehdessä julkaistu tutkimus esittelee myös uuden PAD-menetelmän.

Se kertoo, kuinka suuri osuus lapsen tai nuoren mitatuista päivistä sisälsi vähintään suositellun tunnin reipasta ja rasittavaa liikkumista.

Suosituksena on vähintään tunti liikkumista päivässä

Suomalaisen liikkumissuosituksen mukaan kaikkien 7–17-vuotiaiden pitäisi liikkua monipuolisesti, reippaasti ja rasittavasti vähintään 60 minuuttia päivässä.

Liikkumisen pitäisi olla lapselle tai nuorelle sopivaa ja hänen ikänsä huomioivaa.

Suurimman osan liikkumisesta olisi hyvä olla kestävyystyyppistä ja sykettä kohottavaa.

Rasittavaa liikkumista sekä lihaksia ja luustoa vahvistavaa toimintaa suositellaan vähintään kolmena päivänä viikossa.

Liikkumisen ei tarvitse tapahtua yhden tunnin mittaisena harjoituksena.

Suositeltu määrä voi kertyä päivän aikana lyhyistä kävelyistä, pyöräilystä, ulkoleikeistä, liikuntatunneista, harrastuksista ja muusta aktiivisuudesta.

Vähäisempikin liikkuminen on hyödyllistä, vaikka tunnin tavoite ei täyttyisi.

Suosituksen toteutumista käytetään kuitenkin väestötutkimuksissa tärkeänä mittarina, kun arvioidaan lasten ja nuorten liikkumisen tilaa ja suunnitellaan terveyttä edistäviä toimia.

Tutkimuksessa oli mukana 3 221 lasta ja nuorta

Tutkimus perustui valtakunnallisen LIITU-tutkimuksen liikemittariaineistoihin.

Mukana oli yhteensä 3 221 suomalaista 7–15-vuotiasta lasta ja nuorta.

Osallistujat käyttivät vyötärölle kiinnitettyä liikemittaria viikon ajan.

Mittari tallensi kehon liikettä jatkuvasti ja mahdollisti liikkumisen määrän sekä tehon arvioimisen eri vuorokaudenaikoina.

Osallistujat vastasivat lisäksi kyselyyn omasta liikkumisestaan.

Tutkijat vertasivat liikemittarituloksia itse ilmoitettuun liikkumiseen ja tarkastelivat, miten erilaiset analyysitavat muuttivat arviota suosituksen täyttymisestä.

Tutkimuksen tekivät Henri Vähä-Ypyä, Pauliina Husu, Kari Tokola, Harri Sievänen, Sami Kokko ja Tommi Vasankari.

Liikemittari ei anna valmista vastausta

Liikemittaria pidetään usein kyselyä objektiivisempana tapana tutkia liikkumista.

Laite ei ole samalla tavalla riippuvainen siitä, muistaako lapsi oikein edellisen viikon tapahtumat tai osaako hän arvioida oman liikkumisensa kestoa.

Mittarin keräämä raakadata ei kuitenkaan itsessään kerro, kuinka monta minuuttia lapsi liikkui reippaasti tai rasittavasti.

Tutkijoiden pitää päättää, miten mitattu liike jaetaan jaksoihin ja millainen liike tulkitaan eri teholuokkiin kuuluvaksi.

Myös laitteen paikka kehossa, käytetty mittarimalli, analyysiohjelmisto ja valitut raja-arvot voivat vaikuttaa tulokseen.

Liikemittarien käyttöön ei ole vielä muodostunut yhtä kansainvälisesti vakiintunutta analyysitapaa lasten ja nuorten tutkimuksessa.

Tämän vuoksi eri tutkimusten ilmoittamia suosituksen täyttävien lasten osuuksia ei voi aina verrata suoraan keskenään.

Kuuden sekunnin ja minuutin jaksot näkevät liikkeen eri tavalla

Yksi tutkimuksessa tarkastelluista valinnoista oli analyysijakson pituus.

