Ihmiset lähtevät huomaamattaan kiertämään vastapäivään - tutkijat eivät tiedä miksi

Kun ihmisille annetaan mahdollisuus kuljeskella vapaasti ilman määrättyä reittiä, heidän liikkeensä alkaa usein kaartua vastapäivään. Nature Communicationsissa julkaistu tutkimus viittaa siihen, että ilmiö syntyy yksilöiden omasta liikkumistaipumuksesta eikä vasta ihmisjoukon vaikutuksesta.

Kun ihminen kävelee ilman selvää määränpäätä, hänen reittinsä ei ehkä olekaan niin satunnainen kuin voisi kuvitella.

Sky Newsin esittelemän uuden tutkimuksen mukaan ihmisillä näyttää olevan pieni mutta johdonmukainen taipumus liikkua vastapäivään. Sama ilmiö havaittiin erilaisissa kokeissa Espanjassa ja Japanissa.

Nature Communications -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa seurattiin lasten, nuorten ja aikuisten liikkumista suljetuissa ympyränmuotoisissa tiloissa, avoimella koulunpihalla sekä tilanteissa, joissa osallistuja käveli täysin yksin.

Vastapäiväinen liike syntyi toistuvasti, vaikka tutkijat muuttivat osallistujien määrää, ympäristöä ja kokeiden toteutustapaa.

Tutkimus ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen ihminen kääntyisi aina vasemmalle tai kulkisi kaikissa tilanteissa vastapäivään. Kyse on keskimääräisestä vinoumasta, joka tuli näkyviin silloin, kun liikkumista eivät ohjanneet selvät opasteet, määränpäät tai ympäristön rakenteet.

Ensimmäinen yllätys syntyi ympyränmuotoisessa aitauksessa

Tutkimus sai alkunsa Espanjassa Navarran yliopistossa tehdyistä kokeista. Osallistujia pyydettiin kävelemään vapaasti halkaisijaltaan noin kymmenmetrisessä ympyränmuotoisessa aitauksessa.

Heille ei annettu tiettyä reittiä. Ohjeena oli jatkaa liikkumista, välttää pysähtymistä ja olla seuraamatta tarkoituksella muita ihmisiä.

Kokeissa oli eri kerroilla 16, 24 tai 32 osallistujaa. Ryhmien koostumusta muokattiin sen mukaan, mihin suuntaan ihmiset olivat erillisessä kokeessa kääntyneet saapuessaan seinän kohdalle.

Tutkijat olettivat, että oikealle tai vasemmalle kääntymistä suosivien osallistujien määrä vaikuttaisi koko ryhmän kiertosuuntaan.

Näin ei käynyt. Ryhmät alkoivat järjestelmällisesti muodostaa vastapäivään suuntautuvaa liikettä riippumatta siitä, kuinka moni osallistujista oli aiemmin valinnut oikealle kääntymisen.

Kätisyys ei selittänyt ilmiötä

Yksi ilmeinen selitys olisi voinut olla se, että oikeakätiset ja vasenkätiset ihmiset liikkuvat eri tavalla.

Tutkijat vertailivat osallistujien hallitsevaa kättä, jalkaa ja silmää. He tutkivat myös erikseen ihmisiä, jotka olivat sekä vasenkätisiä että vasenjalkaisia.

Vastapäiväinen vinouma havaittiin silti eri ryhmissä. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei löytynyt oikea- ja vasenkätisten, oikea- ja vasenjalkaisten tai eri silmää hallitsevasti käyttävien osallistujien välillä.

Myöskään miesten ja naisten liikkumisessa ei havaittu selvää eroa.

Osalle osallistujista asetettiin oikean silmän peittävä lappu sen tutkimiseksi, voisiko näkökentän muuttuminen vaikuttaa kulkusuuntaan. Sekään ei poistanut vastapäiväistä taipumusta.

Aita tai seinä ei pakottanut ihmisiä vasemmalle

Ympyränmuotoisen koealueen seinä saattoi vaikuttaa ihmisten liikkeisiin. Osallistuja saattoi esimerkiksi kaartaa tiettyyn suuntaan lähestyessään aitaa.

Tämän mahdollisuuden testaamiseksi tutkijat järjestivät uuden kokeen suurella ja käytännössä esteettömällä koulunpihalla Espanjassa.

