Nenähengitys aktivoi työmuistiin liittyviä aivoalueita – tutkimusnäyttö on vielä rajallista

Nenän ja suun kautta hengittäminen näyttää vaikuttavan aivojen toimintaan eri tavoin. Pienissä tutkimuksissa nenähengityksen aikana on havaittu voimakkaampaa aktivaatiota ja yhteyksiä työmuistiin osallistuvilla aivoalueilla, mutta tutkijat korostavat lisätutkimusten tarvetta.

Hengittämistä pidetään helposti vain keuhkojen ja hengityslihasten toimintana. Tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä, että hengitysilman kulkureitti vaikuttaa myös aivojen rytmiseen toimintaan ja eri aivoalueiden välisiin yhteyksiin.

Suomalaisen hengitysterveysyhtiö WellO2:n tiedotteessa nostetaan esiin vuonna 2025 ilmestynyt tutkimuskatsaus. Ömer Bayrakin, Massimiliano Polastrin ja Esra Pehlivanin katsaus julkaistiin Thoracic Research and Practice -tiedelehdessä.

Katsaukseen hyväksyttiin 11 nenä- ja suuhengitystä käsitellyttä tutkimusta, joissa oli yhteensä 313 osallistujaa. Tutkimuksista seitsemän käsitteli hengitystavan yhteyttä aivojen toimintaan ja neljä hengityslihasten toimintaan.

Tulokset antavat nenähengityksestä kiinnostavia viitteitä. Samalla on tärkeää huomata, että aineisto oli pieni, tutkimusten menetelmät vaihtelivat ja suuri osa osallistujista oli terveitä aikuisia.

Aivokuvaus vertasi nenä- ja suuhengitystä

Yksi katsauksen keskeisistä tutkimuksista julkaistiin vuonna 2021. Siihen osallistui 22 tervettä nuorta aikuista, jotka suorittivat magneettikuvauslaitteessa työmuistia mittaavaa niin sanottua 2-back-tehtävää.

Tehtävän aikana osallistujat hengittivät vuorotellen nenän ja suun kautta. Tutkijat vertasivat hengitystapojen aikana syntynyttä aivotoimintaa ja eri alueiden välisiä toiminnallisia yhteyksiä.

Nenähengityksen aikana havaittiin suuhengitystä voimakkaampaa aktivaatiota ja yhteistoimintaa muun muassa vasemmassa pikkuaivossa sekä aivojen molemminpuolisilla alemmilla päälakialueilla.

Nämä alueet osallistuvat työmuistiin, tarkkaavaisuuteen ja tehtävän kannalta olennaisen tiedon käsittelyyn.

Aivoaktivaatio ei ole sama asia kuin parempi muisti

Tulosta voidaan helposti tulkita niin, että nenähengitys tekisi ihmisestä tarkkaavaisemman tai parantaisi muistia välittömästi. Aivokuvauksen perusteella näin pitkälle menevää johtopäätöstä ei kuitenkaan voida tehdä.

Tutkimus osoitti eroja aivojen aktivoitumisessa ja yhteyksissä. Aivoalueen voimakkaampi aktivaatio ei yksin kerro, suorittiko ihminen tehtävän paremmin tai oppiko hän enemmän.

Työmuistitutkimuksen osallistujamäärä oli myös pieni. Tulokset pitäisi toistaa suuremmilla ja eri-ikäisistä ihmisistä koostuvilla ryhmillä sekä yhdistää tarkkoihin käyttäytymistä ja suoriutumista mittaaviin kokeisiin.

Katsauksen perusteella voidaan siis sanoa, että nenä- ja suuhengitys näyttävät vaikuttavan aivoihin eri tavoin. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, kuinka suuri käytännön merkitys eroilla on tavallisessa arjessa.

Nenä lähettää aivoille rytmistä aistitietoa

Yksi mahdollinen selitys liittyy nenäontelon hajureseptoreihin ja hajukäämiin. Nenän kautta kulkeva ilma ei ainoastaan kuljeta hajuja, vaan ilmavirta stimuloi mekaanisesti nenän aistinsoluja hengityksen rytmissä.

Tämä rytminen signaali voi välittyä hajukäämin kautta aivojen tunne-, muisti- ja tarkkaavaisuusverkostoihin. Suun kautta hengitettäessä vastaava nenästä lähtevä aistisyöte jää vähäisemmäksi.

Vuonna 2026 julkaistussa pienessä, 20 tervettä aikuista käsittäneessä tutkimuksessa nenähengitys yhdistyi levossa vakaampaan ja laajemmin integroituneeseen aivoverkostojen tilaan. Suuhengityksen aikana verkostot vaihtoivat tilasta toiseen useammin ja toiminta oli hajautuneempaa.

Tutkimuksessa ei kuitenkaan mitattu muistisuoritusta tai muuta käytännön toimintakykyä. Myös sen tekijät korostivat, että tarvitaan suurempia tutkimuksia ja käyttäytymistä mittaavia kokeita.

