Tunneälykkäät ihmiset eivät yleensä siedä näitä 6 tapaa – moni muu tuskin edes huomaa niitä

Tunneäly ei tarkoita jatkuvaa rauhallisuutta tai sitä, että ihminen tulisi toimeen kaikkien kanssa. Hyvä kyky tunnistaa tunteita ja lukea sosiaalisia tilanteita voi päinvastoin tehdä tietyistä käyttäytymistavoista erityisen vaikeita sietää.

Joku sanoo kaiken olevan kunnossa, vaikka äänensävy kertoo aivan muuta. Toinen keskeyttää hiljaisemman keskustelijan joka kerta, kun tämä yrittää saada ajatuksensa loppuun. Kolmas kerää naurut tekemällä yhdestä seurueen jäsenestä pilkan kohteen.

Tällaiset tilanteet voidaan ohittaa harmittomina sosiaalisina kömmähdyksinä. Tunneälykäs ihminen kiinnittää kuitenkin tavallista herkemmin huomiota siihen, millaisen jäljen käyttäytyminen jättää muihin ja miten se vaikuttaa koko ryhmän ilmapiiriin.

YourTango nostaa esiin kuusi käyttäytymistapaa, joita tunneälykkäiden ihmisten on usein vaikea sietää. Niitä yhdistää se, että ne heikentävät luottamusta, kunnioitusta tai kokemusta siitä, että ihminen tulee todella kuulluksi.

Kyse ei ole tieteellisestä testistä, jonka perusteella voisi päätellä varmasti jonkun tunneälyn tason. Lista kuvaa pikemminkin käytännön tilanteita, joissa itsetuntemus, empatia, tunteiden säätely ja sosiaalisten vihjeiden havaitseminen voivat tulla näkyviksi.

1. Passiivis-aggressiivinen viestintä rehellisen puheen sijasta

Passiivis-aggressiivisessa viestinnässä kielteinen tunne ilmaistaan epäsuorasti. Ihminen saattaa vakuuttaa, ettei mikään ole vialla, mutta osoittaa suuttumuksensa kylmyydellä, vihjailevilla kommenteilla, tahallisella vitkastelulla tai loukkaavaksi tarkoitetulla sarkasmilla.

Tällainen viestintä pakottaa toisen arvailemaan. Sanojen mukaan ongelmaa ei ole, mutta ilmeet, äänensävy ja käyttäytyminen viestivät päinvastaista. Keskustelukumppani ei silloin tiedä, pitäisikö hänen uskoa sanottua vai sitä, mitä tilanteessa muuten tapahtuu.

Tunneälykäs ihminen voi huomata ristiriidan nopeasti, koska hän ei tarkkaile vain sanoja. Hän kiinnittää huomiota myös tilanteen tunnelmaan ja siihen, vastaavatko ihmisen puhe ja toiminta toisiaan.

Suora puhe ei tarkoita töykeyttä tai sitä, että jokainen tunne pitäisi purkaa välittömästi muiden päälle. Rehellinen vaihtoehto voi olla niinkin yksinkertainen kuin sen sanominen, että asia harmittaa mutta siitä haluaa keskustella vasta hieman myöhemmin.

Epäsuora piikittely harvoin ratkaisee alkuperäistä ongelmaa. Se lisää helposti uuden ongelman vanhan päälle, koska huomio siirtyy itse asiasta vihjailuun, loukkaantumiseen ja epäluottamukseen.

2. Muiden jatkuva keskeyttäminen

Yksittäinen keskeytys voi johtua innostuksesta, väärin arvioidusta puheenvuorosta tai keskustelun luonnollisesta päällekkäisyydestä. Tilanne muuttuu toiseksi, jos sama ihminen puhuu toistuvasti muiden päälle eikä anna heidän viedä ajatuksiaan loppuun.

Erityisen näkyväksi käytös tulee ryhmässä, jossa puheliaimmat ottavat tilan ja hiljaisemmat luopuvat vähitellen yrityksistään osallistua. Kaikki seurueessa eivät välttämättä huomaa tätä, koska keskustelu jatkuu pinnalta katsoen vilkkaana.

Tunneälykäs osallistuja voi sen sijaan huomata, kuka aloitti lauseen mutta ei saanut sitä valmiiksi. Hän saattaa palauttaa puheenvuoron kysymällä, mitä keskeytetty henkilö oli sanomassa.

