Lääkärit: vessassa ei pitäisi istua yli viittä minuuttia

Ulostamisen pitäisi tavallisesti onnistua melko nopeasti ja ilman jatkuvaa ponnistamista. Jos mitään ei tapahdu muutamassa minuutissa, asiantuntijat neuvovat nousemaan ylös ja yrittämään myöhemmin uudelleen.

Monelle wc-istunnosta on tullut pieni hengähdystauko, jonka aikana selataan puhelinta, katsotaan videoita tai luetaan uutisia.

Itse suolen tyhjentämiseen ei kuitenkaan pitäisi tavallisesti kulua kovin pitkää aikaa. LADbiblen haastattelemien terveysasiantuntijoiden mukaan vessassa olisi hyvä viettää vain muutama minuutti kerrallaan.

Sisätautilääkäri Melissa Hershman pitää sopivana aikana enintään noin kolmea minuuttia. Gastroenterologi Valentine Millien antaa hieman enemmän liikkumavaraa ja neuvoo lopettamaan yrittämisen noin viiden minuutin kohdalla.

Kolmen tai viiden minuutin raja ei ole ehdoton lääketieteellinen sääntö, joka sopisi jokaiseen tilanteeseen. Asiantuntijoiden keskeinen viesti on, ettei vessaan kannata jäädä pitkäksi aikaa odottamaan tai ponnistamaan.

Jos mitään ei tapahdu, kannattaa yrittää myöhemmin

Millienin mukaan suolen toimintaa ei pitäisi yrittää pakottaa.

"Jos viiden minuutin jälkeen mitään ei tapahdu, kehotamme yleensä potilasta lähtemään pois, odottamaan uutta ulostamistarvetta ja palaamaan sitten vessaan", hän sanoo LADbiblen lainaamassa haastattelussa.

Suoli ilmoittaa tavallisesti itse, kun uloste on siirtynyt peräsuoleen ja on valmis poistumaan. Jos todellista tarvetta ei ole, pitkä istuminen ei välttämättä auta.

Jatkuva yrittäminen voi johtaa siihen, että ihminen alkaa ponnistaa yhä voimakkaammin. Tämä lisää painetta peräsuolen, peräaukon ja lantionpohjan alueella.

Satunnaisesti tavallista pidempi wc-käynti ei yleensä merkitse sairautta. Toistuva vaikeus ulostaa voi sen sijaan kertoa ummetuksesta tai suolen tyhjentämiseen liittyvästä ongelmasta.

Pitkä istuminen lisää painetta verisuonissa

Wc-istuimella istuminen eroaa tavallisella tuolilla istumisesta. Istuimen aukko jättää peräaukon ympärillä olevat kudokset ilman tukea.

Kun tässä asennossa viivytään pitkään, verta voi pakkautua peräsuolen ja peräaukon alueen laskimoihin.

Cleveland Clinicin mukaan pitkä istuminen voi saada peräpukamat turpoamaan, vaikka ihminen ei sillä hetkellä ponnistaisi.

Peräpukamat ovat laajentuneita ja tulehtuneita verisuonia. Ne voivat aiheuttaa kutinaa, kipua, turvotusta ja kirkasta verta ulostamisen yhteydessä.

Peräpukamien syntyyn vaikuttavat myös esimerkiksi ummetus, voimakas ponnistaminen, raskaus, ikääntyminen, toistuva ripuli ja vähäkuituinen ruokavalio.

Voimakas ponnistaminen voi aiheuttaa kivuliaan haavauman

Sairaanhoitaja Leslie Waidin mukaan ulosteen pitäisi tulla suhteellisen helposti, minkä jälkeen suolen pitäisi tuntua tyhjältä.

"Vessassa ei pitäisi joutua ponnistamaan tai istumaan odottamassa ulosteen tulemista", hän sanoo.

Voimakas ponnistaminen voi peräpukamien lisäksi altistaa peräaukon haavaumalle eli anaalifissuurille.

Kyseessä on pieni repeämä peräaukon limakalvolla. Se voi aiheuttaa terävää kipua ulostamisen aikana ja sen jälkeen sekä kirkasta verta paperiin tai ulosteen pinnalle.

Pitkittynyt ponnistaminen voi myös kuormittaa lantionpohjan lihaksia. Harvinaisemmissa ja vaikeammissa tapauksissa siihen voi liittyä peräsuolen laskeuman riski.

Puhelin saa helposti unohtamaan ajan

Vessassa vietetty aika ei aina johdu ulostamisvaikeuksista. Puhelimen selaaminen voi venyttää muutaman minuutin istunnon huomaamatta paljon pidemmäksi.

Kun huomio kiinnittyy videoihin, viesteihin tai uutisiin, ihminen ei välttämättä huomaa suolen jo tyhjentyneen.

Puhelimen jättäminen kylpyhuoneen ulkopuolelle voi siksi olla yksinkertainen keino lyhentää wc-käyntejä.

Vessassa ei myöskään kannata istua valmiiksi odottamassa mahdollista ulostamistarvetta. Parempi tapa on mennä silloin, kun elimistö antaa selvän signaalin.

Jalat korokkeelle ja polvet lantiota ylemmäs

Asento voi vaikuttaa siihen, kuinka helposti suoli tyhjenee.

NHS:n potilasohjeissa neuvotaan asettamaan jalat noin 20-30 senttimetrin korkuiselle korokkeelle. Polvien pitäisi olla hieman lantiota ylempänä.

Ylävartaloa voi kallistaa hieman eteenpäin ja kyynärpäät asettaa reisien tai polvien päälle.

Asento muistuttaa kyykkyä ja voi auttaa suoristamaan peräsuolen ja peräaukon välistä kulmaa. Tällöin ulostaminen voi onnistua vähemmällä ponnistamisella.

