Miksi jotkut seuraavat somessa kaikkea mutta eivät koskaan tykkää?

Kaiken näkevä mutta mitään julkaisematon someseuraaja ei välttämättä ole välinpitämätön. Tutkimusten perusteella passiivisen käytön vaikutus riippuu ihmisestä, sisällöstä ja alustasta paljon enemmän kuin tykkäysten määrä antaa ymmärtää.

Jotkut katsovat lähes jokaisen Instagram-tarinan, huomaavat LinkedInissä työpaikan vaihtumisen ja muistavat vanhat julkaisut, mutta eivät itse paina tykkäysnappia tai kirjoita kommentteja.

Tällaista sosiaalisen median seuraamista ilman näkyvää osallistumista kutsutaan usein lurkkaamiseksi. Sana kuulostaa helposti epäilyttävältä, vaikka käyttäytymiselle voi olla monia tavallisia syitä.

Hiljaisuus ei tarkoita, ettei sisältö vaikuta

Psychology Todayn artikkelissa kuluttajapsykologiaan perehtynyt Jasmine Mohsen muistuttaa, että hiljainen käyttäjä voi käsitellä näkemäänsä hyvin aktiivisesti. Hän voi vertailla, tulkita, oppia ja muistaa sisältöä pitkään jättämättä toiminnastaan näkyvää jälkeä.

Yksi seuraa entisen opiskelukaverinsa uraa löytääkseen työmahdollisuuksia. Toinen katsoo vanhan ystävän kuulumisia säilyttääkseen heikon yhteyden, vaikka suoraa keskustelua ei ole ollut kuukausiin.

Joku taas ei yksinkertaisesti halua tehdä omasta elämästään julkista esitystä. Silloin seuraaminen ilman julkaisemista on harkittu käyttötapa, ei välttämättä pelkoa tai vetäytymistä.

Arvostelun pelko ja perfektionismi voivat hiljentää

Julkaiseminen altistaa palautteelle. Kuva voi saada odotettua vähemmän tykkäyksiä, mielipide voidaan ymmärtää väärin ja työelämäjulkaisun voi nähdä ihminen, jonka reaktiota kirjoittaja jännittää.

Varovainen käyttäjä saattaa kirjoittaa LinkedIn-päivityksen, lukea sen monta kertaa ja poistaa luonnoksen, koska esimies tai asiakas voisi olla eri mieltä. Hiljaisuus suojaa silloin maineeseen liittyvältä riskiltä.

Perfektionismi voi nostaa julkaisukynnyksen kohtuuttoman korkeaksi. Oma lomakuva tai työsaavutus alkaa tuntua liian vaatimattomalta, kun sitä vertaa valmiiksi siloteltuun sisältövirtaan.

Toisinaan tarkkailu on oppimista. Uusi työntekijä tai aloitteleva asiantuntija voi ensin seurata, miten muut kertovat saavutuksistaan ja vastaavat kritiikkiin, ennen kuin löytää oman tapansa osallistua.

Instagram ja LinkedIn ruokkivat erilaista vertailua

Instagramissa vertailun kohteiksi nousevat usein ulkonäkö, ihmissuhteet, kodit, matkat ja elämäntyyli. Eri ihmisten parhaat hetket voivat sulautua mielessä kuvaksi, jossa kaikilla muilla näyttää menevän täydellisesti.

LinkedInissä vastaava vertailu kohdistuu ylennyksiin, uusiin työpaikkoihin, palkintoihin, tutkintoihin ja muihin ammatillisiin saavutuksiin. Oma ura voi tuntua pysähtyneeltä jo lyhyen selailun jälkeen, vaikka vielä hetkeä aiemmin siihen olisi ollut tyytyväinen.

Työelämäpalvelussa julkaisun yleisö voi myös olla poikkeuksellisen sekava: saman tekstin näkevät kollegat, asiakkaat, rekrytoijat ja mahdollisesti omat opiskelijat. Siksi passiivisuus voi olla nimenomaan strategista.

141 tutkimuksen kooste varoittaa liian yksinkertaisista päätelmistä

Mohsen viittaa 141 tutkimusta ja noin 145 000 osallistujaa koonneeseen meta-analyysiin. Siinä aktiivinen ja passiivinen somen käyttö eivät olleet voimakkaasti yhteydessä useimpiin hyvinvoinnin osa-alueisiin.

Suurin osa havaituista yhteyksistä oli hyvin pieniä. Tulokset eivät siis tue helppoa väitettä, jonka mukaan julkaiseminen olisi aina terveellistä ja hiljainen selaaminen automaattisesti haitallista.

Passiivinen käyttö yhdistyi yleisessä someympäristössä hieman heikompiin tunnetason tuloksiin, mutta verkkoryhmissä vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Käyttäjän ikä ja käytön asiayhteys muuttivat tuloksia.

Tutkimukset ovat suurelta osin havainnoivia, joten ne eivät yksin kerro syy-seuraussuhteesta. Huono olo voi ohjata tietynlaiseen somen käyttöön yhtä hyvin kuin somen käyttö voi vaikuttaa oloon.

Ongelma alkaa, jos seuraaminen muuttuu itseä kuluttavaksi

Hiljainen käyttö voi käydä raskaaksi, jos se jättää toistuvasti ulkopuolisen, riittämättömän tai voimattoman olon. Entisen kumppanin tilin jatkuva tarkistaminen tai työtovereiden saavutusten pakonomainen vertaaminen voi pitää yllä pahaa oloa.

Tällöin ydinkysymys ei ole se, ettei käyttäjä julkaise mitään. Olennaisempaa on, mitä hän hakee sisältövirrasta ja millainen tunne selaamisesta jää.

Psychology Today ehdottaa käytännölliseksi lähtökohdaksi kahta kysymystä: mitä olen etsimässä ja miltä minusta tuntuu sen löydettyäni? Jos tietyt tilit synnyttävät jatkuvasti kateutta tai riittämättömyyttä, sisältövirran muokkaaminen voi auttaa enemmän kuin pelkkä ruutuajan seuraaminen.

Jos osallistuminen kiinnostaa mutta julkisuus jännittää, ensimmäinen askel voi olla yksityisviesti tai harkittu kommentti oman julkaisun sijaan. Kenenkään ei silti tarvitse ryhtyä sisällöntuottajaksi käyttääkseen sosiaalista mediaa hyväksyttävällä tavalla.

Verkkohiljaisuus ei ole tyhjiö. Se voi olla rauhallista, tarkoituksellista ja hyödyllistä, mutta myös hyvin aktiivista vertailua, jonka vaikutuksia ulkopuolinen ei näe.