Joskus korkeat standardit eivät suojaa huonolta suhteelta, vaan siltä riskiltä, että joku pääsisi liian lähelle.

On täysin tervettä tietää, mitä haluaa ihmissuhteelta. Kaikkea ei pidä hyväksyä, kaikkeen ei pidä tyytyä eikä omaa arvoa tarvitse laskea vain siksi, ettei olisi yksin.

Mutta joskus lause "minulla on vain kovat standardit" alkaa tarkoittaa jotain muuta. Se voi olla siistimpi tapa sanoa: "Pelkään, mitä tapahtuu, jos joku näkee minut liian läheltä."

Silloin standardit eivät enää ohjaa kohti parempaa suhdetta. Ne muuttuvat muuriksi, jonka takana ihminen voi säilyttää tunteen hallinnasta.

Cleveland Clinicin mukaan välttelevään kiintymystyyliin voi liittyä vaikeus rakentaa merkityksellisiä suhteita juuri läheisyyden pelon vuoksi. Välttelevästi kiintynyt ihminen saattaa vaikuttaa hyvin itsenäiseltä, mutta taustalla voi olla epämukavuus tunteiden, riippuvuuden ja haavoittuvuuden äärellä.

1. Kukaan ei ole koskaan aivan tarpeeksi sopiva

Korkeat standardit ovat terveitä silloin, kun ne auttavat tunnistamaan, millainen suhde on sinulle hyväksi.

Mutta jos jokaisesta kiinnostavasta ihmisestä löytyy lopulta jokin ratkaiseva puute, kyse voi olla muustakin kuin tarkkuudesta.

Yksi puhuu väärällä tavalla. Toinen on liian innokas. Kolmas ei ole tarpeeksi kunnianhimoinen. Neljäs on liian tavallinen. Viides vaikuttaa hyvältä, mutta "jokin vain puuttuu".

Tällöin standardit voivat toimia poistumisreittinä. Ihminen ei joudu sanomaan, että läheisyys pelottaa. Hän voi sanoa, ettei toinen vain täyttänyt vaatimuksia.

2. Kiinnostus hiipuu juuri silloin, kun toinen alkaa tulla lähelle

Alussa kaikki voi tuntua lupaavalta. Viestit innostavat, keskustelu kulkee ja toinen ihminen tuntuu kiinnostavalta.

Sitten tapahtuu jotain pientä mutta ratkaisevaa: toinen alkaa olla aidosti saatavilla. Hän osoittaa kiinnostusta. Hän haluaa tavata uudelleen. Hän kertoo tunteistaan. Hän alkaa nähdä sinut muutenkin kuin viehättävänä ideana.

Juuri silloin jokin sinussa perääntyy.

Psychology Todayn mukaan läheisyyttä pelkäävä tai välttelevä ihminen voi kokea muiden emotionaaliset tarpeet kohtuuttomina ja hämmentävinä. Ulospäin se voi näyttää kylmyydeltä, vaikka sisäisesti kyse voi olla siitä, että läheisyys tuntuu liian vaativalta tai uhkaavalta.

3. Pidät itseäsi valikoivana, mutta et koskaan oikeasti altistu suhteelle

Valikoivuus on helppo sekoittaa välttämiseen.

Valikoiva ihminen tutustuu, arvioi, kuuntelee itseään ja tekee päätöksiä sen perusteella, miten suhde oikeasti tuntuu. Välttelevä ihminen taas saattaa päättää jo etukäteen, ettei tästä kuitenkaan voi tulla mitään.

Hän ei välttämättä sabotoi suhdetta dramaattisesti. Hän vain pitää kaiken sopivan etäällä. Ei liian pitkiä keskusteluja. Ei liian selkeitä suunnitelmia. Ei liian paljon tunnetta. Ei liian paljon arkista läsnäoloa.

Silloin "standardit" suojaavat hänet siltä epämukavalta kohdalta, jossa toista ihmistä pitäisi alkaa päästää omaan todelliseen elämään.

4. Huomaat etsiväsi vikoja heti, kun tunnet olosi haavoittuvaksi

Läheisyys voi tehdä ihmisestä oudolla tavalla kriittisen.

Kun toinen alkaa merkitä jotain, myös riski kasvaa. Hän voi satuttaa. Hän voi pettyä. Hän voi nähdä sinun epävarmuutesi. Hän voi päästä niin lähelle, ettei suhde ole enää vain kevyt mahdollisuus vaan oikea tunneasia.

Silloin mieli voi alkaa etsiä pakoreittiä. Yhtäkkiä toisen nauru ärsyttää. Hänen tapansa kirjoittaa viestejä tuntuu väärältä. Hänen kiinnostuksensa alkaa tuntua takertuvalta. Hänen virheensä suurenevat mielessä kohtuuttomiksi.

Psychology Todayn mukaan pelokkaasti välttelevässä kiintymyksessä ihminen voi samaan aikaan haluta läheisyyttä ja työntää toista pois, kun tämä pääsee liian lähelle. Taustalla voi olla pelkoa hylätyksi tulemisesta, pettymyksestä tai luottamuksen menettämisestä.

