Itsevarmuuden esittäminen voi auttaa astumaan tilanteisiin, joihin ei muuten uskaltaisi mennä. Mutta jos rooli korvaa todellisen kasvun, se alkaa ennen pitkää näkyä.

"Fake it till you make it" on houkutteleva neuvo. Jos et tunne oloasi itsevarmaksi, käyttäydy kuin tuntisit. Mene huoneeseen ryhdikkäästi, puhu selkeästi, katso silmiin ja anna vaikutelma, että tiedät mitä teet.

Tässä on osa totuutta. Ihminen voi harjoitella itsevarmaa toimintaa ennen kuin sisäinen tunne ehtii mukaan. Mutta pelkkä itsevarmuuden näytteleminen ei tee ihmisestä pätevää, turvallista tai uskottavaa.

Tutkimuksissa on havaittu, että itsevarmat ihmiset voidaan nähdä muita osaavampina, vaikka heidän todellinen osaamisensa ei olisi parempaa. Tämä voi auttaa hetken, mutta voi myös johtaa siihen, että liiallinen itsevarmuus palkitaan vääristä syistä. Time-lehti raportoi tutkimuksesta, jossa itseään yliarvioivat opiskelijat nähtiin lahjakkaampina riippumatta todellisesta suoriutumisesta.

1. Jos näytteleminen auttaa aloittamaan, se voi olla hyödyllistä

On eri asia teeskennellä olevansa jotain, mitä ei ole, kuin harjoitella uutta tapaa toimia.

Jos ihminen on ujo, epävarma tai liikaa omassa päässään, pieni itsevarmuuden harjoittelu voi auttaa. Hän voi opetella puhumaan kokouksessa, sanomaan mielipiteensä, menemään lavalle tai aloittamaan keskustelun, vaikka sisällä tuntuisi epävarmalta.

Tällöin kyse ei ole valheesta. Kyse on siitä, ettei anna pelon päättää kaikkea.

Jos odottaa, että itsevarmuus ilmestyy ensin tunteena, moni asia jää tekemättä. Usein tunne tulee vasta tekemisen jälkeen.

2. Jos näyttelet osaamista, se muuttuu riskiksi

Itsevarman olemuksen harjoittelu on yksi asia. Osaamisen teeskentely on toinen.

Jos ihminen antaa ymmärtää hallitsevansa asian, jota ei oikeasti osaa, hän rakentaa tilanteen hiekalle. Hetken hän voi vaikuttaa vakuuttavalta, mutta lopulta todellisuus yleensä paljastuu.

Tämä on erityisen vaarallista työelämässä. Liian varma ihminen voi luvata liikaa, vähätellä riskejä ja jättää kysymättä apua, koska avun pyytäminen rikkoisi itsevarman roolin.

Terve itsevarmuus pystyy sanomaan: "En tiedä vielä, mutta otan selvää."

3. Kehonkieli voi auttaa, mutta se ei ole taikatemppu

Ryhti, katsekontakti, rauhallinen hengitys ja selkeä puhe voivat vaikuttaa siihen, miltä olo tuntuu ja miten muut sinut näkevät. Ne voivat antaa tilanteeseen rakennetta silloin, kun hermostuttaa.

Samalla on hyvä olla varovainen liian yksinkertaisten neuvojen kanssa. Esimerkiksi "power posing" eli voimakkaiden asentojen väitetty vaikutus itsevarmuuteen nousi aikanaan suureksi ilmiöksi, mutta myöhemmät tutkimukset eivät ole vahvistaneet kaikkia alkuperäisiä väitteitä. Time kirjoitti, että laajemmat yritykset toistaa tuloksia eivät tukeneet väitteitä esimerkiksi hormonimuutoksista tai käytännön hyödyistä neuvottelutilanteissa.

Kehonkieli voi siis auttaa tukemaan olemusta. Se ei kuitenkaan korvaa valmistautumista, osaamista eikä rehellisyyttä.

4. Liiallinen itsevarmuus voi näyttää hetken hyvältä

On epäreilua mutta totta, että äänekäs varmuus voi tehdä vaikutuksen. Ihminen, joka puhuu sujuvasti ja epäilemättä, voi vaikuttaa nopeasti johtavalta, asiantuntevalta tai karismaattiselta.

