Pixabay
16:10 - 06.03.2021 / viihde / Findance
Kalevi Leppänen selvittää suomalaista olutkulttuuria uutuuskirjassa Suomalaisen olutkulttuurin jäljillä

Mitä on suomalainen olutkulttuuri ja mikä on sen historia? Millaisia olivat oluen valmistuksen ja nauttimisen tavat ennen ja nyt? Entä miltä näyttävät oluen markkinointi, kauppa, valistustyö ja olutaiheiset tarinat?

”Monet ovat tänä päivänä hämillään uudesta olutkulttuurista, merkkien runsaudesta, aleista ja lagereista”, sanoo uutuuskirjan Suomalaisen olutkulttuurin jäljillä kirjoittaja Kalevi Leppänen.

”Halusin tehdä yleistajuisen kirjan, jossa kerron miksi oluet ovat erilaisia ja miten niistä voi valita. Kerron valmistuksesta samalla lailla kuin tein sen tiskin yli toimiessani ravintoloitsijana, oluttyypitkin niin kuin olen ne itse kokenut ja muille kuvaillut.”

Suomalaisen olutkulttuurin jäljillä tarkastelee olutkulttuurin kehitystä 1990-luvulta alkaen, kun yhden olutmerkin keskiolutbaarien ja tiukan kontrollin aika päättyi. Tilalle alkoivat nousta keskiluokan suosimat suuren valikoiman ravintolat sekä pienpanimot.

”Ajanjakson alkuvaiheista ei ole ollut juurikaan tietoa kirjaan painettuna, ja halusin korjata asian” Leppänen toteaa. ”Paljon ei ole myöskään eritelty yhteiskunnallisia syitä, joihin muutos perustui. Elintason yleinen nousu, keskiluokkaistuminen ja trendit ovat oleellisimpia. Kuluttajat ovat nousseet kuskin paikalle olutkulttuurissa, mutta viranomaisilla, lainsäätäjillä ja yrittäjilläkin on vaikutusta.”

Olutkulttuuri kantaa kauas historiaan. Olut on vuosituhansia vanha perinnejuoma, ja kansanrunoutemme kertoo oluen synnystä ja huppeloitsemisesta sen voimin. Millaista olut oli, mistä saatiin vaikutteita ja kenellä oli varaa nauttia olutta?

”’Aitoa’ suomalaista olutta ei ole olemassakaan, sahtia lukuun ottamatta. Eikä sekään ilman kansainvälisiä vaikutuksia syntynyt. Keskiajalla alkoivat suomalaiset oluenpanijat saada yhä vahvemmin vaikutteita muualta Euroopasta. Omalla oluen jumalallamme Pellpeckuksella oli kuitenkin sormensa vahvasti pelissä. Kalevala ei ole ainut lähde muinaisten suomalaisten perinteiden ja tapojen tutkimiseen, muitakin lähteitä löytyy.”

”Ei ole olemassa yhtä suomalaista olutkulttuuria”, Leppänen linjaa.

”Olutfriikeillä on omansa, on paljon etsijöitä, ihmettelijöitä ja maistelijoita. Olutkulttuurista viis veisaavat ovat suurin ryhmä. Valmistajissa on pieniä käsityöpanimoita ja vähän suurempia, ja tietysti kaikkien tuntemat kolme suurta panimoryhmää. On huoltoaseman baareja, sporttibaareja ja viidentoista eri hanaoluen paikkoja. Olutkulttuuriin kuuluvat myös muistot ja tarinat, mainokset sekä valmistustavat ja ymmärryksemme niistä.”

Kirjan tekijä Kalevi Leppänen on edistänyt suomalaista olutkulttuuria monessa roolissa: kouluttajana, Suomen Olutseuran toiminnanjohtajana sekä ravintoloitsijana.