Valehtelija ei useimmiten näytä valehtelijalta. Hän ei välttele katsekontaktia, ei hikoile eikä takeltele sanoissaan. Päinvastoin. Tarina voi olla tunteikas, uskottava ja huolellisesti esitetty.

Your Tango -sivustolla julkaistussa artikkelissa entinen rikostutkija Joshua Mason avaa, miksi valehtelu paljastuu harvoin hermostuneisuudesta, mutta usein ajattelun ylikuormituksesta. Kyse on kognitiivisesta kuormasta. Valehteleva mieli tekee jatkuvasti ylitöitä.

Valehtelun psykologia lyhyesti

Totuuden kertominen on aivoille helppoa. Ihminen palauttaa mieleen tapahtuman ja kuvailee sen.

Valehtelu sen sijaan vaatii yhtä aikaa useita asioita:

- uskottavan tarinan keksimistä

- ristiriitojen välttämistä

- oman kehonkielen tarkkailua

- kuulijan reaktioiden seuraamista

- totuuden tukahduttamista

Kun mieli käy jatkuvasti äärirajoilla, pienikin odottamaton kysymys voi rikkoa rakennelman.

1. Aikajanalukko

"Voitko käydä läpi puoli tuntia ennen tätä tapahtumaa, vaihe vaiheelta?"

Valehtelijat harjoittelevat yleensä itse tapahtuman, eivät sitä edeltävää arkista aikaa. Totuudessa muistot virtaavat ketjuna, kahvinkeittimestä työpöydän ääreen.

Mitä kannattaa tarkkailla:

- nopeaa hyppäystä suoraan pääasiaan

- yleisiä lauseita kuten "ei siinä mitään erityistä ollut"

- epämääräistä sillanrakennusta ennen tapahtumaa

Rehellinen ihminen pystyy yleensä kuvailemaan, mitä teki juuri ennen kriittistä hetkeä.

2. Aistikysymys

"Mitä ääniä tai muuta huomioit ympärilläsi siinä hetkessä?"

Tämä kysymys rikkoo usein käsikirjoituksen. Valehtelija rakentaa tarinan faktoista, ei aistimuksista. Totuutta kertova muistaa usein ääniä, valoja tai tunnelman.

Hälytysmerkkejä:

- kysymyksen toistaminen ajan voittamiseksi

- ärtymys tai hyökkäävä sävy

- ympäripyöreä vastaus ilman yksityiskohtia

Aistimuisto syntyy harvoin jälkikäteen, ellei tilannetta ole oikeasti koettu.

3. Kuvitteellinen todiste

"Jos tarkistaisin kamerat tuolta ajalta, onko jokin syy miksi ne eivät vastaisi kertomaasi?"

Todistetta ei tarvitse olla olemassa. Pelkkä mahdollisuus riittää. Tässä vaiheessa valehtelija alkaa usein pehmentää tarinaansa.

Kuuntele erityisesti:

- epävarmuuden ilmauksia

- pieniä perääntymisiä

- tarkkuuden hämärtymistä

Rehellinen ihminen sanoo yleensä: "Tarkista vain."

Totuus ei vaadi paljastusta

Tavoitteena ei ole saada tunnustusta, vaan ymmärtää, mitä oikeasti tapahtui. Kun kognitiivinen kuorma kasvaa, totuus nousee usein esiin itsestään.

Hidasta tahtia, kysy lisää ja pyydä selventämään. Usein valehtelija huomaa, ettei jatkuva ajattelu ole vaivan arvoista.

Lopuksi

Valehtelu on raskasta, totuus kevyempää. Kun osaat kysyä oikeita kysymyksiä, sinun ei tarvitse olla ihmismallinen valheenpaljastin. Riittää, että annat tarinan painon näkyä.