Yksi rauhallinen kysymys voi katkaista jatkuvan uhriutumisen kierteen

Kun ihminen kuvaa jokaisen ristiriidan niin, että syy löytyy aina muista, kuulija voi päätyä loputtomasti lohduttamaan, puolustautumaan ja ratkaisemaan toisen ongelmia. Vastuun palauttava kysymys voi auttaa asettamaan keskustelulle rajan.

Jotkut keskustelut toistuvat lähes samanlaisina viikosta ja kuukaudesta toiseen.

Ystävä, kumppani, sukulainen tai työkaveri kertoo jälleen joutuneensa muiden epäoikeudenmukaisen kohtelun kohteeksi. Kun tilanteesta kysyy tarkemmin, hänen oma osuutensa katoaa kertomuksesta kokonaan.

Kuulija saattaa tarjota myötätuntoa, ehdottaa ratkaisuja tai yrittää puolustaa itseään syytöksiltä. Mikään vastaus ei kuitenkaan vie keskustelua eteenpäin.

The Good Men Projectissä julkaistussa The Bookish Scribblerin kirjoituksessa ehdotetaan tällaiseen tilanteeseen yhtä kysymystä:

"Tuo kuulostaa vaikealta. Miten aiot ratkaista tilanteen?"

Kysymys yhdistää kaksi asiaa. Sen alku tunnistaa toisen kokemuksen, mutta loppuosa palauttaa vastuun hänen omista valinnoistaan ja seuraavista toimistaan.

Kirjoituksen otsikko lupaa kysymyksen pysäyttävän uhria esittävän narsistin. Todellisuudessa mikään yksittäinen lause ei varmasti muuta toisen ihmisen käytöstä eikä narsistista persoonallisuushäiriötä voi päätellä arkisen riidan perusteella.

Narsisti-sanaa käytetään arkikielessä liian väljästi

Narsistiksi kutsutaan nykyisin helposti ihmistä, joka käyttäytyy itsekkäästi, välttelee vastuuta tai kohtelee muita epäoikeudenmukaisesti.

Narsistinen persoonallisuushäiriö on kuitenkin terveydenhuollon ammattilaisen arvioima mielenterveyden häiriö. Siihen liittyvä toimintamalli on pitkäaikainen, ilmenee elämän eri alueilla ja aiheuttaa merkittäviä vaikeuksia ihmissuhteissa tai muussa elämässä.

Yksittäinen loukkaava teko, selittely tai taipumus valittaa ei tarkoita, että ihmisellä olisi kyseinen diagnoosi.

Cleveland Clinicin psykologi Grace Tworek on muistuttanut, että narsisti-sanan kevyt käyttäminen voi olla sekä epätarkkaa että leimaavaa.

Artikkelissa onkin hyödyllisempää puhua käyttäytymisestä kuin yrittää diagnosoida sen takana olevaa ihmistä.

Ongelmallinen toimintamalli voi olla esimerkiksi se, että henkilö siirtää vastuun toistuvasti muille, muuttaa keskustelun aiheen omaksi kärsimyksekseen ja odottaa muiden ratkaisevan seuraukset hänen puolestaan.

Kysymys tunnistaa vaikeuden mutta ei ota ongelmaa kannettavaksi

Lauseen ensimmäinen osa ilmaisee, että puhujaa on kuultu.

"Tuo kuulostaa vaikealta" ei tarkoita automaattisesti, että hänen tulkintansa tapahtumista hyväksyttäisiin kokonaan oikeaksi.

Se tunnistaa ainoastaan sen, että hänen kuvaamansa tilanne tuntuu hänestä raskaalta.

Kysymyksen toinen osa muuttaa keskustelun suunnan.

"Miten aiot ratkaista tilanteen?" muistuttaa, ettei kuulijan tarvitse ryhtyä pelastajaksi, tuomariksi tai ongelman varsinaiseksi ratkaisijaksi.

Vastuun palauttaminen voi paljastaa, haluaako ihminen todella etsiä ratkaisua vai tarvitseeko hän juuri sillä hetkellä ainoastaan kuuntelijaa.

Jälkimmäinenkään tarve ei ole väärä. Ihmisellä saa olla hetkiä, jolloin hän haluaa purkaa pettymystään ilman välitöntä toimintasuunnitelmaa.

