Monelle ylpeys itsestä tuntuu vieraalta tai jopa väärältä. Saavutukset ohitetaan olankohautuksella, onnistumiset selitetään sattumalla ja oma arvo mitataan vasta, kun joku muu sen sanoo ääneen. Usein kyse ei ole vaatimattomuudesta vaan opitusta tavasta pienentää itseä.

Jos et osaa olla ylpeä itsestäsi, se ei tarkoita, ettei siihen olisi syytä. Se tarkoittaa vain, että oma katse on tottunut kääntymään pois.

1. Tunnista, miten puhut itsellesi

Moni käyttää itsestään kieltä, jota ei koskaan käyttäisi ystävästä. "Ei tämä ollut mitään", "kuka tahansa olisi pystynyt tähän" tai "olen vain onnekas" ovat lauseita, jotka syövät vähitellen kykyä arvostaa itseään.

Ensimmäinen askel ei ole positiivinen ajattelu vaan rehellisyys. Huomaa, milloin vähättelet itseäsi automaattisesti.

2. Erottele ylpeys ja ylimielisyys

Ylpeys itsestä ei tarkoita paremmuuden tunnetta. Se tarkoittaa oman vaivan, kasvun ja ponnistelun tunnistamista. Moni karttaa ylpeyttä, koska pelkää näyttävänsä itsekkäältä tai kerskailevalta.

Todellisuudessa terve ylpeys ei vaadi vertailua muihin. Se on sisäinen kokemus, ei esitys.

3. Katso tekoja, älä tunnetta

Ylpeys ei aina tunnu miltään. Sitä ei tarvitse odottaa ennen kuin sen saa "ansaita". Usein tunne seuraa vasta myöhemmin, jos ollenkaan.

Voit silti todeta faktat. Teit tämän. Selvisit tuosta. Jatkoit, vaikka oli vaikeaa. Tunteet eivät määrittele tekojen arvoa.

4. Salli keskeneräisyys

Jos vaadit itseltäsi täydellisyyttä ennen kuin saat olla ylpeä, ylpeys siirtyy aina seuraavaan etappiin. Maali siirtyy jatkuvasti kauemmas.

Kasvu tapahtuu usein juuri epävarmuuden, virheiden ja haparoinnin keskellä. Ylpeyden ei tarvitse odottaa valmista versiota sinusta.

5. Huomaa, keneltä olet oppinut vaikenemaan

Moni on kasvanut ympäristössä, jossa kehuminen oli harvinaista tai jopa paheksuttua. Silloin itsensä arvostaminen voi tuntua oudolta tai nololta.

Kyse ei ole siitä, ettet ansaitsisi ylpeyttä, vaan siitä, ettei sitä ole opetettu. Opittuja malleja voi kuitenkin purkaa aikuisena.

6. Harjoittele hyväksyntää pienessä mittakaavassa

Sinun ei tarvitse julistaa olevasi ylpeä itsestäsi. Riittää, että lakkaat kiistämästä sitä mahdollisuutta. Kun joku kehuu, kokeile olla selittämättä pois.

Ajatus "ehkä tämä riittää" on usein realistisempi ja lempeämpi kuin jatkuva itsensä mitätöinti.

Lopuksi

Ylpeys itsestä ei ole äänekästä eikä näyttävää. Se on hiljainen lupa olla olemassa ilman jatkuvaa todistelua.

Jos et vielä osaa olla ylpeä itsestäsi, se ei ole epäonnistuminen. Se on lähtökohta.