Elokuvan loppu on jo tuttu – silti uusintakatselu voi yllättää

Suoratoistopalvelusta etsitään uutta katsottavaa, vaikka mielessä olisi jo vanha suosikki. Tutkimuksen mukaan ihmiset voivat aliarvioida, kuinka paljon tutun kokemuksen toistamisesta vielä nauttii.

”Olen nähnyt sen jo” on hyvä kuvaus katseluhistoriasta. Se ei kuitenkaan yksin kerro, olisiko elokuvan katsominen tänään mieluisaa.

Chicago Booth Review esitteli vuonna 2019 Ed O’Brienin tutkimusta, jossa toistuvat kokemukset osoittautuivat osallistujien ennakkoarvioita nautittavammiksi. Mukana oli muun muassa elokuvan katsomista, museonäyttelyssä käymistä ja videopelin pelaamista.

Ennakkoarvio oli itse kokemusta ankarampi

Seitsemän kokeen tutkimuskokonaisuudessa osallistujat kokivat ensin jotakin ja arvioivat siitä saamaansa nautintoa. Osaa pyydettiin sitten ennustamaan uusintakerran miellyttävyyttä, kun taas toiset todella toistivat kokemuksen.

Nautinto väheni joissakin tilanteissa hieman ja toisissa ei. Toistamisen vaikutusta ennustaneet kuitenkin arvioivat nautinnon heikkenemisen suuremmaksi kuin sen kokeneet raportoivat.

Tulos ei tarkoita, että tuttu olisi aina uutta parempi. Se kertoo ennustamisvirheestä: uusintakokemus voi olla parempi kuin mielikuva siitä antaa ymmärtää.

Sama elokuva ei tarjoa joka kerralla täsmälleen samaa havaintoa

Kaksi tutkimuksen koetta viittasi siihen, että ihmiset aliarvioivat toistosta löytyviä uusia puolia. Kun kokemusta kuvittelee etukäteen, mieleen palautuu helposti vain jo muistettu sisältö.

Elokuvassa juoni on kuitenkin vain yksi tarkastelun kohde. Uusintakatselussa voi esimerkiksi seurata sivuhenkilön reaktioita tai huomata, miten musiikki muuttaa kohtauksen tunnelmaa.

Nämä ovat tapoja soveltaa tutkimuksen ajatusta, eivät lupaus siitä, että jokainen elokuva avautuisi jokaisella katselulla uudelleen.

Jos loppuratkaisu on tiedossa, huomion voi suunnata siihen, miten elokuva rakentaa sitä. Aiemmin huomaamaton repliikki saattaa saada merkityksen juuri siksi, että katsoja tietää jo, mihin tarina kulkee.

Valitse illan tarkoitus ennen kuin valitset elokuvan

Käytännössä hyödyllinen kysymys on, mitä katseluillalta haluaa. Jos tarkoituksena on löytää uusi tekijä tai yllättyä juonesta, ennen näkemätön elokuva vastaa siihen.

Jos mielessä on tietty tunnelma, näyttelijäsuoritus tai maailma, tuttu elokuva voi olla aivan perusteltu valinta. Sen ei tarvitse hävitä vertailua vain siksi, ettei se kasvata nähtyjen nimikkeiden määrää.

Uusintakatselusta ei myöskään tarvitse tehdä analyysiharjoitusta. Musiikin tai kuvauksen tarkkailu on mahdollisuus silloin, kun se kiinnostaa, ei uusi vaatimus vapaa-ajalle.

Yhteisessä katselussa tuttuus jakautuu eri tavalla

Jos toinen katsoo elokuvaa ensimmäistä kertaa, hänen kokemuksensa kannattaa ottaa huomioon. Ennakoiva naurahdus, loppuratkaisun vihjailu tai jatkuva ”katso nyt tätä” voi paljastaa enemmän kuin oli tarkoitus.

Uusintakatsoja voi säästää omat havaintonsa lopputekstien jälkeiseen keskusteluun. Silloin sama ilta tarjoaa toiselle uuden tarinan ja toiselle mahdollisuuden kuulla siitä tuore tulkinta.

Vanhan suosikin valitseminen ei siis itsessään kerro mielikuvituksen puutteesta. Olennaisempaa on, tuntuuko sen katsominen tällä kertaa houkuttelevalta vai tuleeko se valituksi vain siksi, ettei mitään muuta päätöstä synny.