Ystävän kutsusta tekisi mieli kieltäytyä – tarkoittaako koti-ilta muka huonoa ystävyyttä?

Ystävä ehdottaa yhteistä iltaa, mutta itse haluaisi jäädä kotiin. Tilanteeseen voi liittyä turhan suuri tulkinta: jos kieltäydyn tästä menosta, toinen ajattelee minun kieltäytyvän koko ystävyydestä.

Kutsu voi olla mieluisa, vaikka ehdotettu ilta ei olisi. Tämä ero kannattaa tehdä näkyväksi myös vastauksessa: ystävän muistaminen ilahduttaa, mutta tällä kertaa lähteminen ei houkuttele.

American Psychological Associationin joulukuussa 2023 esittelemä tutkimus antaa syyn tarkistaa oletusta, jonka mukaan kieltäytyminen loukkaisi toista väistämättä. Tutkimuksessa kutsutut arvioivat kielteisen vastauksen seuraukset keskimäärin pahemmiksi kuin kutsujat.

Kieltäytyjä kuvittelee helposti koko ystävyyden olevan arvioitavana

Julian Givin ja Colleen P. Kirkin tutkimuskokonaisuuteen kuului viisi koetta ja yhteensä yli 2 000 osallistujaa. Tarkasteltavana olivat esimerkiksi odotukset kutsujan suuttumisesta ja uusien kutsujen vähenemisestä.

Yhdessä kokeessa osallistujat kuvittelivat ravintolaillallista koskevan kutsun. Kieltäytymisen syynä oli halu viettää ilta kotona päiväohjelman jälkeen.

Kieltäytyjän asemaan asetetut odottivat kielteisempiä seurauksia kuin kutsujan asemaan asetetut ilmoittivat. Tutkijoiden mukaan eroa selitti osittain se, että kieltäytyjä yliarvioi, kuinka paljon toinen keskittyisi pelkkään torjuntaan sen taustalla olevan harkinnan sijasta.

Havainto ei tarkoita, ettei kukaan koskaan pettyisi. Se tarkoittaa, ettei oma ennakkoaavistus pettymyksen suuruudesta välttämättä ole kovin tarkka.

Vastauksessa voi erottaa ihmisen ja suunnitelman

Tutkimuksen käytännöllinen sovellus on erottaa kaksi asiaa: halu pitää yhteyttä ja halu osallistua juuri tähän menoon. Niihin ei tarvitse antaa samaa vastausta.

Esimerkiksi näin: ”Kiitos kun pyysit. Jään tänään kotiin, mutta olisi kiva nähdä ensi viikolla.” Kyse on havainnollistavasta muotoilusta, ei tutkimuksessa testatusta taikalauseesta.

Uutta tapaamista kannattaa ehdottaa vain, jos sitä oikeasti haluaa. Kohteliaisuuden vuoksi annettu epämääräinen lupaus ei kerro toiselle, mitä on aidosti tarjolla.

Jos ongelma on itse tekeminen, senkin voi sanoa. Myöhäinen ravintolailta ei ehkä sovi, mutta lyhyt kahvittelu sopisi. Silloin vaihtoehto vastaa todelliseen esteeseen eikä ole pelkkä pehmennys.

Kutsu, sovittu meno ja toistuva väistäminen ovat eri asioita

Tutkimustuloksesta ei pidä tehdä yleislupaa perua jo sovittuja suunnitelmia viime hetkellä. Kutsuun vastaaminen on eri tilanne kuin sellaisen menon peruuttaminen, jota varten toinen on jo tehnyt järjestelyjä.

Myös yksittäinen koti-ilta ja jatkuva kieltäytyminen kannattaa erottaa. Jos jokainen tapaamisehdotus tuntuu väärältä, hyödyllisempi kysymys voi olla, millaista yhteydenpitoa itse oikeastaan haluaa.

Silloin keskustelua ei tarvitse käydä ystävyyden arvosta. Sen voi käydä tapaamisen muodosta: ”Näkisin mielelläni kahdestaan, mutta isot illanvietot eivät nyt tunnu omilta.”

Yhden kutsun kohdalla riittää silti vastaus yhteen kutsuun. Lauantai-illan suunnitelmasta ei tarvitse tehdä koko ihmissuhteen tilinpäätöstä.