Liikemittarin jatkuva tietovirta voidaan jakaa esimerkiksi kuuden sekunnin tai yhden minuutin mittaisiin osiin.

Lyhyt analyysijakso tunnistaa herkästi lasten tyypillisiä nopeita liikuntapyrähdyksiä.

Lapsi voi juosta muutaman sekunnin pallon perässä, kiivetä portaat, hypätä tai tehdä lyhyen nopean suorituksen ja pysähtyä sen jälkeen.

Kun aineisto jaetaan kuuden sekunnin jaksoihin, tällainen lyhyt rasittava toiminta näkyy tarkasti.

Minuutin mittaisessa jaksossa voimakas pyrähdys voi sekoittua sitä seuraavaan paikallaanoloon tai kevyeen liikkumiseen.

Koko minuutin keskimääräinen teho voi silloin jäädä reippaan liikkumisen rajan alapuolelle.

Lyhyet analyysijaksot tuottavat siksi usein suuremman määrän reipasta ja rasittavaa liikkumista kuin pitkät jaksot.

Minuutin jakso vastasi parhaiten nuorten omia vastauksia

Lasten ja nuorten liikkuminen koostuu usein lyhyistä ja satunnaisista pyrähdyksistä.

Tämän vuoksi muutaman sekunnin analyysijakso voi kuvata heidän liikkumisensa rakennetta tarkemmin kuin minuutin jakso.

Uudessa tutkimuksessa itse ilmoitettu liikkuminen ja liikemittarin tulokset vastasivat kuitenkin parhaiten toisiaan, kun mittarin aineisto analysoitiin yhden minuutin jaksoissa.

Tulos ei todista, että minuutin menetelmä olisi kaikissa tilanteissa oikea ja lyhyempi menetelmä väärä.

Kyselytkin sisältävät epävarmuutta.

Lapsi voi laskea liikkumiseksi toiminnan, jota mittari ei tunnista samalla tavalla, tai unohtaa päivän aikana kertyneet lyhyet aktiiviset hetket.

Menetelmät voivat myös mitata hieman eri asiaa.

Kysely kuvaa lapsen omaa käsitystä aktiivisuudestaan, kun taas liikemittari arvioi kehon liikettä tutkijoiden määrittämien raja-arvojen avulla.

Myös laskentatapa muutti lopputulosta

Analyysijakson lisäksi tutkijat vertasivat erilaisia tapoja päättää, täyttääkö lapsi tai nuori liikkumissuosituksen.

Keskiarvomenetelmässä lasketaan koko mittausjakson päivittäinen keskiarvo.

Jos reipasta ja rasittavaa liikkumista kertyy viikon aikana keskimäärin vähintään 60 minuuttia päivässä, henkilön katsotaan täyttävän suosituksen.

Menetelmä sallii päivien välisen vaihtelun.

Esimerkiksi 90 minuutin aktiivinen päivä voi tasata päivää, jolloin liikkumista kertyi vain 30 minuuttia.

Päivittäisessä menetelmässä jokainen päivä tarkastetaan erikseen.

Suosituksen katsotaan täyttyvän vain, jos vähintään 60 minuutin raja ylittyy jokaisena mitattuna päivänä.

Yksikin alle tunnin jäänyt päivä voi siis pudottaa lapsen suosituksen täyttävien ryhmästä.

Yhdeksäsluokkalaisten poikien tulos vaihteli 8 ja 93 prosentin välillä

Eri valintojen yhdistäminen tuotti huomattavan suuria eroja.

Kun yhdeksäsluokkalaisten poikien mittaustieto analysoitiin kuuden sekunnin jaksoissa ja käytettiin viikon keskiarvoa, 93 prosenttia pojista täytti liikkumissuosituksen.

Kun samaa aineistoa tarkasteltiin minuutin jaksoissa ja vaadittiin tunnin täyttymistä jokaisena päivänä, suosituksen saavutti vain kahdeksan prosenttia.

