Toimistolle yhteishengen vuoksi? Yli 7 700 työntekijän tutkimus haastaa tutun perustelun

Etätyön oletetaan toisinaan heikentävän yhteisöllisyyttä. Heinäkuussa 2026 julkaistussa tutkimuksessa etätyöntekijöiden vastaukset eivät tukeneet näin yksinkertaista päätelmää.

Jos toimistolle palaamista perustellaan yhteishengellä, olennainen kysymys kuuluu: mistä tiedetään, että juuri läsnäolon puute on ongelma?

Frontiers in Psychology -lehdessä 29. heinäkuuta 2026 julkaistu tutkimus tuo keskusteluun aineiston 7 704 työntekijästä suuressa yhdysvaltalaisessa terveydenhuollon organisaatiossa.

Täysin etänä työskentelevät arvioivat hyvinvointinsa keskimäärin parhaaksi. Seuraavina tulivat hybridityötä tekevät ja viimeisinä kokonaan työpaikalla työskentelevät.

Samassa rakennuksessa oleminen ei ratkaissut yhteyttä

Coloradon yliopiston Boulderissa julkaisemassa jutussa tutkija Stefanie Johnson kertoi odottaneensa, että hybridityöntekijät olisivat sijoittuneet vertailussa parhaiten. Näin ei kuitenkaan käynyt.

Työntekijöiltä pyydettiin myös lyhyitä kuvauksia organisaation kulttuurista. Etätyöntekijät käyttivät hieman useammin yhteistyöhön, osallisuuteen ja tukeen liittyviä sanoja kuin muut ryhmät.

Yhteyttä arvioitiin siis kulttuurikuvauksista. Kyse ei ollut siitä, että tutkijat olisivat mitanneet jokaisen työpäivän keskustelut tai työntekijöiden ystävyyssuhteet.

Kysely tehtiin vuonna 2023, ja henkilöstön vaihtuvuutta seurattiin vuotta myöhemmin. Parempi hyvinvointi liittyi pienempään lähtemisen todennäköisyyteen, mutta työskentelypaikan suora yhteys vaihtuvuuteen ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Etätyöntekijät eivät tehneet välttämättä samoja töitä

Tutkimuksen tärkeä rajoitus liittyy työtehtäviin. Etäroolit painottuvat tällaisessa organisaatiossa esimerkiksi hallintoon ja analyysityöhön, kun taas paikan päällä tehtävään työhön voi kuulua kliinisiä tai muita käytännön tehtäviä.

Ryhmien eroihin voivat siten vaikuttaa myös työn fyysiset ja emotionaaliset vaatimukset. Työntekijöitä ei arvottu tekemään samaa työtä eri paikoissa.

Myös hyvinvointimittari oli rajattu: siinä kysyttiin muun muassa työn antamasta energiasta, elämän tasapainosta ja työnantajan tuesta. Tulosta ei pidä muuttaa väitteeksi siitä, että etätyöntekijät olisivat kaikilla elämänalueilla muita onnellisempia.

Mitä toimistopäivän pitäisi mahdollistaa?

Havaintojen käytännöllinen merkitys on kysymyksen tarkentamisessa. Pelkän toimistopäivien määrän sijaan voi arvioida, mitä yhteistä tekemistä työpaikalla tarvitaan.

Kuvitellaan työntekijä, joka matkustaa toimistolle ja osallistuu koko päivän etäkokouksiin muualla olevien ihmisten kanssa. Tällaisen päivän yhteisöllistä hyötyä on perusteltua arvioida eri tavalla kuin perehdytyspäivää, jossa uusi työntekijä tutustuu tuleviin työpareihinsa.

Tämä vertailu on tutkimuksen herättämä toimituksellinen näkökulma. Tutkimuksessa ei testattu näitä kahta toimistopäivää vastakkain.

Jos tavoitteena on parempi tiedonkulku, kannattaa kysyä, mikä tieto jää saamatta. Jos tavoitteena on tuki, kannattaa selvittää, saavatko työntekijät apua silloin kun tarvitsevat sitä. Läsnäolopäivien laskeminen ei yksin vastaa kumpaankaan kysymykseen.

Aineisto ei anna kaikille työpaikoille samaa etätyöohjetta. Se antaa kuitenkin syyn vaatia yhteisöllisyyttä koskevien oletusten rinnalle tietoa siitä, miten oma työyhteisö todella toimii.