Ongelma syntyy, jos sama kertomus jatkuu loputtomasti, mikään ehdotus ei kelpaa ja kuulijan odotetaan jatkuvasti vahvistavan, ettei kertojalla ole mitään vastuuta tilanteesta.

Kysymys voi katkaista pelastajan roolin

Myötätuntoinen ihminen alkaa helposti ratkaista muiden ongelmia.

Hän voi kirjoittaa viestejä toisen puolesta, selittää tämän käytöstä läheisille, hoitaa tekemättä jääneitä tehtäviä tai käyttää tuntikausia uuden toimintasuunnitelman rakentamiseen.

Auttaminen voi olla arvokasta, jos toinen ottaa apua vastaan ja osallistuu itse tilanteensa muuttamiseen.

Jos vastuu siirtyy aina auttajalle, suhteeseen voi kuitenkin muodostua epätasapaino. Toinen joutuu jatkuvasti ylisuoriutumaan samalla, kun toinen odottaa pelastamista.

Vastuun palauttava kysymys ei kiellä avun pyytämistä. Se selvittää, mitä avun pyytäjä on itse valmis tekemään.

Hän voi esimerkiksi sanoa aikovansa keskustella esihenkilönsä kanssa, pyytää anteeksi, hakea uutta työpaikkaa tai varata ajan ammattilaiselle.

Jos henkilö vastaa, ettei hänellä ole vielä suunnitelmaa, kuulija voi kysyä, haluaako hän pohtia vaihtoehtoja yhdessä.

Näin apu muuttuu yhteistyöksi sen sijaan, että koko vastuu siirtyisi toiselle.

Myötätunto ei tarkoita kaikkien väitteiden vahvistamista

Toisen tunnetta voi kunnioittaa hyväksymättä jokaista hänen tekemäänsä johtopäätöstä.

Ihminen voi olla aidosti loukkaantunut ja tulkita silti tilanteen puutteellisesti. Hän voi kokea itsensä epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi, vaikka myös hänen omalla käytöksellään olisi ollut vaikutusta tapahtumiin.

Tunteen tunnistaminen ei siis tarkoita samaa kuin syyllisten nimeäminen.

Kuulija voi sanoa ymmärtävänsä tilanteen tuntuvan pahalta, mutta olla samalla lähtemättä mukaan toisten ihmisten leimaamiseen tai haukkumiseen.

Tällainen vastaus voi olla esimerkiksi:

"Ymmärrän, että olet pettynyt. En kuitenkaan tunne koko tilannetta niin hyvin, että voisin arvioida toisen ihmisen tarkoitusperiä."

Raja säilyttää myötätunnon mutta estää kuulijaa joutumasta kertomuksen automaattiseksi liittolaiseksi.

Vastuuta välttelevä ihminen saattaa vaihtaa puheenaihetta

The Good Men Projectin kirjoittajan mukaan kysymys voi johtaa siihen, että toinen alkaa perääntyä, vaihtaa aihetta tai esittää nopeasti epämääräisen suunnitelman.

Näin voi joskus tapahtua. Kysymys tekee näkyväksi eron ongelmasta puhumisen ja sen ratkaisemiseksi toimimisen välillä.

Reaktio ei kuitenkaan todista, että ihminen olisi manipuloinut tietoisesti.

Hän voi olla kuormittunut, masentunut, peloissaan tai aidosti kykenemätön näkemään ratkaisua. Kaikilla ongelmilla ei myöskään ole nopeaa tai yksilön omissa käsissä olevaa korjausta.

Esimerkiksi sairaus, läheisen kuolema, syrjintä tai taloudellinen kriisi eivät ratkea vain paremmalla asenteella.

Kysymyksen sävyllä on siksi suuri merkitys. Uteliaasti ja kunnioittavasti esitettynä se voi tukea toimijuutta. Ivallisesti lausuttuna se kuulostaa helposti siltä, ettei toisen vaikeudesta välitetä.

Ratkaisuja ei kannata vaatia kesken voimakkaimman tunnereaktion

Ihminen ei aina pysty siirtymään välittömästi ongelmanratkaisuun.

Voimakkaan suuttumuksen, järkytyksen tai surun keskellä hän voi tarvita ensin rauhoittumista ja kokemuksen siitä, että joku kuuntelee.

Vastuun palauttava kysymys toimii parhaiten silloin, kun keskustelussa on riittävästi tilaa ajattelulle.

Tuoreesta menetyksestä kertovalle ei yleensä ole tarpeen vastata heti kysymällä hänen korjaussuunnitelmaansa.