Suuhengittävillä lapsilla on havaittu enemmän oppimisvaikeuksia

Vuoden 2025 katsauksessa käsiteltiin myös lapsia koskevia tutkimuksia. Pitkäaikaisesti suun kautta hengittävillä lapsilla on havaittu keskimääräistä enemmän vaikeuksia esimerkiksi työmuistissa, luetun ymmärtämisessä ja laskutaidoissa.

Tällainen yhteys ei kuitenkaan osoita, että suuhengitys yksin aiheuttaisi heikommat oppimistulokset.

Lasten jatkuvan suuhengityksen taustalla voi olla esimerkiksi suurentuneet kitarisat, nenän tukkoisuus, allerginen nuha, rakenteellinen hengityseste tai unenaikainen hengityshäiriö. Samat ongelmat voivat heikentää unen laatua ja vireystilaa sekä vaikeuttaa keskittymistä koulussa.

On siis mahdollista, että suuhengitys on osittain näkyvä merkki taustalla olevasta terveysongelmasta eikä varsinainen selitys kaikille havaittaville vaikeuksille.

Jatkuvan suuhengityksen syy kannattaa selvittää

Tilapäinen suun kautta hengittäminen on tavallista esimerkiksi flunssassa, voimakkaan liikunnan aikana tai nenän ollessa tukossa.

Jos lapsi tai aikuinen hengittää jatkuvasti suun kautta myös levossa tai nukkuessa, taustalla oleva syy kannattaa selvittää terveydenhuollossa. Erityisesti kuorsaus, hengityskatkokset, levoton uni, jatkuva päiväväsymys tai lapsen keskittymisvaikeudet ovat perusteita hakeutua arvioon.

Suuhengitystä ei välttämättä voi eikä pidä korjata pelkästään muistuttamalla ihmistä sulkemaan suunsa. Jos nenän kautta ei kulje riittävästi ilmaa, olennaisinta on tunnistaa ja hoitaa hengityseste.

Suun teippaaminen ei sovi kaikille

Nenähengityksen ympärille on muodostunut hyvinvointitrendi, johon kuuluvat esimerkiksi nenäteipit ja suun teippaaminen yöksi. Myös jalkapalloilija Erling Haaland on kertonut käyttäneensä suuteippiä nukkuessaan.

Trendistä huolimatta suun teippaamista ei pidä pitää yleispätevänä hoitona kuorsaukseen, suuhengitykseen tai uniapneaan.

Teippaaminen voi olla ongelmallista henkilölle, jonka nenä on tukossa tai jolla on diagnosoimaton unenaikainen hengityshäiriö. Myös ihoärsytys, ahdistuksen tunne ja hengittämisen vaikeutuminen ovat mahdollisia.

Jos yöaikainen suuhengitys tai kuorsaus on jatkuvaa, turvallisempi lähtökohta on hakea syyn selvittämistä kuin estää suun kautta hengittäminen omin keinoin.

Nenähengityksellä on tunnettuja fysiologisia hyötyjä

Nenän tehtävänä on lämmittää, kostuttaa ja suodattaa sisään hengitettävää ilmaa. Nenäkarvat ja limakalvot auttavat vähentämään hengitysteihin päätyvien hiukkasten määrää.

Nenä myös lisää ilmavirran vastusta suuhengitykseen verrattuna. Tämä voi rauhallisessa hengityksessä tukea hengityksen hallintaa ja pallean toimintaa.

Nenähengitystä ei silti tarvitse yrittää ylläpitää kaikissa tilanteissa. Raskaassa liikunnassa ilman tarve voi kasvaa niin suureksi, että suun kautta hengittäminen on normaalia ja tarkoituksenmukaista.

Myöskään nenähengityksen terveyshyödyistä ei seuraa, että jokainen suun kautta otettu hengenveto olisi haitallinen.

Tutkimusala on vasta alkuvaiheessa

Hengitysrytmin ja aivojen välisestä yhteydestä on viime vuosina saatu kiinnostavia tuloksia. Tutkimukset viittaavat siihen, että nenän kautta kulkeva ilmavirta voi tahdistaa aivotoimintaa ja vaikuttaa muistia, tarkkaavaisuutta sekä tunteita käsitteleviin verkostoihin.

Tutkimusnäyttö on kuitenkin vielä liian rajallista sen osoittamiseen, että tietoinen nenähengitys parantaisi terveen ihmisen muistia, älykkyyttä tai koulumenestystä.

Vuoden 2025 katsauksen 11 tutkimusta muodostavat lupaavan lähtökohdan, eivät lopullista vastausta. Seuraavaksi tarvitaan suurempia, pitkäkestoisia ja riippumattomia tutkimuksia, joissa aivokuvien lisäksi mitataan todellista oppimista, muistamista ja toimintakykyä.