Lempipeli ei enää kiinnosta? Harrastuksen muutos voi olla masennuksen varhainen merkki

Masennus ei aina ala tunnistettavana suruna. Jos ennen tärkeä peli, liikunta tai muu harrastus ei enää herätä odotusta eikä mielihyvää, kyse voi olla anhedoniasta.

Ihminen voi huomata mielialansa muutoksen siitä, ettei odotettu uusi peli enää houkuttelekaan. Konsoli jää avaamatta, ostettu peli käynnistämättä tai valikoimaa selataan pitkään ilman, että mikään tuntuu kiinnostavalta.

Psykiatri Douglas McWilliams kertoo Psychology Today -artikkelissaan kysyvänsä pelaavilta potilailtaan säännöllisesti, mitä kiinnostavaa he ovat viime aikoina pelanneet. Vastaus voi paljastaa muutoksen mielihyvässä, motivaatiossa ja keskittymiskyvyssä.

Anhedonia tarkoittaa mielihyvän vähenemistä

Anhedonia on kiinnostuksen tai nautinnon heikkenemistä asioissa, jotka tavallisesti tuottavat ihmiselle mielihyvää. Se on masennuksen keskeisiä oireita, mutta voi jäädä helpommin huomaamatta kuin selvästi alakuloinen mieliala.

Muutos voi kehittyä hitaasti. Ihminen ei välttämättä ajattele olevansa surullinen, vaan huomaa vain jättävänsä tapaamisia väliin, lopettavansa liikunnan ja siirtävänsä harrastuksia, joihin ennen uppoutui mielellään.

Maailman terveysjärjestö WHO määrittelee kiinnostuksen tai mielihyvän menetyksen yhdeksi masennusjakson keskeisistä piirteistä. Masennukseen liittyy kuitenkin tavallisesti myös muita oireita, ja ne kestävät suuren osan päivästä lähes päivittäin vähintään kahden viikon ajan.

Oma harrastushistoria toimii vertailukohtana

Sama käyttäytyminen ei merkitse kaikille samaa. Jos ihminen ei ole koskaan ollut innokas pelaaja, konsolin käyttämättömyys ei kerro muutoksesta. Päivittäin pelanneelle kuukauden täydellinen tauko voi olla huomionarvoinen.

Harrastus muodostaa henkilökohtaisen perustason. Kun lääkäri tai läheinen tietää, mistä ihminen tavallisesti innostuu, kiinnostuksen äkillinen katoaminen on helpompi havaita.

Myös ennakoiva ilo on tärkeää. Harrastukseen kuuluu usein tulevien julkaisujen seuraaminen, suunnittelu, keskustelu ja odotus jo ennen varsinaista tekemistä. Masennus voi latistaa myös tämän vaiheen.

Kaikki pelitauot eivät ole varoitusmerkkejä

Työkiire, vauva, muutto, uusi ihmissuhde tai kiinnostuksen siirtyminen toiseen harrastukseen voi selittää muutoksen täysin luonnollisesti. Ihmisten vapaa-aika ja mieltymykset vaihtuvat.

Myöskään tunne siitä, ettei suuresta pelikirjastosta löydy mitään pelattavaa, ei automaattisesti merkitse anhedoniaa. Valintojen määrä voi itsessään aiheuttaa päättämättömyyttä.

Huolestuttavampi vastaus on, ettei mikään tunnu hyvältä eikä muutokselle löydy selvää syytä. Erityisesti asia kannattaa ottaa puheeksi, jos sama välinpitämättömyys näkyy ystävissä, ruoassa, liikunnassa, seksissä tai muissa aiemmin mieluisissa asioissa.

Pelaamisesta voi tulla hyödyllinen keskustelunavaus

Pelaamista käsitellään mielenterveyskeskustelussa usein vain ongelmana. McWilliams muistuttaa, että harrastus voi kertoa myös motivaatiosta, palkkion odotuksesta, keskittymisestä ja kyvystä uppoutua toimintaan.

Kysymys lempipelistä voi lisäksi rakentaa luontevaa yhteyttä potilaaseen, joka ei löydä helposti sanoja mielialalleen. Konkreettinen muutos tekemisessä voi olla helpompi kuvata kuin abstrakti tunne.

Yksittäinen harrastusmuutos ei riitä masennuksen toteamiseen. Jos kiinnostuksen katoaminen pitkittyy, toimintakyky heikkenee tai mukana on toivottomuutta ja itsetuhoisia ajatuksia, tilanteesta on syytä keskustella terveydenhuollon ammattilaisen kanssa.