10 klassista selitystä sille, miksi ahdistumme – DSM hylkäsi neuroosin jo vuonna 1980

Neuroosi oli 1900-luvulla laaja nimitys oireille, joita nykyään kuvataan täsmällisemmillä diagnooseilla. Vuoden 1980 DSM-III muutti luokittelun, mutta vanhat teoriat vaikuttavat yhä siihen, miten ahdistuksen alkuperää selitetään. Nämä 10 näkökulmaa ovat historiallisia tulkintakehyksiä, eivät luettelo todistetuista yksittäisistä syistä.

Ahdistuksesta puhuttiin suuren osan 1900-lukua neuroosina. Samaan laajaan ryhmään sijoitettiin pelkoja, pakko-oireita, ruumiillisina näkyviä oireita ja vaikeasti kohdennettavaa levottomuutta, joiden ajateltiin liittyvän sisäisiin ristiriitoihin.

Vuonna 1980 julkaistu DSM-III muutti amerikkalaista psykiatrista luokittelua perusteellisesti. Laaja neuroosin käsite väistyi ja tilalle tulivat tarkemmin määritellyt diagnoosit, kuten yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, fobiat ja pakko-oireinen häiriö.

Nykyisessä luokittelussa kaikki näistä eivät enää kuulu saman ahdistuneisuushäiriöiden otsikon alle. Esimerkiksi pakko-oireinen häiriö on erotettu omaksi ryhmäkseen. Arkikokemus ei silti muuttunut yhdessä yössä vain siksi, että diagnoosien nimet vaihtuivat.

Psychology Todayn kirjoittaja ja terapeutti Ira Israel kokoaa 10 tunnettua teoriaa siitä, mistä neuroottiseksi kutsuttu ahdistus voisi syntyä. Osa on vaikuttanut nykyisiin hoitoihin, osa on ennen kaikkea filosofista tai historiallista ajattelua.

1. Sigmund Freud: torjuttu palaa oireena

Freudin mukaan ihminen voi työntää tietoisuudesta kokemuksia, haluja ja ristiriitoja, joita on liian vaikea kohdata suoraan. Sisältö ei hänen teoriassaan katoa, vaan palaa muuntuneena oireina, unina tai toistuvina käyttäytymismalleina.

Ajatus näkyy erityisesti toistamispakossa: käsittelemätön kokemus saatetaan rakentaa uudelleen uusissa ihmissuhteissa, vaikka ihminen tietoisesti haluaisi välttää saman tilanteen. Moderni psykologia ei hyväksy kaikkia Freudin selityksiä, mutta menneiden kokemusten ja nykyisten mallien yhteyttä tutkitaan yhä.

2. Carl Jung: varjo heijastuu muihin

Jung kutsui varjoksi ominaisuuksia, tunteita ja tarpeita, joita ihminen ei halua tunnistaa itsessään. Ne voidaan hänen mukaansa projisoida toisiin, jolloin oma torjuttu piirre alkaa näyttää erityisen ärsyttävältä ympärillä olevissa ihmisissä.

Teoria tarjoaa kysymyksen, ei varmaa selitystä: miksi juuri tietty käytös herättää poikkeuksellisen voimakkaasti tunteita? Kaikki ärsytys ei tietenkään ole projektiota, sillä toisen toiminta voi myös aidosti olla epäoikeudenmukaista tai rajat ylittävää.

3. Jacques Lacan: sanat eivät tavoita koko itseä

Lacanin teoriassa ihminen vieraantuu osittain itsestään, kun hän alkaa rakentaa minuuttaan kielen avulla. Se, joka puhuu, ja se elävä kokemus, jota sanat yrittävät kuvata, eivät koskaan täysin osu yhteen.

Näkökulma on filosofinen ja vaikeasti empiirisesti testattava. Se auttaa kuitenkin ymmärtämään kokemusta, jossa ihminen osaa selittää tilanteensa järjellä mutta ei silti tunne oivallusta kehossaan tai toiminnassaan todeksi.

4. D. W. Winnicott: valeminä suojaa mutta alkaa ahdistaa

Winnicottin mukaan lapsi voi rakentaa valeminän sopeutuakseen ympäristöön, jossa hänen todellisia tunteitaan ja tarpeitaan ei oteta vastaan. Kiltteys, pärjääminen tai näkymättömyys voivat silloin turvata hyväksynnän.

Aikuisena sama suoja voi tuntua vankilalta. Ihminen menestyy roolissa, jonka muut hyväksyvät, mutta pelkää, ettei häntä rakastettaisi ilman suoritusta. Ahdistus syntyy etäisyydestä ulkoisen roolin ja koetun minuuden välillä.

5. Karen Horney: turvaton ympäristö synnyttää perusahdistuksen

Horneyn mukaan lapsi kehittää perusahdistusta, jos ympäristö tuntuu hienovaraisesti vihamieliseltä, arvaamattomalta tai turvattomalta. Hän voi yrittää selviytyä liikkumalla kohti muita, heitä vastaan tai heistä poispäin.

Kohti liikkuminen näkyy liiallisena mukautumisena ja hyväksynnän hakemisena. Vastaan liikkuminen voi tarkoittaa kontrollia ja aggressiivisuutta, poispäin liikkuminen taas vetäytymistä ja korostettua riippumattomuutta. Strategia auttaa ensin, mutta voi myöhemmin kaventaa ihmissuhteita.

