Moni pelkää joskus olevansa suhteessa se vaikea osapuoli. Pelkkä kysymys ei tee kenestäkään narsistia, mutta se voi avata tärkeän oven rehelliseen itsearviointiin.
Narsisti on sana, jota käytetään nykyään helposti. Sillä kuvataan itsekkyyttä, huomionhakua, kylmyyttä, kontrollointia ja riitatilanteissa vastuun väistelyä. Samalla vaarana on, että sana muuttuu leimakirveeksi, jolla osoitetaan aina jotakuta toista.
Mutta entä jos pysähtyykin kysymään: voiko minussa olla narsistisia piirteitä?
Se ei ole mukava kysymys. Juuri siksi se voi olla tärkeä.
Cleveland Clinicin mukaan narsistisen persoonallisuushäiriön piirteisiin voivat kuulua muun muassa korostunut käsitys omasta tärkeydestä, ihailun tarve, oikeutuksen tunne, hyväksikäyttävä käytös, empatian puute, kateus ja ylimielisyys. Kyse ei kuitenkaan ole yksittäisestä huonosta päivästä, vaan pysyvistä ja ihmissuhteita haittaavista toimintamalleista.
1. Puolustatko itseäsi ennen kuin kuuntelet?
Yksi vaikea merkki on se, että jokainen palaute tuntuu hyökkäykseltä.
Jos kumppani, ystävä tai työkaveri kertoo loukkaantuneensa, ensimmäinen reaktio voi olla: "En minä sitä tarkoittanut", "Sinä ymmärsit väärin" tai "Aina sinä teet tästä numeron."
Tarkoituksella on merkitystä, mutta se ei poista vaikutusta. Jos keskityt vain todistamaan, ettet ole paha ihminen, et ehkä kuule lainkaan, mitä toinen yrittää sanoa.
Kysymys ei kuulu: "Olinko hirviö?"
Se kuuluu: "Voinko ymmärtää, miltä tämä tuntui toisesta?"
2. Onko anteeksipyyntö sinulle tappio?
Jos anteeksipyytäminen tuntuu nöyryytykseltä, kyse voi olla ylpeyden suojauksesta.
Terve anteeksipyyntö ei ole itsensä mitätöimistä. Se on vastuun ottamista siitä, että oma toiminta vaikutti toiseen ihmiseen kielteisesti.
Narsistinen piirre voi näkyä siinä, että anteeksipyynnöstä tulee neuvottelu. "Anteeksi, mutta sinäkin..." tai "No anteeksi nyt sitten, jos noin koet" ei oikeastaan kanna vastuuta. Se siirtää huomion takaisin toisen reaktioon.
Aito anteeksipyyntö ei yritä voittaa riitaa. Se yrittää korjata yhteyttä.
3. Tarvitsetko jatkuvasti erityiskohtelua?
Oikeutuksen tunne voi olla hienovarainen. Se ei aina tarkoita sitä, että ihminen julistaisi olevansa muita parempi.
Se voi näkyä odotuksena, että muut joustavat sinun aikataulujesi, mielialojesi ja tarpeidesi mukaan. Jos sinä perut, se on ymmärrettävää. Jos toinen peruu, se on loukkaus.
Jos sinä tarvitset tilaa, se on raja. Jos toinen tarvitsee tilaa, se tuntuu hylkäämiseltä.
Tämä on vaikea peiliin katsomisen paikka: odotanko muilta sellaista ymmärrystä, jota en itse anna takaisin?
4. Osaatko olla kiinnostunut toisesta ilman, että käännät aiheen itseesi?
Kaikki puhuvat joskus liikaa itsestään. Narsistinen kaava syntyy, jos toisen elämästä tulee vain ponnahduslauta omalle tarinalle.
Toinen kertoo väsymyksestään, sinä kerrot omasta rankemmasta päivästäsi. Toinen kertoo onnistumisestaan, sinä kerrot omasta suuremmasta onnistumisestasi. Toinen tarvitsee lohdutusta, sinä tarvitset varmistuksen siitä, että olet hyvä lohduttaja.
Empatia ei ole vain sitä, että ymmärtää tunteen älyllisesti. Se on myös kykyä pysyä hetki toisen kokemuksessa ilman, että oma minä vie tilan.
5. Käytätkö haavoittuvuuttasi vallan välineenä?
Kaikki tarvitsevat tukea. Mutta joskus oma paha olo voi muuttua keinoksi ohjata muita.