Korokkeen pitää olla vakaa, ja jalkojen tulee levätä sen päällä tukevasti. Tarkoituksena ei ole nousta seisomaan wc-istuimen päälle.

Hengitystä ei pitäisi pidättää

Ulostettaessa voi syntyä houkutus vetää henkeä, sulkea hengitystiet ja ponnistaa mahdollisimman voimakkaasti.

Jatkuvaa voimakasta ponnistamista pitäisi kuitenkin välttää. Rauhallinen palleahengitys voi auttaa rentouttamaan vatsaa ja lantionpohjaa.

Suolen tyhjentämiseen tarvitaan vatsalihasten ja lantionpohjan koordinoitua toimintaa. Lantionpohjan pitäisi rentoutua samalla, kun vatsan sisäinen paine kasvaa maltillisesti.

Joillakin ummetuksesta kärsivillä nämä lihakset toimivat väärässä järjestyksessä. Tilaa kutsutaan lantionpohjan toimintahäiriöksi tai dyssynergiseksi ulostamiseksi.

Jos uloste tuntuu jatkuvasti juuttuvan, vaikka se ei olisi kovaa, syyn selvittämiseksi voidaan tarvita lääkärin ja lantionpohjan fysioterapeutin arviota.

Kuitu ja neste tekevät ulosteesta helpommin kulkevaa

Kova ja kuiva uloste on tavallinen syy siihen, että wc-käynti pitkittyy.

Kuitu lisää ulosteen massaa ja auttaa sitomaan siihen vettä. Hyviä kuidun lähteitä ovat esimerkiksi kasvikset, hedelmät, marjat, täysjyväviljat, pavut, linssit, pähkinät ja siemenet.

Kuidun määrää kannattaa lisätä vähitellen. Nopea muutos voi aiheuttaa ilmavaivoja ja vatsan turvotusta.

Riittävä juominen on tärkeää etenkin silloin, kun ruokavalion kuitumäärää lisätään. Ilman riittävää nestettä suuri kuitumäärä voi joillakin ihmisillä jopa pahentaa oireita.

Kaikille ei voida antaa yhtä tarkkaa päivittäistä vesimäärää, sillä tarve riippuu esimerkiksi kehon koosta, säästä, liikunnasta, ruokavaliosta ja sairauksista.

Liikunta auttaa myös suolistoa liikkumaan

Hershman muistuttaa, että fyysinen aktiivisuus tukee suolen normaalia liikettä.

"Sanon potilaille usein, ettei suolisto liiku, jos sinäkään et liiku", hän kuvailee.

Liikunnan ei tarvitse olla raskasta. Säännöllinen kävely ja arkiliikunta voivat auttaa ehkäisemään ummetusta.

Myös säännöllinen ateriarytmi voi tukea suolen toimintaa. Paksusuolen liike vilkastuu monilla ihmisillä erityisesti aamupalan tai muun aterian jälkeen.

Ulostamistarvetta ei kannata toistuvasti sivuuttaa. Viivyttely voi johtaa siihen, että ulosteesta imeytyy lisää vettä ja se muuttuu vaikeammin poistettavaksi.

Suolen ei tarvitse toimia joka päivä

Normaali ulostamistiheys vaihtelee huomattavasti. Yksi käy vessassa useita kertoja päivässä, toinen vain muutaman kerran viikossa.

Pelkkä päivittäisen ulostamisen puuttuminen ei vielä tarkoita ummetusta.

Ummetukseen voivat viitata kova tai kokkareinen uloste, voimakas ponnistamisen tarve, suolen epätäydellisen tyhjenemisen tunne tai alle kolme ulostamiskertaa viikossa.

Myös se on olennaista, onko suolen toiminta muuttunut selvästi ihmisen omasta tavanomaisesta rytmistä.

Vessassa ei kannata istua pitkään vain siksi, että ulostamisen ajatellaan kuuluvan tiettyyn kellonaikaan.

Pitkittynyt ummetus kannattaa tutkia

Jos ulostaminen kestää jatkuvasti pitkään tai vaatii voimakasta ponnistamista, ongelmaa ei pitäisi yrittää ratkaista pelkällä pidemmällä wc-istunnolla.

Taustalla voi olla ruokavalion ja vähäisen liikkumisen lisäksi lääkitys, ärtyvän suolen oireyhtymä, kilpirauhasen toimintahäiriö, diabetes tai lantionpohjan toiminnan ongelma.

Myös esimerkiksi rauta- ja tietyt kipulääkkeet voivat aiheuttaa ummetusta.

Terveydenhuollon arvioon kannattaa hakeutua, jos omahoito ei auta tai oireet jatkuvat pitkään.

Kiireellisemmin apua tarvitaan, jos ummetukseen liittyy verta ulosteessa, jatkuvaa tai voimakasta vatsakipua, oksentelua, kuumetta, kaasun kulun estymistä tai tahatonta painon laskua.

Viisi minuuttia on käytännöllinen ohjenuora

LADbiblen haastattelemat asiantuntijat antavat hieman erilaiset aikarajat: yksi suosittelee enintään kolmea ja toinen noin viittä minuuttia.

Ajastinta ei silti tarvitse käynnistää jokaisella wc-käynnillä. Tärkeämpää on huomata, jääkö istuimelle odottamaan, selaamaan puhelinta tai ponnistamaan pitkään.

Jos suoli ei tyhjene muutamassa minuutissa, kannattaa nousta, liikkua hetki ja odottaa uuden tarpeen syntymistä.

Ulostamisen pitäisi tavallisesti olla suhteellisen nopea ja vaivaton kehon toiminto. Toistuva pitkä wc-istunto voi olla merkki siitä, että suolen toimintaa tai omia vessatottumuksia kannattaa muuttaa.