Sen sijaan pitkään toistuvaan työpaikkariitaan tai jatkuvaan ihmissuhdeongelmaan kysymys voi sopia paremmin.

Kuulija voi myös ensin selvittää, mitä toinen tarvitsee:

"Haluatko, että vain kuuntelen, vai haluatko miettiä kanssani, mitä voisit tehdä seuraavaksi?"

Tämä vähentää väärinkäsityksiä ja auttaa molempia ymmärtämään keskustelun tavoitteen.

Omaa puolustusta ei tarvitse jatkaa loputtomasti

Toistuvassa konfliktissa ihminen voi käyttää paljon energiaa todistaakseen, ettei ole tarkoittanut pahaa tai ettei toisen esittämä syytös pidä paikkaansa.

Jos keskustelukumppani ei kuuntele mitään selitystä, samojen perustelujen toistaminen harvoin ratkaisee tilannetta.

Rajan voi ilmaista kerran mahdollisimman selkeästi:

"Olen kertonut, miten näen tapahtuneen. En jatka keskustelua, jos minua syytetään asiasta, jota en ole tehnyt."

Tämän jälkeen huomio kannattaa siirtää omiin tekoihin. Jos loukkaava keskustelu jatkuu, puhelun voi lopettaa tai tilanteesta poistua.

Raja ei ole yritys hallita toista ihmistä. Se kertoo, mihin itse osallistuu ja mitä tekee, jos vuorovaikutus muuttuu epäasialliseksi.

Raja tarvitsee tuekseen toimintaa

Pelkkä hyvin muotoiltu lause ei auta, jos sitä seuraa joka kerta paluu entiseen toimintamalliin.

Jos ihminen sanoo lopettavansa keskustelun huutamisen alkaessa mutta jää aina väittelemään, toinen oppii nopeasti, ettei rajalla ole käytännön merkitystä.

Cleveland Clinic suosittelee narsistisia piirteitä osoittavan läheisen kanssa terveiden rajojen asettamista ja niissä pysymistä.

Käytännössä raja voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että loukkaava puhelu lopetetaan, rahaa ei lainata enää uudelleen tai työtehtäviä ei hoideta jatkuvasti toisen puolesta.

Seuraamuksen pitäisi olla sellainen, jonka rajan asettaja pystyy itse toteuttamaan.

Uhkaus siitä, että toinen varmasti muuttuu, ei ole toimiva raja. Päätös omasta osallistumisesta on.

Lyhyet ja neutraalit vastaukset voivat vähentää riidan voimaa

The Good Men Project liittää neuvonsa myös niin sanottuun harmaa kivi -menetelmään.

Menetelmässä manipuloivaksi tai räjähdysherkäksi koetun ihmisen kanssa viestitään lyhyesti, neutraalisti ja ilman voimakasta tunnereaktiota.

Tarkoituksena ei ole rangaista toista hiljaisuudella, vaan vähentää osallistumista vuorovaikutukseen, joka rakentuu provosoinnin ympärille.

Neutraaleja vastauksia voivat olla esimerkiksi:

"Ymmärsin, mitä sanoit."

"En keskustele tästä tuolla äänensävyllä."

"Palaamme asiaan myöhemmin."

Cleveland Clinicin mukaan menetelmä voi joissakin tilanteissa hillitä konfliktia lyhyellä aikavälillä. Se ei kuitenkaan ole varma tai kaikille sopiva ratkaisu.

Jatkuva tunteiden peittäminen voi olla kuormittavaa, eikä menetelmä korjaa vahingollisen ihmissuhteen perusongelmaa.

Yksi kysymys ei saa toista ottamaan vastuuta

The Good Men Projectin kirjoitus kuvaa ehdotettua kysymystä tarkkana psykologisena interventiona. Väite on liian varma.

Ihminen voi vastata kysymykseen suuttumalla, syyttämällä lisää, kieltäytymällä keskustelusta tai vaatimalla kuulijaa edelleen ratkaisemaan tilanteen.

Hän voi myös esittää suunnitelman mutta jättää sen toteuttamatta.

Toisen ihmisen vastuullisuutta ei voi tuottaa oikealla sanavalinnalla. Hän päättää itse, tarkasteleeko omaa toimintaansa ja muuttaako käyttäytymistään.