6. Wilfred Bion: käsittelemätön tunne jää raakana mieleen

Bion kuvasi, kuinka hoivaaja auttaa vauvaa vastaanottamaan ylivoimaisen tunteen, rauhoittamaan sen ja palauttamaan sen siedettävässä muodossa. Tätä kykyä on myöhemmin kuvattu tunteiden kannatteluksi.

Jos vaikeille tunteille ei löydy vastaanottajaa tai sanoja, ne voivat jäädä kokemukseen kaoottisina ja pelottavina. Aikuisena ihminen saattaa purkaa niitä toimintaan, kehoon tai ihmissuhteisiin ennen kuin hän pystyy ymmärtämään, mitä oikeastaan tuntee.

7. John Bowlby: kiintymyssuhde rakentaa odotuksia muista

Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriassa varhaiset hoivakokemukset muovaavat sisäisiä malleja siitä, ovatko muut saatavilla ja onko omien tarpeiden näyttäminen turvallista. Nämä odotukset voivat vaikuttaa myöhempiin läheisiin suhteisiin.

Varhaista mallia ei silti pidä tulkita muuttumattomaksi kohtaloksi. Myöhemmät turvalliset ihmissuhteet, elämäntapahtumat ja terapia voivat muuttaa tapaa, jolla ihminen odottaa muiden reagoivan. Ahdistus voi voimistua erityisesti tilanteissa, jotka aktivoivat vanhan hylätyksi tulemisen pelon.

8. Aaron Beck: automaattinen ajatus voi vääristää uhkaa

Beck siirsi huomion tiedostamattomista konflikteista ajatuksiin, joita ihminen pystyy harjoittelemalla tunnistamaan. Katastrofiajattelu, ajatusten lukeminen ja mustavalkoinen päättely voivat saada vaaran näyttämään suuremmalta kuin käytettävissä oleva näyttö tukee.

Ajatus ei tarkoita, että ahdistus olisi kuviteltua. Kehon reaktio on todellinen, vaikka sen käynnistänyt tulkinta olisi epätarkka. Beckin työn pohjalta kehittynyt kognitiivinen terapia opettaa tutkimaan ajatuksen puolesta ja vastaan puhuvaa näyttöä sekä kokeilemaan uusia toimintatapoja.

9. Irvin Yalom: elämätön elämä voi muuttua ahdistukseksi

Eksistentiaalisen terapian Yalom tarkastelee ahdistusta kuolevaisuuden, vapauden, yksinäisyyden ja merkityksen kautta. Kaikkea levottomuutta ei hänen mukaansa voi poistaa, koska osa kuuluu ihmisyyteen ja tietoisuuteen rajallisesta ajasta.

Ahdistus voi voimistua, jos tärkeät valinnat jäävät jatkuvasti tekemättä tai elämä rakentuu toisten odotuksille. Tällöin oire ei ole vain vihollinen, vaan mahdollinen viesti siitä, että jokin olennainen ristiriita kaipaa huomiota.

10. James Hillman: sivuutettu kutsumus synnyttää vierauden tunnetta

Hillmanin niin sanotun tammenterhoteorian mukaan ihmisellä on omanlaisensa kutsumus tai elämänsuunta, joka pyrkii toteutumaan. Pitkä elämä tätä suuntaa vastaan voi näyttäytyä ulkoisesta menestyksestä huolimatta tyhjyytenä ja levottomuutena.

Näkemys on runollinen ja vaikeasti tieteellisesti testattava. Sitä ei pidä käyttää väittämään, että jokaisella olisi yksi ennalta määrätty ammatti tai kohtalo, mutta se voi auttaa pohtimaan arvojen ja arjen välistä ristiriitaa.

10 teoriaa eivät ole 10 diagnoosia

Psychology Todayn lista yhdistää hyvin erilaisia koulukuntia. Freud, Jung, Lacan, Winnicott, Horney, Bion, Bowlby, Beck, Yalom ja Hillman eivät tarkoittaneet samoilla sanoilla samaa ilmiötä, eikä kaikkien teorioiden tutkimusnäyttö ole yhtä vahvaa.

Lista ei myöskään kata kaikkia ahdistukseen vaikuttavia tekijöitä. Perimä, temperamentti, kehon sairaudet, lääkkeet, univaje, päihteet, pitkä stressi, trauma, elämäntilanne ja sosiaalinen ympäristö voivat kaikki olla olennaisia.

Diagnoosin nimen muuttuminen ei tee oireesta vähäpätöistä. Jos ahdistus on pitkäkestoista, vaikeuttaa arkea tai aiheuttaa paniikkia, pakko-oireita tai välttelyä, syytä kannattaa arvioida terveydenhuollossa eikä päätellä sitä yhden teorian perusteella.

Vanhojen teorioiden arvo on parhaimmillaan siinä, että ne tarjoavat erilaisia kysymyksiä: mitä vältän, mitä ajattelen, mitä odotan muilta, mikä elämässäni on ristiriidassa arvojeni kanssa? Vastaus voi löytyä useamman näkökulman yhdistelmästä.