Miksi ideat alkavat kulkea, kun lähdet kävelylle?

Istut saman tehtävän ääressä, eikä mitään uutta tule mieleen. Kun nouset ja lähdet kävelemään, ajatukseen löytyykin toinen suunta. Kokemukselle on tutkimustukea, mutta kävelyn hyöty riippuu siitä, millaista tehtävää yrität ratkaista.

Stanford kertoi vuonna 2014 Marily Oppezzon ja Daniel Schwartzin tutkimuksesta, jossa verrattiin kävelyä ja istumista neljässä kokeessa. Niihin osallistui yhteensä 176 korkeakouluopiskelijaa ja muuta aikuista.

Kävely edisti tehtävissä erilaisten uusien ideoiden tuottamista. Havainto koski sekä ulkona että sisällä kävelyä, joten hyötyä ei voinut selittää pelkästään vaihtuvalla ulkomaisemalla.

Lisää vaihtoehtoja samaan kysymykseen

Tutkimuksessa käytettiin muun muassa tehtävää, jossa tavalliselle esineelle piti keksiä vaihtoehtoisia käyttötapoja. Ideoiden piti olla sekä uudenlaisia että tehtävään sopivia.

Tällainen ajattelu poikkeaa valmiin laskun ratkaisemisesta. Tarkoituksena on avata mahdollisuuksia, joista vasta myöhemmin valitaan toimiva vaihtoehto.

Arjessa vastaava vaihe voi tulla vastaan, kun suunnittelet yhdistyksen tapahtumaa. Et vielä tarvitse lopullista ohjelmaa, vaan erilaisia tapoja toteuttaa ilta: yhteistä tekemistä, lyhyitä esityksiä tai jotakin, johon jokainen voisi osallistua omaan tahtiin.

Jos yrität samanaikaisesti keksiä ja hylätä jokaisen ehdotuksen, vaihtoehtoja voi jäädä vähän paperille. Voit siksi erottaa omassa työssäsi ideoinnin ja arvioinnin kahdeksi eri vaiheeksi.

Ulkoilureitti ei ollut ainoa toimiva ympäristö

Kokeissa käveltiin myös juoksumatolla sisällä seinää kohti. Luova ideointi parani tässäkin tilanteessa verrattuna istumiseen. Vaikutusta havaittiin myös lyhyesti kävelyn jälkeen, kun osallistuja oli jo palannut istumaan.

Tutkimus ei silti antanut lopullista selitystä sille, miksi kävely auttoi. Se ei myöskään määrittänyt yhtä kaikille sopivaa kävelyn kestoa.

Omaa kokeilua varten voit ottaa mukaan yhden avoimen kysymyksen. Esimerkiksi ”mitä muuta tässä tapahtumassa voisi tehdä?” on erilainen tehtävä kuin koko tilaisuuden ratkaiseminen kerralla. Reitin varrelta ei tarvitse kerätä kymmentä valmista vastausta.

Oikean vastauksen löytäminen on eri tehtävä

Stanford nosti esiin myös tuloksen, joka rajaa innostavaa päähavaintoa. Yhtä oikeaa vastausta etsivässä sanayhdistelytehtävässä kävelijät suoriutuivat hieman istujia heikommin.

Kävelyä ei siis kannata ajatella kaikkien työvaiheiden yleisratkaisuna. Tapahtumaidean keksiminen ja sen aikataulun tarkistaminen voivat vaatia erilaista työskentelyä.

Kun palaat ideakierrokselta, kirjoita mieleen tulleet vaihtoehdot muistiin. Valitse sitten niistä yksi, jonka toteutusta selvität tarkemmin. Tarvitaanko siihen tila, välineitä tai toinen tekijä? Tässä vaiheessa käytännön rajoitteet auttavat arvioimaan ideaa, vaikka niitä ei olisi tarvinnut ratkaista jo ensimmäisen ajatuksen kohdalla.