Kokeeseen osallistui 107 nuorta. Heidät koottiin aluksi pihan keskelle, minkä jälkeen he saivat liikkua vapaasti noin sadan sekunnin ajan.

Osallistujien reittejä seurattiin yläpuolella lentäneellä dronella.

Vaikka lähellä ei ollut ympyränmuotoista seinää ohjaamassa kulkua, ryhmän liike alkoi jälleen kaartua vastapäivään.

Tulos viittasi siihen, etteivät pelkät rajat tai rakennukset synnyttäneet ilmiötä. Aita saattoi vahvistaa liikettä, mutta taipumus näkyi myös avoimessa tilassa.

Japanin tulokset sulkivat pois yhden kulttuurisen selityksen

Seuraavaksi tutkijat halusivat selvittää, voisiko vastapäiväinen liike johtua siitä, miten ihmiset ovat tottuneet väistämään vastaantulijoita.

Espanjassa ja monissa muissa Euroopan maissa ihmiset väistävät usein oikealle. Japanissa jalankulkijoiden on puolestaan havaittu suosivan monissa tilanteissa vasenta puolta.

Jos vastapäiväinen kierto olisi syntynyt vain opitusta väistämissuunnasta, Japanissa tuloksen olisi voinut odottaa kääntyvän päinvastaiseksi.

Tokion yliopistossa järjestetyissä kokeissa 39 aikuista liikkui ympyränmuotoisessa tilassa eri kokoisissa ryhmissä. Japanilaiset osallistujat vahvistivat kyselyssä suosivansa käytävällä kävellessään vasenta puolta.

Siitä huolimatta heidän vapaa liikkeensä alkoi samalla tavalla suuntautua vastapäivään.

Tulos heikensi selitystä, jonka mukaan ilmiö olisi vain seurausta paikallisista väistämissäännöistä tai liikennekulttuurista.

Alle kuusivuotiailla taipumus oli erityisen selvä

Tutkimuksessa analysoitiin myös aikaisemmin kerättyä aineistoa japanilaisesta päiväkodista.

Alle kuusivuotiaat lapset juoksivat vapaasti luokkatilassa pianonsoiton aikana. Opettaja ei ohjannut lapsia tiettyyn suuntaan, eikä tila tarjonnut selvää syytä valita myötä- tai vastapäiväistä reittiä.

Lasten liikkeissä havaittiin jälleen vastapäiväinen suuntaus. Nuorempien osallistujien taipumus näytti jopa olevan voimakkaampi kuin aikuisten.

Tutkijoiden mukaan tämä havainto puhuu sitä vastaan, että liikkumistapa opittaisiin vasta urheilukentiltä, rakennusten kulkureiteiltä tai muista aikuisten muodostamista käytännöistä.

Tuloksesta ei silti voida vielä päätellä, että taipumus olisi synnynnäinen. Lapset omaksuvat ympäristöstään toimintamalleja jo hyvin varhain, ja päiväkotiosuus perustui vain neljän lapsiryhmän aineistoon.

Yksin kävelevät paljastivat ilmiön alkuperän

Keskeinen kysymys oli, syntyykö vastapäiväinen liike vasta silloin, kun ihmiset reagoivat toisiinsa.

Tätä varten tutkijat järjestivät kokeen, johon osallistui kaikkiaan 209 ihmistä. Jokainen käveli yksin noin minuutin ajan kuusikulmion muotoisessa rajatussa tilassa.

Kun muiden ihmisten vaikutus poistettiin, vastapäiväinen taipumus säilyi.

Osa ihmisistä kulki melko suoraan tai vaihtoi suuntaa kokeen aikana. Osalla reitti kaartui myötäpäivään. Kokonaisuutena vastapäivään kiertäviä osallistujia oli kuitenkin selvästi enemmän.

Tämän perusteella tutkijat päättelevät, että ihmisjoukon vastapäiväinen liike ei ole varsinaisesti joukon synnyttämä ilmiö. Se näyttää rakentuvan monien yksilöiden pienistä ja samansuuntaisista liikkumistaipumuksista.

Ihmiset eivät itse tunnistaneet taipumustaan

Espanjassa 168 ihmiselle esitettiin kysely, jossa heidän piti kuvitella kävelevänsä ympyränmuotoisessa tilassa.