Kyse ei ole pienestä tilastollisesta erosta vaan täysin erilaisesta kuvasta nuorten liikkumisen riittävyydestä.

Ensimmäisen tuloksen perusteella lähes kaikki pojat liikkuisivat tarpeeksi.

Toisen mukaan yli yhdeksän kymmenestä jäisi suosituksesta.

Tutkimuksen keskeinen viesti onkin, ettei suosituksen saavuttaneiden prosenttilukua pitäisi julkaista ilman tarkkaa kuvausta sen laskemisesta.

Uusi PAD-menetelmä näyttää päivien välisen vaihtelun

Tutkimuksessa esitelty PAD-menetelmä sijoittuu keskiarvo- ja päivittäisen menetelmän väliin.

Lyhenne tulee sanoista Proportion of Active Days eli aktiivisten päivien osuus.

Menetelmä ei luokittele lasta vain kahteen ryhmään sen mukaan, täyttääkö hän suosituksen vai ei.

Sen sijaan se kertoo, kuinka suurena osana mitatuista päivistä vähintään 60 minuutin tavoite toteutui.

Jos nuori saavuttaa tunnin neljänä päivänä seitsemästä, hänen aktiivisten päiviensä osuus on noin 57 prosenttia.

Tulos näyttää liikkumisen säännöllisyyden tarkemmin kuin viikon keskiarvo.

Samalla menetelmä ei vaadi täydellistä seitsemän päivän suoritusta, jossa yksikin vähäisen liikkumisen päivä muuttaa koko luokituksen kielteiseksi.

"Tässä menetelmässä arvioidaan, kuinka suuri osa yksilön koulu- ja vapaapäivistä täyttää liikkumissuositukset", UKK-instituutin tutkija Henri Vähä-Ypyä kertoo tiedotteessa.

Koulupäivinä liikuttiin enemmän kuin vapaapäivinä

PAD-menetelmän avulla tutkijat pystyivät vertaamaan koulu- ja vapaapäiviä.

Kun tulokset analysoitiin yhden minuutin jaksoissa, yhdeksäsluokkalaisten poikien koulupäivistä 64 prosenttia sisälsi vähintään tunnin reipasta ja rasittavaa liikkumista.

Vapaapäivistä tunnin tavoite täyttyi vain 40 prosenttina.

Tulos osoittaa, ettei vähäisempi liikkuminen välttämättä jakaudu tasaisesti koko viikolle.

Koulumatkat, välitunnit, liikuntatunnit ja koulupäivän muu rytmi voivat lisätä arkipäivän aktiivisuutta.

Vapaapäivänä pakollisia siirtymiä ja aikataulutettua toimintaa voi olla vähemmän.

Tutkimus ei osoita, mikä yksittäinen tekijä selitti eron.

PAD-menetelmä voi kuitenkin auttaa tunnistamaan ne viikon osat, joihin liikkumisen edistämistä kannattaa erityisesti kohdistaa.

Nuorimmat liikkuivat eniten ja vanhimmat vähiten

Vaikka suosituksen täyttävien osuudet vaihtelivat analyysitavan mukaan, ikäryhmien välinen järjestys pysyi samana.

Ensimmäisen luokan oppilaat liikkuivat tutkimuksessa eniten.

Yhdeksäsluokkalaiset liikkuivat vähiten.

Tulos havaittiin riippumatta siitä, millaista analyysijaksoa tai laskentamenetelmää käytettiin.

Liikkumisen väheneminen lapsuudesta nuoruuteen on havaittu myös aikaisemmissa suomalaisissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa.

Muutos voi liittyä esimerkiksi ulkoleikkien vähentymiseen, koulupäivien muuttumiseen, kulkutapoihin, harrastusten lopettamiseen ja vapaa-ajan käytön muutoksiin.

Uusi tutkimus ei selvittänyt liikkumisen vähenemisen syitä.