Keskeyttäminen ei aina ole tietoista vallankäyttöä. Juuri siksi omaa käyttäytymistä kannattaa tarkkailla: odottaako ihminen todella vastausta vai käyttääkö hän muiden puheenvuoroja vain ponnahduslautana omille ajatuksilleen?

Kuunteleminen ei tarkoita pelkkää hiljaa olemista siihen asti, että pääsee itse ääneen. Siihen kuuluu myös yritys ymmärtää, mitä toinen haluaa sanoa ja miksi asia on hänelle tärkeä.

3. Toisen nolaaminen naurujen saamiseksi

Huumori voi lisätä yhteenkuuluvuutta, mutta se voi myös rakentua yhden ihmisen kustannuksella. Ero näkyy siinä, nauravatko kaikki aidosti yhdessä vai joutuuko joku peittämään loukkaantumisensa, jotta ei näyttäisi huumorintajuttomalta.

YourTangon mukaan tunneälykkäät ihmiset havaitsevat herkästi hetken, jolloin leikkisäksi tarkoitettu kiusoittelu muuttuu nöyryyttämiseksi. Seurue saattaa nauraa, vaikka pilkan kohteen ilme, vetäytyminen tai väkinäinen hymy kertoisi epämukavuudesta.

Julkisesti kerrottu kiusallinen muisto, epävarmuuteen osuva kommentti tai yksityisen asian paljastaminen voi tuottaa nopean naurun. Samalla se voi vahingoittaa turvallisuuden tunnetta pitkäksi aikaa.

Ratkaisevaa ei ole yksin vitsin esittäjän aikomus. Vaikka tarkoitus olisi ollut huvittaa, vaikutus voi olla loukkaava. Tunneälyyn kuuluu kyky huomata vaikutus ja tarvittaessa pyytää anteeksi puolustautumatta loputtomasti sillä, että kyse oli vain vitsistä.

Hyväntahtoisessa huumorissa myös kohteeksi joutunut ihminen voi yleensä tuntea olevansa mukana leikissä. Nolaavassa huumorissa hänet asetetaan muiden eteen materiaaliksi.

4. Vastuun siirtäminen omista virheistä muille

Virheen myöntäminen voi tuntua uhkalta omalle minäkuvalle. Siksi ihminen saattaa selittää, miksi tapahtunut oli oikeastaan jonkun muun syytä, miksi ohjeet olivat epäselvät tai miksi hänen toimintaansa ei pitäisi arvioida samalla tavalla kuin muiden.

Selityksellä ja vastuun välttelyllä on silti ero. Tapahtumien tausta voidaan kertoa rehellisesti ja samalla tunnustaa oma osuus: olosuhteet vaikuttivat tilanteeseen, mutta oma päätös oli silti väärä.

Tunneälykästä ihmistä voi turhauttaa erityisesti se, jos keskustelun kaikki energia kuluu syyllisen etsimiseen. Alkuperäinen virhe voi olla pieni, mutta vastuun pakoilu tekee ongelmasta suuremman, koska se herättää epäilyn siitä, voiko ihmiseen luottaa seuraavalla kerralla.

Vastuunkanto ei vaadi oman arvon alentamista. Lauseet kuten ”tein väärin”, ”ymmärsin asian liian myöhään” ja ”korjaan tämän” voivat herättää enemmän kunnioitusta kuin pitkälle rakennettu puolustuspuhe.

Luottamus ei yleensä edellytä virheettömyyttä. Se edellyttää kokemusta siitä, että virheistä voidaan puhua ja että ihminen toimii niiden korjaamiseksi.

5. Toisen tunteiden vähätteleminen oman epämukavuuden vuoksi

Kun läheinen kertoo pettymyksestä, surusta tai pelosta, kuulija saattaa yrittää siirtää hänet nopeasti myönteisempiin ajatuksiin. Tarkoitus voi olla hyvä, mutta lausahdukset kuten ”älä ajattele sitä”, ”kyllä se siitä” tai ”muilla on vielä vaikeampaa” voivat sulkea keskustelun.