Heiltä kysyttiin, mihin suuntaan he itse lähtisivät, mihin suuntaan he uskoivat muiden lähtevän ja mitä muut heidän mielestään odottaisivat heidän tekevän.

Vastaukset eivät paljastaneet selvää yhteistä sääntöä, joka olisi ohjannut ihmisiä vastapäivään.

Päinvastoin moni osallistuja arvioi liikkeen suuntautuvan myötäpäivään. Ihmisten tietoinen käsitys oli siis ristiriidassa kokeissa havaitun käyttäytymisen kanssa.

Tämä vahvistaa ajatusta siitä, ettei kyse ole tietoisesti noudatetusta sosiaalisesta säännöstä.

Tutkijat eivät vielä tiedä todellista syytä

Tutkimus sulki pois useita yksinkertaisia selityksiä, mutta vastapäiväisen vinouman varsinainen syy jäi avoimeksi.

Ilmiö ei näyttänyt riippuvan kätisyydestä, jalan hallitsevuudesta, silmän hallitsevuudesta, sukupuolesta, ihmisjoukon koosta tai siitä, väistetäänkö kyseisessä kulttuurissa tavallisesti vasemmalle vai oikealle.

Tutkijat pitävät mahdollisena, että taustalla on jokin hienovarainen biologinen tai neurologinen epäsymmetria. Ihmiskeho ja aivot eivät ole kaikilta osin täydellisen symmetrisiä, vaikka ulospäin niin voisi näyttää.

Vastaavia suuntavinoumia on havaittu myös eläimillä. Esimerkiksi joidenkin muurahaisten on huomattu suosivan vasemmalle kääntymistä tutkiessaan ympäristöä.

Eläinesimerkit eivät kuitenkaan vielä selitä ihmisten käyttäytymistä. Tarvitaan uusia tutkimuksia, joissa tarkastellaan esimerkiksi tasapainoa, aivopuoliskojen toimintaa, liikkeiden hienovaraisia eroja ja eri-ikäisiä osallistujia.

Tuloksesta voi olla hyötyä rakennusten suunnittelussa

Ihmisten luontaisten kulkutaipumusten ymmärtäminen voi olla hyödyllistä esimerkiksi lentokenttien, museoiden, ostoskeskusten ja urheilustadionien suunnittelussa.

Jos ihmiset lähtevät vapaassa tilanteessa hieman todennäköisemmin vastapäivään, tilojen sisäänkäynnit, opasteet ja kulkureitit voitaisiin mahdollisesti sovittaa tähän taipumukseen.

Tutkimus voi auttaa myös kehittämään tarkempia tietokonemalleja siitä, miten ihmisjoukot liikkuvat.

Tutkijat korostavat kuitenkin, ettei tulosta pidä tulkita yleispäteväksi luonnonlaiksi.

Selvät opasteet, rakennusten muodot, väistämistilanteet ja tarkasti määritelty määränpää voivat helposti peittää alleen pienen vastapäiväisen taipumuksen.

Myöskään hätätilanteita tai erittäin tiheitä väkijoukkoja ei voi arvioida suoraan näiden rauhallisissa ja hallituissa oloissa tehtyjen kokeiden perusteella.

Tutkimus ei tarkoita, että kaikki kääntyvät aina vasemmalle

Tutkimuksen kiinnostavin havainto ei ole se, että jokainen ihminen kävelisi samanlaista ympyrää.

Kyse on pienestä keskimääräisestä vinoumasta. Yksittäinen ihminen voi aivan hyvin liikkua myötäpäivään, vaihtaa jatkuvasti suuntaa tai kulkea suoraan.

Kun useiden ihmisten reittejä tarkastellaan yhdessä, vastapäiväinen taipumus alkaa kuitenkin erottua.

Nature Communicationsissa julkaistu tutkimus osoittaa samalla, kuinka suurelta ja järjestäytyneeltä näyttävä joukkoliike voi rakentua hyvin pienistä yksilöllisistä valinnoista.

Ihmiset eivät ehkä itse huomaa suosivansa vastapäiväistä suuntaa, mutta heidän jalkansa näyttävät tekevän valinnan yllättävän usein heidän puolestaan.