Kissa katsoo sohvalta ja siristää silmiään – eleeseen voi vastata samalla tavalla

Kissan kanssa ei aina tarvita kutsua, lelua tai ojennettua kättä. Vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa ihmisen hidas silmänräpäytys vaikutti siihen, miten kissat vastasivat ja lähestyivät ihmistä.

Kissa makaa sohvan toisessa päässä ja katsoo sinua. Sen silmät painuvat hetkeksi kapeiksi. Tilanne voi mennä ohi lähes huomaamatta, vaikka juuri tällaisia eleitä on tutkittu kissan ja ihmisen välisessä viestinnässä.

Sussexin yliopiston esittelemässä, Scientific Reports -lehdessä vuonna 2020 julkaistussa tutkimuksessa tarkasteltiin hidasta silmänräpäytystä kahdessa kokeessa.

Tutkimusta tekivät muun muassa Tasmin Humphrey ja Karen McComb. Kyse oli silmien hitaasta kaventamisesta ja sulkemisesta, ei vain tavallisesta nopeasta räpäytyksestä.

Myös vieraan ihmisen ilmeellä oli merkitystä

Ensimmäiseen kokeeseen osallistui 21 kissaa 14 kodista. Kissat kavensivat silmiään ja tekivät osittaisia räpäytyksiä useammin vastauksena omistajan hitaaseen räpäytykseen kuin vertailutilanteessa ilman vastaavaa vuorovaikutusta.

Toisessa kokeessa mukana oli 24 kissaa. Niille vieras tutkija joko räpäytti hitaasti tai piti kasvonsa neutraaleina ilman suoraa katsekontaktia.

Kissat lähestyivät tutkijan tarjoamaa kättä todennäköisemmin hitaan räpäytyksen jälkeen. Havainto antaa tukea sille, että eleellä voi olla myönteinen tehtävä lajien välisessä vuorovaikutuksessa.

Tuloksesta ei kuitenkaan voi päätellä yksittäisen kissan tarkkaa tunnetta. Silmien siristäminen ei ole sanakirjamainen vastine tietylle ihmisen lauseelle, eikä pieni tutkimus takaa samaa reaktiota jokaiselta kissalta.

Kokeilun voi tehdä ilman koskettamista

Sussexin yliopiston jutussa McComb ehdottaa silmien kaventamista rennon hymyn tapaan ja niiden sulkemista hetkeksi. Tämän jälkeen voi katsoa, vastaako kissa samankaltaisella eleellä.

Kotona kiinnostava kokeilu on hyvin pieni: istu rauhassa, tee ele ja anna tilanteen jatkua. Kissan ei tarvitse siirtyä syliin, jotta hetkeä voisi pitää onnistuneena.

Tämä on myös hyödyllinen tapa rajata omaa tavoitetta. Voit tarjota mahdollisuuden kontaktiin ilman, että päätät etukäteen sen seuraavan vaiheen.

Jos kissa katsoo muualle tai lähtee pois, kokeilua ei tarvitse jatkaa perässä. Vastauksen puuttumisesta ei myöskään voi tämän tutkimuksen perusteella päätellä, ettei kissa pitäisi sinusta.

Lähestyminen ja silittäminen ovat eri asioita

Arjen sovelluksessa kannattaa huomata, mitä tutkimuksessa todella mitattiin. Ihmisen lähestyminen ei vielä kerro, kuinka pitkään tai millä tavalla kissa haluaa tulla kosketetuksi.

Siksi hidasta räpäytystä ei kannata käyttää temppuna, jonka palkinnoksi ihminen katsoo saavansa silittää. Sen voi jättää omaksi pieneksi vuorovaikutushetkekseen.

Sohvan toisesta päästä tullut vastaava ele voi olla kiinnostava havainto sellaisenaan. Kaiken yhteisen tekemisen ei tarvitse päättyä siihen, että kissa siirtyy lähemmäs.