Taustalla ei aina ole välinpitämättömyyttä. Toisen voimakkaat tunteet voivat herättää avuttomuutta, jolloin kuulija yrittää poistaa tilanteen mahdollisimman nopeasti. Samalla hän saattaa huomaamattaan hoitaa enemmän omaa epämukavuuttaan kuin toisen oloa.

Tunteen hyväksyminen ei tarkoita sitä, että kaikki tulkinnat tai teot pitäisi hyväksyä. Ihmiselle voi osoittaa ymmärtävänsä hänen olevan vihainen ja silti sanoa, ettei loukkaava käyttäytyminen ole sallittua.

Tunneälykäs kuuntelija kykenee usein pysymään läsnä ilman välitöntä ratkaisua. Hän voi kysyä, haluaako toinen neuvoja vai tarvitseeko tämä juuri nyt lähinnä kuuntelijaa.

Kuulluksi tuleminen voi jo itsessään helpottaa tunteen käsittelyä. Sen sijaan vähättely voi jättää ihmisen kokemaan, että hänen täytyy joko piilottaa tunteensa tai puolustella oikeuttaan niihin.

6. Palvelutyöntekijöiden kohteleminen muita huonommin

Ihminen voi olla ystävilleen hurmaava mutta käyttäytyä töykeästi tarjoilijaa, kassatyöntekijää, siivoojaa tai asiakaspalvelijaa kohtaan. Tällainen ero herättää helposti kysymyksen siitä, onko ystävällisyys aitoa vai riippuvaista toisen asemasta ja hyödyllisyydestä.

Palvelutilanteessa pettymyksestä saa huomauttaa ja virheeseen saa pyytää korjausta. Ratkaisevaa on se, kohdellaanko työntekijää edelleen ihmisenä vai puretaanko häneen kaikki tilanteen synnyttämä turhautuminen.

Tunneälykäs ihminen voi kiinnittää huomiota erityisesti vallan epätasapainoon. Työntekijän odotetaan usein pysyvän kohteliaana silloinkin, kun asiakas käyttäytyy loukkaavasti, eikä hän voi vastata samalla vapaudella kuin tavallisessa keskustelussa.

Toisten kohtelu silloin, kun heiltä ei tarvitse hakea hyväksyntää tai vaikutusvaltaa, kertoo paljon ihmisen arjen arvoista. Valikoiva kohteliaisuus voi paljastaa, että kunnioitus kohdistuu enemmän asemaan kuin ihmiseen.

Tunneäly ei tee kenestäkään erehtymätöntä

Tunneälyllä tarkoitetaan tavallisesti kykyä tunnistaa omia ja muiden tunteita, säädellä omia reaktioita sekä käyttää tunnetietoa vuorovaikutuksessa. Käsite ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen, eikä jokainen tunneälyä mittaavaksi kutsuttu testi arvioi samoja ominaisuuksia.

Tunneälykkääksi mielletty ihminenkin voi keskeyttää, puolustautua, ymmärtää tilanteen väärin tai sanoa jotain loukkaavaa. Olennainen ero voi näkyä siinä, huomaako hän tapahtuneen, pystyykö hän ottamaan palautetta vastaan ja korjaako hän toimintaansa.

Myöskään voimakas ärsyyntyminen näistä kuudesta tavasta ei yksin todista korkeasta tunneälystä. Ihminen voi vastustaa passiivis-aggressiivisuutta ja käyttäytyä silti itse huonosti aivan toisissa tilanteissa.

Listaa hyödyllisempää onkin käyttää peilinä kuin ihmisten luokitteluvälineenä. On helppo huomata, kuka muu keskeyttää, välttelee vastuuta tai vähättelee tunteita. Vaikeampaa on tunnistaa ne hetket, jolloin toimii itse samoin.

Kuuden käyttäytymistavan yhteinen nimittäjä on lopulta kunnioituksen puute. Se voi näkyä epärehellisenä viestintänä, puhetilan viemisenä, nolaamisena, vastuun kiertämisenä, tunteiden ohittamisena tai ihmisten arvottamisena heidän asemansa perusteella.

Tunneäly ei siis tarkoita vain muiden mielialojen taitavaa lukemista. Se näkyy myös haluna ottaa vastuuta siitä, millaisen kokemuksen oma käyttäytyminen jättää muihin ja kuinka turvalliseksi vuorovaikutus heidän kannaltaan muodostuu.