5. Vapaus tuntuu tärkeältä vain silloin, kun joku haluaa sitoutua

On ihmisiä, joille vapaus on oikeasti keskeinen arvo. Se on täysin hyväksyttävää.

Mutta joskus vapauden kaipuu aktivoituu erityisesti silloin, kun toinen ihminen haluaa selkeyttä. Kun suhde on epämääräinen, kaikki on hyvin. Kun pitäisi puhua suunnasta, alkaa ahdistaa.

Silloin kyse ei välttämättä ole vapaudesta, vaan läheisyyden tuomasta paineesta.

Välttelevässä kiintymyksessä ihminen voi Cleveland Clinicin mukaan korostaa itsenäisyyttään ja tuntea epämukavuutta tunteiden äärellä. Läheisyys ei tunnu turvalliselta, vaan helposti rajoittavalta.

6. Sanot haluavasi syvän yhteyden, mutta valitset ihmisiä, joiden kanssa sitä ei voi syntyä

Tämä on yksi ristiriitaisimmista merkeistä.

Ihminen voi puhua siitä, että haluaa aidon, turvallisen ja syvän suhteen. Silti hän kiinnostuu yhä uudelleen ihmisistä, jotka ovat varattuja, etäisiä, emotionaalisesti saavuttamattomia tai muuten mahdottomia.

Tällaisessa asetelmassa kaipuu saa säilyä, mutta todellinen läheisyys ei pääse tapahtumaan.

Se voi tuntua romanttiselta, dramaattiselta tai kohtalokkaalta. Todellisuudessa se voi olla turvallinen tapa haluta suhdetta ilman, että tarvitsee todella elää suhteessa.

7. Rauhallinen ihminen tuntuu tylsältä, koska hän ei aktivoi vanhaa kaavaa

Jos on tottunut siihen, että rakkaus tuntuu jännitteeltä, epävarmuudelta tai jahtaamiselta, turvallinen ihminen voi tuntua oudosti lattealta.

Hän vastaa viesteihin. Hän on johdonmukainen. Hän ei pelaa pelejä. Hän ei pakene, mutta ei myöskään pakota. Hän antaa tilaa ja on silti läsnä.

Tämä voi tuntua aluksi liian helpolta. Jos oma hermosto on tottunut siihen, että läheisyys yhdistyy epävarmuuteen, rauha voi virheellisesti näyttää kemian puutteelta.

Silloin "minulla on kovat standardit" voi tarkoittaa: "En vielä tunnista turvallisuutta vetovoimaksi."

8. Et halua tyytyä vähään, mutta pelkäät myös ottaa vastaan hyvää

Läheisyyden pelko ei aina näytä siltä, että ihminen ei halua suhdetta. Usein hän haluaa sitä kovasti.

Hän haluaa tulla nähdyksi, mutta pelkää tulla nähdyksi kokonaan. Hän haluaa rakkautta, mutta pelkää riippuvuutta. Hän haluaa jonkun, joka valitsee hänet, mutta alkaa epäillä tämän arvostelukykyä heti, kun niin tapahtuu.

Tästä syntyy sisäinen ristiriita: ihminen etsii yhteyttä, mutta alkaa suojautua juuri silloin, kun yhteys olisi mahdollinen.

Tuore tutkimusartikkeli PMC-tietokannassa käsittelee sitä, miten turvattomat kiintymystyylit voivat olla yhteydessä läheisyyden pelkoon. Tämä ei tarkoita, että jokainen läheisyyttä välttelevä ihminen olisi "rikki", vaan että läheisyyteen liittyvät reaktiot voivat olla opittuja ja tunnistettavia malleja.

Kun standardit suojelevat enemmän kuin ohjaavat

Kovat standardit eivät ole ongelma. Päinvastoin: terveet standardit voivat pelastaa ihmisen suhteilta, joissa hän joutuisi pienentämään itseään, selittelemään tarpeitaan tai hyväksymään huonoa kohtelua.

Mutta standardit kannattaa erottaa pelosta.

Terve standardi kuulostaa tältä: "Tarvitsen suhteen, jossa minua kohdellaan kunnioittavasti."

Läheisyyttä pelkäävä standardi voi kuulostaa tältä: "Hänessä on varmasti jokin vika, koska hän oikeasti pitää minusta."

Ero on siinä, viekö vaatimus sinua kohti parempaa yhteyttä vai pois kaiken yhteyden mahdollisuudesta.

Jos huomaat, että jokainen ihminen muuttuu kiinnostavaksi kaukaa mutta vääränlaiseksi läheltä, kyse ei ehkä ole siitä, että maailmassa ei ole tarpeeksi hyviä ihmisiä. Kyse voi olla siitä, että läheisyys tuntuu sinusta vielä turvattomalta.

Silloin ratkaisu ei ole standardien laskeminen nollaan. Ratkaisu on kysyä rehellisesti, suojaavatko ne sinua huonolta suhteelta vai siltä riskiltä, että joku voisi oikeasti päästä lähelle.