Kysymyksen todellinen arvo on siinä, että se auttaa kuulijaa olemaan ottamatta automaattisesti sellaista vastuuta, joka ei kuulu hänelle.

Tavoitteena ei ole voittaa keskustelua tai paljastaa toista ihmistä. Tavoitteena on tehdä oma rooli selväksi.

Uhriutumista ja todellista uhrikokemusta ei pidä sekoittaa

Vastuuta välttelevä käytös ei tarkoita, etteikö ihminen voisi samalla olla jonkin aidon vääryyden kohteena.

Myös vaikeasti käyttäytyvä ihminen voi joutua kiusatuksi, syrjityksi, petetyksi tai väkivallan uhriksi.

Siksi hänen kokemustaan ei pidä automaattisesti mitätöidä vain sen perusteella, että hän on aikaisemmin syyttänyt muita tai vältellyt vastuuta.

Tapahtumia kannattaa tarkastella erikseen. Mitä tiedetään tapahtuneen? Mitkä osat ovat tulkintaa? Mistä asioista hän vastaa itse, ja mitkä asiat olivat aidosti muiden vallassa?

Samalla tavalla jatkuvasti auttavan ihmisen kannattaa tarkistaa, onko hän alkanut pitää kaikkia toisen tunteita manipulointina.

Terve raja ei edellytä empatian katoamista.

Väkivaltaisessa suhteessa suora haastaminen voi olla vaarallista

Jos toinen ihminen uhkailee, vainoaa, kontrolloi tai käyttää väkivaltaa, keskustelutekniikoiden kokeileminen ei välttämättä ole turvallista.

Suora vastuun vaatiminen tai tilanteesta poistumisella uhkaaminen voi joissakin väkivaltaisissa suhteissa lisätä vaaraa.

Tällöin tärkeintä on oman ja mahdollisten lasten turvallisuus sekä yhteyden ottaminen väkivaltatyön ammattilaiseen, läheiseen tai hätätilanteessa viranomaisiin.

Turvallisuussuunnitelma on arvokkaampi kuin täydellinen vastaus riitatilanteessa.

Myös työpaikalla vakava häirintä kannattaa dokumentoida ja viedä esihenkilön, työsuojelun tai muun soveltuvan tahon käsiteltäväksi sen sijaan, että tilanteen yrittäisi ratkaista pelkillä keskustelukeinoilla.

Huomio kannattaa siirtää diagnoosista omaan hyvinvointiin

Ihminen ei tarvitse varmaa diagnoosia voidakseen todeta vuorovaikutuksen vahingolliseksi.

Olennaisempia kysymyksiä ovat, miten suhde vaikuttaa omaan elämään ja toistuuko siinä sama kuormittava kuvio.

Joutuuko toinen jatkuvasti puolustautumaan? Saako hän ilmaista omia tarpeitaan? Kunnioitetaanko hänen rajojaan? Pelkääkö hän keskustelukumppaninsa reaktioita?

Jos suhde heikentää hyvinvointia pitkään, ulkopuolinen tuki voi auttaa hahmottamaan tilannetta.

Mielenterveyden ammattilaisen kanssa voi harjoitella rajojen asettamista ja tutkia, miksi pelastajan roolista irrottautuminen tuntuu vaikealta.

Tukea voi hakea, vaikka toinen osapuoli ei olisi valmis muuttumaan tai osallistumaan keskusteluihin.

Toimiva vastaus yhdistää empatian ja vastuun

The Good Men Projectin ehdottamassa lauseessa on käyttökelpoinen perusajatus.

Toisen vaikeuden voi tunnistaa ilman, että ottaa koko ongelman omille harteilleen.

"Tuo kuulostaa vaikealta. Miten aiot ratkaista tilanteen?" voi sopivassa hetkessä ohjata keskustelun valituksesta kohti toimintaa.

Se ei kuitenkaan ole taikalause, diagnoosityökalu tai varma tapa pysäyttää manipuloivaa ihmistä.

Jos kysymys ei johda rakentavaan keskusteluun, kuulijan tehtävä ei ole keksiä yhä tehokkaampia sanoja toisen muuttamiseksi.

Hän voi toistaa rajansa, vähentää osallistumistaan ja suojella omaa aikaansa sekä hyvinvointiaan.

Joskus tärkein muutos ei ole se, että toinen lakkaa esittämästä uhria. Muutos on se, ettei kuulija enää suostu kantamaan vastuuta hänen puolestaan.