Kun kumppani ei tunnusta aiheuttamaansa kipua, loukattu voi alkaa pyydellä anteeksi

Kumppanin puolustautuminen voi saada loukatun ihmisen epäilemään omia sanojaan, ajoitustaan ja oikeuttaan tuntea kipua. Jos riita uhkaa suhteen turvaa, huomio voi siirtyä alkuperäisestä loukkauksesta siihen, miten vihainen kumppani saadaan takaisin lähelle.

Kun ihminen kertoo kumppanilleen tulleensa loukatuksi, tavallinen toive on tulla kuulluksi ja saada myötätuntoa, vastuunkantoa tai anteeksipyyntö. Jos vastauksena tuleekin vihaa ja puolustautumista, keskustelun asetelma voi vaihtua nopeasti.

Psychology Todayn psykoterapeutti Nancy Colier kuvaa erityisesti tilannetta, jossa nainen kertoo mieskumppanille tämän aiheuttamasta kivusta. Kirjoitus on sukupuolitettu terapeuttinen näkökulma, eikä kuvattu dynamiikka koske kaikkia naisia, miehiä tai parisuhteita.

Sama vastuun kääntymisen kaava voi esiintyä sukupuolesta riippumatta. Olennaista on toistuva tilanne, jossa loukattu joutuu hoitamaan myös loukanneen reaktion.

Ensimmäiseksi epäillään omia sanoja

Puolustavan vastauksen jälkeen loukattu voi päätellä ilmaisseensa asian väärin. Ehkä sanat olivat liian syyttäviä, hetki huono tai kumppani valmiiksi väsynyt ja kuormittunut.

Seuraavaa keskustelua varten rakennetaan uusi käsikirjoitus: pehmeämpi aloitus, tarkempi esimerkki ja vakuutus siitä, ettei kumppani ole paha ihminen. Toiveena on löytää sanamuoto, joka viimein synnyttäisi empatian.

Hyvä ajoitus ja kunnioittava kieli ovat aidosti tärkeitä vaikeissa keskusteluissa. Ne eivät kuitenkaan voi yksin ratkaista tilannetta, jos toinen ei suostu tunnustamaan vaikutustaan tai kokee kaiken palautteen hyökkäykseksi.

Kun mikään sanamuoto ei muuta lopputulosta, ongelma ei välttämättä enää ole viestin esittämisessä. Huomio kannattaa siirtää siihen, onko suhteessa tilaa molempien kokemuksille.

Loukattu yrittää voittaa kumppanin takaisin

Colierin kuvaamassa seuraavassa vaiheessa nainen ottaa syyllisen roolin. Hän pyytää anteeksi syytöstään tai siitä, ettei arvostanut kumppanin hyvää tarkoitusta.

Alkuperäinen kysymys aiheutetusta kivusta jää käsittelemättä. Uudeksi ongelmaksi muodostuu se, että loukattu toi asian esiin ja sai kumppanin tuntemaan olonsa huonoksi.

Tätä voi vahvistaa pelko torjutuksi tulemisesta, vetäytymisestä, erosta tai perheen ja talouden vakauden horjumisesta. Riidan ratkaisemisesta tulee silloin hätätilanne, jossa yhteys on palautettava hinnalla millä hyvänsä.

Ihminen voi alkaa miellyttää, keventää tunnelmaa ja osoittaa hellyyttä ennen kuin omaa kipua on lainkaan kohdattu. Ulkoinen rauha palaa, mutta sisäinen ristiriita jää.

Hermosto voi tulkita riidan uhaksi

Läheisen suhteen katkos voi aktivoida voimakkaan stressireaktion. Silloin pitkän aikavälin rajojen ja itsekunnioituksen sijaan tärkeimmäksi tuntuu välitön turvallisuus: toinen on saatava takaisin lähelle.

Tämä ei tarkoita, että ihminen menettäisi kaiken järkensä tai että reaktio olisi aina biologisesti väistämätön. Se auttaa ymmärtämään, miksi selvästi epäreiluksi tiedetty toimintatapa voi tuntua hetkessä ainoalta mahdolliselta.

Hetkellinen sovinto palkitsee mallin. Seuraavassa konfliktissa loukattu osaa jo nopeammin vaieta, ottaa syyn tai hoitaa kumppanin tunteet omien tunteidensa kustannuksella.

Tarkoitus ja vaikutus ovat eri asioita

Vahingon myöntäminen ei edellytä pahantahtoisuuden tunnustamista. Kumppani voi sanoa tarkoittaneensa hyvää ja silti kuunnella, että teko vaikutti toiseen satuttavasti.

Terveessä korjaavassa keskustelussa molemmilla on tilaa. Loukattu kertoo kokemuksensa, toinen voi selittää omaa näkökulmaansa ja kumpikin kantaa vastuun omasta käyttäytymisestään.

Pelkkä erimielisyys tapahtumien tulkinnasta ei vielä tarkoita empatian puutetta. Huolestuttavampaa on toistuva malli, jossa toinen rankaisee asian esiin ottamisesta, kieltää kaiken vaikutuksen tai vaatii lohdutusta ennen kuin suostuu kuuntelemaan.

Kaikkea ei voi korjata paremmalla viestinnällä

Omia tarpeita voi ilmaista mahdollisimman konkreettisesti: mitä tapahtui, miltä se tuntui ja mitä toivoo nyt. Sen jälkeen kannattaa tarkkailla, pystyykö kumppani olemaan utelias, ottamaan osavastuuta ja palaamaan asiaan rauhoituttuaan.

Jos keskustelu ei ole turvallinen, ulkopuolinen tuki voi auttaa hahmottamaan tilannetta. Luotettu läheinen tai ammattilainen voi tarjota mittasuhteita etenkin silloin, kun oma kokemus on pitkään kyseenalaistettu.

Pariterapia ei sovi kaikkiin tilanteisiin, varsinkaan jos suhteessa on väkivaltaa, uhkailua tai kontrollointia. Välittömässä vaarassa on tärkeintä hakeutua turvaan ja ottaa yhteyttä hätänumeroon tai väkivaltatyön palveluihin.

Jos loukattu joutuu kerta toisensa jälkeen pyytämään anteeksi omaa kipuaan, ongelma ei ole enää vain yksittäinen riita. Silloin arvioitavaksi tulee koko suhteen tapa jakaa vastuu, turva ja oikeus tulla kuulluksi.