Aistiyliherkkyydet liitetään usein autismikirjoon ja ADHD:hen, mutta Oulun yliopiston tuore tutkimus osoittaa, että ilmiö on huomattavasti laajempi. Aistiyliherkkyys voi olla varhainen merkki monenlaisista neurokehityksellisistä haasteista jo ennen kuin muut vaikeudet tulevat näkyviksi.

Tutkimuksen mukaan lapsilla, joilla esiintyi aistiyliherkkyyksiä, oli selvästi kohonnut riski kaikkiin tutkittuihin neurokehityksellisiin haasteisiin. Vastaavasti lapsilla, joilla oli todettu neurokehityksellisiä vaikeuksia, aistiyliherkkyyksien todennäköisyys oli lähes viisinkertainen. Riski kasvoi sitä mukaa, mitä useampia haasteita lapsella oli.

Aistiyliherkkyys ei rajoitu vain tiettyihin diagnooseihin

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että aistiyliherkkyys toimii niin sanottuna yhteisenä tekijänä monille neurokehityksellisille vaikeuksille. Sen sijaan, että aistiyliherkkyys nähtäisiin vain yksittäisten diagnoosien piirteenä, se tulisi tunnistaa laajemmin merkkinä kehityksellisestä haavoittuvuudesta.

"Aistimuksiin liittyvät haasteet ilmenevät usein jo ennen kuin oppimisen tai tarkkaavuuden vaikeudet tulevat näkyviksi. Sen sijaan, että aistiyliherkkyys nähtäisiin vain autismikirjon ja ADHD:n piirteenä, se tulisi tunnistaa varhaisena merkkinä yleisestä kehityksellisestä haavoittuvuudesta", kertoo yliopistonlehtori Katja Jussila Oulun yliopistosta.

Arjen kuormitus voi olla lapselle yllättävän raskasta

Kun hermoston reagointi aistimuksiin on yliherkkää, kynnys havaita ärsykkeitä on tavanomaista matalampi. Myös kyky tottua aistiärsykkeisiin voi olla heikentynyt.

Tällöin tavalliset arjen asiat voivat kuormittaa lasta huomattavasti. Taustaäänet, kirkas valaistus, vaatteiden saumat iholla tai ruokien koostumus voivat tuntua sietämättömiltä ja tehdä arjesta raskasta. Ulospäin tämä voi näkyä vetäytymisenä, ärtymyksenä tai käyttäytymisen haasteina, vaikka taustalla olisi aistikuormitus.

Varhainen tunnistaminen voi ehkäistä myöhempiä ongelmia

Tutkijoiden mukaan yksi suurimmista riskeistä on se, että neurokehitykselliset vaikeudet jäävät tunnistamatta. Tällöin lapsi voi jäädä ilman tarvitsemaansa tukea, mikä lisää riskiä toissijaisille ongelmille.

"Jos neurokehitykselliset vaikeudet jäävät tunnistamatta, lapsi jää herkästi ilman asianmukaisia tukitoimia. Tämä voi johtaa pitkällä aikavälillä erilaisiin toissijaisiin ongelmiin, kuten käyttäytymisen, tunne-elämän ja mielenterveyden haasteisiin", painottaa väitöskirjatutkija Anna Korkiakoski.

Varhaisella tunnistamisella ja oikea-aikaisilla tukitoimilla näiden ongelmien kehittymistä voidaan mahdollisesti ehkäistä tai lieventää merkittävästi.

Neuvoloiden rooli korostuu

Tutkijoiden mukaan neuvoloissa tulisi kiinnittää erityistä huomiota lapsiin, joilla aistiyliherkkyydet rajoittavat selvästi toimintakykyä ja arkea.

"Kun lapsella on toimintakykyä rajoittavia ja arkea selvästi vaikeuttavia aistiyliherkkyyksiä, olisi tärkeä seurata hänen kokonaiskehitystään neuvolassa tavallista tarkemmin. Tarvittaessa lisäselvitykset ja tuki- ja kuntoutustoimet tulisi aloittaa mahdollisimman aikaisin”", Jussila sanoo.

Tutkimus perustuu laajaan kohorttiaineistoon, joka kattaa 4424 suomalaista kahdeksanvuotiasta lasta Pohjois-Pohjanmaan alueelta. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen tutkimus, jossa aistiyliherkkyyksien ja kaikkien neurokehityksellisten haasteiden yhteyttä tarkastellaan näin laajasti.