Kaikki vain ärsyttää? 6 kysymystä auttaa tarkentamaan omaa tunnetta

”Ärsyttää” on joskus tarkka kuvaus olosta. Joskus se on ensimmäinen saatavilla oleva sana, vaikka tilanteeseen liittyisi useita tunteita. Omaa reaktiota voi yrittää ymmärtää tarkemmin ennen kuin päättää, mitä sille tekee.

MIELI ry toteaa, että tunteiden tunnistamista ja nimeämistä voi harjoitella eri elämänvaiheissa. Taito ei siis edellytä, että osaisi heti selittää jokaisen kokemuksensa täsmällisesti.

Seuraavat kysymykset ovat arkinen tapa pysähtyä yhden tilanteen äärelle. Vastauksia ei tarvitse saada kaikkiin kerralla.

1. Mitä tapahtui juuri ennen kuin olo muuttui?

Etsi mahdollisimman konkreettinen tapahtuma. Peruttiinko yhteinen meno? Keskeytettiinkö puheesi? Tuliko tieto suunnitelman muuttumisesta viime hetkellä?

”Kaikki menee aina pieleen” kuvaa jo laajempaa tulkintaa. Yksi tapahtuma, kuten peruuntunut tapaaminen, antaa tarkemman lähtökohdan oman reaktion tutkimiseen.

2. Mitä ajattelin tapahtuman tarkoittavan?

Mielenterveystalo ohjaa pohtimaan tunteita ja ajatuksia yhdessä sekä liittämään niitä konkreettisiin tilanteisiin. Ajatus ja tunne kannattaa silti nimetä erikseen.

”Hän ei halua viettää aikaa kanssani” on tulkinta toisen motiivista. Pettymys tai suru on kuvaus omasta kokemuksesta. Tulkintaa voi myöhemmin tarkistaa kysymällä toiselta.

3. Mikä sana kuvaa oloani ärsytystä tarkemmin?

Voisiko kyse olla turhautumisesta, pettymyksestä, häpeästä tai huolesta? Eri sanoja voi kokeilla ilman, että yhdestä on pakko tulla lopullinen vastaus.

Jos yhteinen retki peruuntuu, harmi saattaa liittyä menetettyyn tekemiseen. Toisaalta juuri seuraa odottanut voi tuntea ennen kaikkea yksinäisyyttä. Sama tapahtuma ei tarkoita kaikille samaa kokemusta.

4. Voiko tilanteessa olla kaksi tunnetta yhtä aikaa?

Uusi mahdollisuus voi ilahduttaa ja jännittää. Läheisen muutto voi tuoda sekä iloa hänen puolestaan että ikävää omasta puolesta.

Tällaisessa tilanteessa toisen tunteen tunnistaminen ei kumoa ensimmäistä. Molemmat voi kirjoittaa samalle riville sen sijaan, että yrittäisi ratkaista, saako tilanteesta olla vain iloinen tai vain surullinen.

5. Mitä toivoin tältä tilanteelta?

Tunteen rinnalle voi kirjoittaa odotuksen. Odotinko rauhallista yhdessäoloa, selvää vastausta vai sitä, että oma ehdotukseni kuunneltaisiin loppuun?

Täsmennys voi auttaa myös keskustelussa. ”Odotin, että ehtisimme jutella kahdestaan” kertoo toiselle enemmän kuin pelkkä ilmoitus huonosta tuulesta.

Toiveen tunnistaminen ei vielä tarkoita, että toinen olisi voinut tietää sen. Siksi sen sanoittamisesta voi olla hyötyä juuri seuraavaa tilannetta varten.

6. Mitä haluan tehdä tämän tiedon pohjalta?

Tunteen nimeämisen jälkeen voi harkita tekoa. Tarvitaanko tarkentava kysymys, uusi suunnitelma vai hetki ennen vastaamista?

Kaikki tunteet eivät vaadi välitöntä toimintaa. Esimerkiksi peruuntunut meno saa ensin harmittaa, vaikka uusi tapaamisaika olisi jo sovittu.

Keskustelussa voi yhdistää havainnon ja toiveen: ”Pettymys jäi vaivaamaan, koska odotin tätä iltaa. Katsottaisiinko uusi aika jo nyt?” Se kertoo tilanteesta ilman, että toisen ajatukset täytyy tietää ennalta.