Jos toinen yrittää kertoa rajastaan ja sinä romahdat niin voimakkaasti, että hän joutuu lohduttamaan sinua, asetelma kääntyy. Hänen rajansa katoaa, ja sinun tunteestasi tulee tilanteen keskipiste.
Tämä voi olla tahatonta. Silti vaikutus on sama: toinen oppii, ettei vaikeita asioita kannata ottaa puheeksi, koska ne johtavat sinun kriisiisi.
Oman kivun omistaminen tarkoittaa sitä, ettei tee toisesta sen vanginvartijaa.
6. Koetko muiden onnistumiset uhkana?
Kateus on inhimillinen tunne. Narsistinen piirre voi näkyä siinä, että toisen onnistuminen tuntuu henkilökohtaiselta nöyryytykseltä.
Jos ystävä saa huomiota, sinä tunnet jääväsi varjoon. Jos kumppani loistaa, sinä koet, että sinua ei arvosteta. Jos työkaveria kehutaan, alat etsiä hänen virheitään.
Tällöin ihmissuhteista tulee hiljaista kilpailua. Toisen ilo ei ole enää yhteistä iloa, vaan mittari siitä, oletko itse riittävä.
Terve itsetunto kestää sen, että joku toinenkin saa näkyä.
7. Muistatko toisten virheet paremmin kuin omasi?
Jos riidassa sinulla on aina pitkä lista toisen virheistä, mutta omat tekosi jäävät epämääräisiksi, kyse voi olla vastuun epätasapainosta.
Narsistinen ajattelutapa rakentaa helposti tarinan, jossa itse on järkevä, väärinymmärretty tai kaltoin kohdeltu. Toinen taas on herkkä, hankala, epäreilu tai kiittämätön.
Jos huomaat olevasi aina tarinan uhri tai sankari, voi olla hyödyllistä kysyä: millainen versio tästä tilanteesta toisella ihmisellä olisi?
Se ei tarkoita, että hänen versionsa olisi kokonaan oikea. Mutta myöskään sinun versiosi ei välttämättä ole koko totuus.
8. Pelkäätkö häpeää niin paljon, että hyökkäät ensin?
Moni narsistiselta näyttävä reaktio voi syntyä häpeän pelosta. Kun ihminen kokee tulleensa paljastetuksi, hän voi hyökätä, mitätöidä, väistellä tai kääntää tilanteen toisen syyksi.
Tämä ei tee käytöksestä hyväksyttävää, mutta se voi auttaa ymmärtämään sitä.
Jos kritiikki tuntuu sietämättömältä, et ehkä reagoi vain nykyhetkeen. Saatat reagoida tunteeseen, että olet epäonnistunut ihmisenä. Silloin pienikin palaute voi tuntua tuomiolta.
Kypsä vastuu alkaa siitä, että pystyy sanomaan: "Tämä sattuu kuulla, mutta yritän silti kuunnella."
9. Voitko muuttua, jos huomaat itsessäsi näitä piirteitä?
Narsistiset piirteet eivät tarkoita automaattisesti narsistista persoonallisuushäiriötä. Monissa ihmisissä on joskus itsekkyyttä, puolustautumista, huomion tarvetta ja vaikeutta ottaa palautetta vastaan.
Ratkaisevaa on, pystyykö ihminen näkemään käytöksensä seuraukset ja tekemään niille jotain.
NCBI:n StatPearls-katsauksen mukaan narsistisessa persoonallisuushäiriössä keskeisiä piirteitä ovat muun muassa grandioottisuus, ihailun tarve, empatian puute ja korostunut käsitys omasta tärkeydestä. Häiriö on siis laaja ja pitkäkestoinen malli, ei yksittäinen huono reaktio.
Jos ajatus omista narsistisista piirteistä huolestuttaa, se voi olla myös hyvä merkki. Huoli kertoo usein siitä, että haluat ymmärtää vaikutustasi muihin. Se ei yksin ratkaise mitään, mutta se voi olla alku.
Peiliin katsominen ei ole sama asia kuin itsensä tuomitseminen
Kysymys "olenko minä narsisti?" voi kuulostaa pelottavalta. Ehkä hyödyllisempi kysymys on: käyttäydynkö joskus tavalla, jossa toisen tunteet jäävät minun tarpeideni alle?
Tähän moni voi vastata rehellisesti kyllä.
Se ei tarkoita, että olet paha ihminen. Se tarkoittaa, että sinulla on kohta, jossa voit kasvaa.
Todellinen muutos ei ala siitä, että löytää itselleen täydellisen leiman. Se alkaa siitä, että uskaltaa huomata oman vaikutuksensa muihin ja tehdä seuraavalla kerralla hieman paremmin.