Se osoittaa, että ikään liittyvä lasku näkyy silloinkin, kun liikkumisen laskentatapaa muutetaan.

PAD voi antaa päättäjille käyttökelpoisemman kuvan

Väestötason prosenttilukuja käytetään kuntien, koulujen ja valtion päätöksenteossa.

Jos arvio suosituksen täyttävien määrästä riippuu voimakkaasti analyysitavasta, myös ongelman laajuudesta voidaan saada harhaanjohtava kuva.

Keskiarvomenetelmä voi peittää alleen sen, että liikunta keskittyy muutamaan aktiiviseen päivään.

Jokaisen päivän täyttymistä vaativa menetelmä voi puolestaan tehdä lähes suosituksen mukaisesti liikkuvasta nuoresta täysin passiiviselta näyttävän.

PAD-menetelmä näyttää, kuinka säännöllisesti tavoite toteutuu.

Se voi auttaa seuraamaan esimerkiksi sitä, lisääkö koulupäivään tehty muutos aktiivisten koulupäivien osuutta tai kasvattaako viikonlopputoiminta aktiivisten vapaapäivien määrää.

Menetelmä ei välttämättä korvaa muita tapoja.

Tutkijat esittävät sen nykyisiä arviointimenetelmiä täydentäväksi mittariksi.

Uusi menetelmä ei muuta itse suositusta

Tutkimus ei esitä lasten ja nuorten liikkumissuosituksen poistamista tai 60 minuutin tavoitteen muuttamista.

Se käsittelee tapaa, jolla suosituksen toteutumista arvioidaan tutkimusaineistosta.

Lapsen tai perheen ei tarvitse laskea liikkumista kuuden sekunnin tai minuutin analyysijaksoissa.

Arjen kannalta tavoite pysyy yksinkertaisena: liikkumista olisi hyvä kertyä monipuolisesti joka päivä.

Kaikkien päivien ei tarvitse olla samanlaisia.

Yhtenä päivänä liikuntaa voi tulla pitkästä harrastuksesta ja toisena lyhyistä koulumatkoista, ulkoilusta ja leikeistä.

Tunnin alittaminen yksittäisenä päivänä ei myöskään tee viikon muusta liikkumisesta hyödytöntä.

Suosituksessakin korostetaan, että vähäinen liikkuminen on terveydelle parempi kuin täydellinen liikkumattomuus.

Liikemittari ei tunnista kaikkea liikkumista täydellisesti

Vyötäröllä käytettävä liikemittari tunnistaa hyvin kävelyn, juoksun ja monet koko kehoa liikuttavat toiminnot.

Kaikki liikuntamuodot eivät kuitenkaan näy mittarissa yhtä tarkasti.

Pyöräilyssä kehon keskiosa voi liikkua melko vähän, vaikka jalat työskentelevät voimakkaasti.

Uinti jää tavallisesti kokonaan mittaamatta, jos laitetta ei voi käyttää vedessä.

Myös voimaharjoittelu, kantaminen ja ylämäkeen kulkeminen voivat kuormittaa kehoa enemmän kuin liikkeen määrä antaa ymmärtää.

Mittarin käyttöajassa voi lisäksi olla puutteita.

Jos laite poistetaan harrastuksen, peseytymisen tai nukkumisen ajaksi eikä tapahtumaa kirjata, aktiivisuutta voi jäädä aineiston ulkopuolelle.

Tämän vuoksi liikemittariaineisto on tarkkaa mutta ei täysin virheetöntä.

Kysely ja mittari täydentävät toisiaan

Itse ilmoitettua liikkumista voidaan arvostella muistivirheistä ja taipumuksesta vastata sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

Kyselyllä on silti vahvuuksia, joita mittarilla ei ole.

Lapsi voi kertoa, missä ja millä tavalla hän liikkui.

Kysely voi erottaa koulumatkan, liikuntaharrastuksen, ulkoilun ja muun vapaa-ajan toiminnan toisistaan.