Ongelma on, että vaikutelma ei ole sama asia kuin todellinen kyvykkyys.

Jos ihminen rakentaa identiteettinsä siihen, ettei koskaan saa näyttää epävarmalta, hän alkaa vältellä oppimista. Hän ei kysy, ei myönnä virheitä eikä kuuntele palautetta. Silloin itsevarmuus ei enää auta kasvamaan, vaan suojelee keskeneräisyyttä väärällä tavalla.

5. Aito itsevarmuus kestää epävarmuuden

Aidosti itsevarma ihminen ei ole sellainen, joka ei koskaan epäröi. Hän on sellainen, joka pystyy toimimaan myös epäröidessään.

Tämä on tärkeä ero.

Näytelty itsevarmuus sanoo: "Minun täytyy näyttää siltä, että hallitsen kaiken."
Aito itsevarmuus sanoo: "En hallitse kaikkea, mutta pystyn oppimaan, kysymään ja selviytymään."

Jälkimmäinen on paljon kestävämpi pohja. Se ei romahda ensimmäisestä virheestä, koska sen ei tarvitse teeskennellä virheettömyyttä.

6. Harjoiteltu itsevarmuus voi muuttua aidoksi

Ihminen ei synny valmiiksi itsevarmaksi kaikissa tilanteissa. Itsevarmuus rakentuu usein toiston kautta.

Kun uskallat kerran sanoa mielipiteesi, seuraava kerta on vähän helpompi. Kun menet tilanteeseen, jota pelkäsit, ja huomaat selvinneesi, mieli saa uuden todisteen. Kun harjoittelet taitoa, et tarvitse enää yhtä paljon näyttelemistä.

Tässä mielessä itsevarmuutta voi "näytellä" rakentavasti. Ei niin, että valehtelet itsellesi olevasi valmis, vaan niin, että annat itsellesi luvan toimia ennen kuin tunnet olevasi täysin valmis.

7. Huono rooli alkaa näkyä jäykkyytenä

Jos itsevarmuuden näytteleminen menee liian pitkälle, siitä tulee naamio. Ihminen alkaa varoa kaikkea, mikä voisi paljastaa epävarmuuden.

Hän ei uskalla sanoa "en tiedä". Hän ei uskalla nauraa itselleen. Hän ei uskalla myöntää, että jokin jännittää.

Tällainen rooli voi tehdä ihmisestä etäisen ja jopa epäluotettavan. Muut vaistoavat, että jokin on liian rakennettua. Itsevarmuuden sijaan syntyy vaikutelma ihmisestä, joka puolustaa jatkuvasti imagoaan.

8. Paras vaihtoehto on toimia rohkeasti mutta rehellisesti

Kannattaako siis näytellä itsevarmaa?

Vastaus on: vähän, mutta ei väärällä tavalla.

Kannattaa harjoitella itsevarmaa toimintaa. Kannattaa suoristaa ryhti, puhua rauhallisemmin, mennä mukaan tilanteisiin ja olla antamatta epävarmuuden päättää kaikkea.

Mutta ei kannata teeskennellä osaamista, varmuutta tai täydellistä hallintaa, jos sitä ei ole. Se voi tuoda hetkellisen vaikutelman, mutta heikentää pitkällä aikavälillä luottamusta.

Todellinen itsevarmuus on usein yllättävän arkista. Se on valmistautumista, rehellisyyttä, palautteen sietämistä ja sitä, että uskaltaa olla keskeneräinen ilman että romahtaa.

Itsevarmuus ei ole rooli vaan suhde omaan keskeneräisyyteen

Itsevarmuuden näytteleminen voi olla hyvä alku, jos se auttaa ottamaan ensimmäisen askeleen. Se voi olla kuin harjoituspyörät: tuki, jonka avulla pääsee liikkeelle.

Mutta jossain vaiheessa harjoituspyöristä pitää päästää irti.

Aito itsevarmuus ei synny siitä, että onnistuu vakuuttamaan kaikki muut. Se syntyy siitä, että tietää pärjäävänsä myös silloin, kun ei ole täydellinen, valmis tai täysin varma.

Siksi paras neuvo ei ehkä ole "näyttele itsevarmaa". Parempi neuvo on: käyttäydy rohkeasti, mutta pysy rehellisenä.