Oma nimi sisäisessä puheessa voi auttaa ottamaan etäisyyttä hankalaan tunteeseen

”Miksi minä reagoin näin?” on tuttu kysymys vaikean hetken jälkeen. Sen voi kokeeksi muotoilla myös käyttäen omaa nimeä. Tutkijat ovat selvittäneet, muuttaako tällainen pieni kielellinen siirto tapaa käsitellä tunteita.

MSUToday kertoo Michigan State Universityn ja Michiganin yliopiston tutkijoiden vuonna 2017 julkaisemasta tutkimuksesta. Siinä tarkasteltiin, mitä tapahtuu, kun ihminen pohtii kokemustaan mielessään ensimmäisen persoonan sijaan kolmannessa persoonassa.

Tutkijoiden ajatus oli, että oma nimi voi auttaa suhtautumaan kokemukseen hieman samoin kuin toisen ihmisen tilanteeseen. Kyse on psykologisesta etäisyydestä, ei tapahtuman kieltämisestä.

Kahdessa kokeessa tarkasteltiin eri tilanteita

Yhdessä kokeessa osallistujat katsoivat neutraaleja ja häiritseviä kuvia. Toisessa he muistelivat omia kivuliaita kokemuksiaan. Aivotoimintaa tutkittiin ensimmäisessä EEG:llä ja toisessa toiminnallisella magneettikuvauksella.

Kolmannen persoonan käyttöön liittyi vähäisempää tunnereaktioihin tai kivuliaan kokemuksen pohtimiseen yhdistettyä aivotoimintaa. Tutkijat eivät havainneet vastaavaa lisäystä mittareissa, joilla he tarkastelivat ponnisteluun liittyvää toimintaa.

Jason Moser ja Ethan Kross tulkitsivat tulosten tukevan ajatusta verrattain kevyestä tunnesäätelyn keinosta. Koehavainto ei silti takaa, että yksittäinen sanavalinta rauhoittaisi jokaisen arkitilanteen.

Miltä kokeilu voisi näyttää tavallisessa päivässä?

Kuvitellaan, että Sari huomaa työpalaverin jälkeen jääneensä murehtimaan yhtä kömpelöä vastausta. Hän voisi kokeeksi kysyä mielessään: ”Miksi Saria harmittaa tämä niin paljon?”

Tämä on jutun arkinen esimerkki, ei kuvaus tutkimukseen osallistuneesta henkilöstä. Kysymys voi auttaa tarkastelemaan, mitä Sari tilanteessa odotti ja mitä hän pelkää muiden ajatelleen.

Sen jälkeen on mahdollista erottaa tiedossa oleva tapahtuma arvelusta. Vastaus jäi kesken; se ei vielä kerro, että kaikki pitivät koko esitystä huonona.

Nimeä ei tarvitse sanoa ääneen eikä käyttää jokaisessa ajatuksessa. Ajatuksena on kokeilla yhtä näkökulman vaihtoa, ei rakentaa itselleen uutta puhetapaa koko päiväksi.

Etäisyys ei ratkaise ongelmaa puolestasi

Rauhallisempi olo ja ongelman korjaaminen ovat erillisiä asioita. Jos palaverissa jäi antamatta tärkeä tieto, sen voi edelleen lähettää muille jälkikäteen.

Sarin tapauksessa hyödyllinen lopputulos voisi olla lyhyt täydentävä viesti. Jos mitään täydennettävää ei ole, asian uudelleen läpikäyminen ei välttämättä tuo enää lisää tietoa.

Omaan kokemukseen voi suhtautua hieman kauempaa ja silti pitää sitä tärkeänä. Esimerkiksi loukkaavan kohtelun huomaamista ei tarvitse perua sen vuoksi, että sen herättämä tunne tasaantuu.