Liikemittari kertoo tarkemmin, milloin keho liikkui ja kuinka voimakasta liike oli, mutta se ei yleensä tiedä toiminnan tarkoitusta.

Menetelmien yhdistäminen voi tarjota paremman kokonaiskuvan kuin kummankaan käyttäminen yksin.

Uudessa tutkimuksessa mittarin ja kyselyn paras vastaavuus yhden minuutin analyysijaksolla tarjoaa yhden perusteen tämän menetelmän käytölle.

Se ei kuitenkaan ratkaise kaikkia mittaamiseen liittyviä kysymyksiä.

Tulokset koskevat väestön arviointia eivätkä yksittäisen lapsen testaamista

Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää tapaa arvioida lasten ja nuorten liikkumisen yleisyyttä suurissa aineistoissa.

PAD-lukua tai tutkimuksen prosentteja ei ole tarkoitettu yksittäisen lapsen terveyden arviointiin.

Kahdella samalla tavalla liikkuvalla lapsella voi olla erilainen kunto, terveydentila, toimintakyky ja mahdollisuus osallistua liikuntaan.

Myös vamma, pitkäaikaissairaus tai muu yksilöllinen tilanne voi vaikuttaa siihen, millainen liikkuminen on mahdollista ja tarkoituksenmukaista.

Liikkumissuositusta pitäisikin soveltaa yksilölle sopivalla tavalla.

Kannustamisen pitäisi tarjota onnistumisen kokemuksia eikä muuttaa liikkumista päivittäiseksi hyväksytty tai hylätty -testiksi.

Tutkimukseen liittyy rajoituksia

Tutkimuksen vahvuuksia ovat suuri suomalainen aineisto sekä liikemittarin ja kyselytiedon yhdistäminen.

Osallistujat käyttivät mittaria kuitenkin vain noin viikon ajan.

Yksi viikko ei välttämättä kuvaa lapsen koko vuoden tavanomaista liikkumista.

Sää, vuodenaika, sairaus, koejakso tai poikkeuksellinen harrastusviikko voivat vaikuttaa tulokseen.

Kaikki tutkimukseen kutsutut lapset eivät välttämättä osallistuneet mittauksiin tai käyttäneet laitetta riittävän pitkään.

Tämä voi vaikuttaa siihen, kuinka hyvin aineisto edustaa kaikkia suomalaisia lapsia ja nuoria.

Lisäksi vertailussa käytetty itse ilmoitettu liikkuminen ei ole täydellinen vertailukohta.

Menetelmien hyvä vastaavuus ei yksin todista, että kumpikaan niistä mittaisi liikkumista täysin oikein.

Liikkumisen tilasta tarvitaan yhtenäisempi tapa kertoa

UKK-instituutin tutkimus ei anna yhtä lopullista prosenttia siitä, kuinka moni suomalainen lapsi tai nuori liikkuu riittävästi.

Sen tärkein havainto on juuri se, ettei yhtä lukua voida erottaa sen laskentatavasta.

"Tulokset osoittavat, että liikkumissuositusten toteutumisen arviot vaihtelevat merkittävästi käytetyn analyysitavan mukaan", Vähä-Ypyä tiivistää.

Tulevissa tutkimuksissa pitäisi ilmoittaa nykyistä yhdenmukaisemmin liikemittarin analyysijakso, käytetyt tehorajat ja tapa, jolla suosituksen täyttyminen on määritelty.

PAD-menetelmä voi täydentää kokonaisuutta kertomalla, kuinka usein tavoite todella toteutuu ja millaisia eroja koulu- ja vapaapäivien välillä on.

Tarkempi mittaaminen ei itsessään saa lapsia liikkumaan enemmän.

Se voi kuitenkin auttaa kohdistamaan toimet niihin ikäryhmiin, viikonpäiviin ja ympäristöihin, joissa mahdollisuuksia aktiivisuuteen tarvitaan eniten.