Puhutko kissallesi eri äänellä? Tuttu puhetapa voi merkitä enemmän kuin luulet

Kissalle tarkoitettu tervehdys voi kuulostaa aivan erilaiselta kuin puhe toiselle ihmiselle. Tutkimuksessa tämä ero näkyi kissojen reaktioissa, mutta vain silloin, kun ääni kuului niiden omalle ihmiselle.

Kissalle puhuessa ääni saattaa muuttua pehmeämmäksi ja sanojen rytmi erilaiseksi. Ulkopuolisen korviin puhetapa voi kuulostaa huvittavalta, mutta kissan kannalta olennaista saattaa olla juuri tuttu yhdistelmä puhujaa ja puhuttelua.

Animal Cognition -lehdessä verkossa lokakuussa 2022 julkaistussa tutkimuksessa kissat erottivat omistajiensa niille suuntaaman puheen puheesta, joka oli suunnattu aikuiselle ihmiselle.

Vieraiden ihmisten äänellä vastaavaa erottelua ei havaittu. Tulos nostaa esiin kiinnostavan eron: mikä tahansa kissalle lepertely ei välttämättä merkitse samaa kuin oman ihmisen tuttu puhetapa.

Tutkimus ei ollut tottelevaisuustesti

Charlotte de Mouzonin, Marine Gonthierin ja Gérard Leboucherin tutkimuksessa oli mukana 16 lemmikkikissaa. Niille soitettiin puheäänitteitä ja seurattiin käyttäytymisreaktioita.

Menetelmässä tarkasteltiin toistuvaan ärsykkeeseen tottumista ja reaktion muuttumista ärsykkeen vaihtuessa. Kissoja ei siis koulutettu suorittamaan käskyjä tai valitsemaan oikeaa vastausta.

Tämä on tärkeä rajaus myös kotisohvalle. Puhetapojen erottaminen ei tarkoita samaa kuin lauseen kaikkien sanojen ymmärtäminen, eikä tutkimus osoittanut, että kissa tietäisi puhujan jokaisen tarkoituksen.

Oma ihminen ja vieras eivät ole sama tilanne

Tutkijat tulkitsivat tuloksen sopivan ajatukseen kokemuksen myötä rakentuvasta ihmisen ja kissan välisestä viestinnästä. Kyse oli kuitenkin pienestä tutkimuksesta, ei kaikkia kissoja koskevasta säännöstä.

Havainnollistava kotitilanne voisi olla tämä: omistaja tervehtii kissaa tutulla tavalla, ja vieras kokeilee heti perään samanlaista ääntä. Jos reaktio on erilainen, vertailussa ei vaihdu vain puhuja. Mukana vaihtuu myös koko yhteinen historia.

Siksi vieraan epäonnistunut yritys saada huomiota ei vielä osoita, että kissalle puhuminen olisi turhaa. Toisaalta omistajan saama reaktio ei todista, että jokin tietty sanamuoto toimisi yleisenä kissankielenä.

Huomion havaitseminen on eri asia kuin vastauksen vaatiminen

Tuloksesta kannattaa ottaa mukaan ennen kaikkea parempi kysymys. Sen sijaan, että arvioisi vain kissan saapumista kutsusta, voi pohtia, tunnistaako eläin erilaisia vuorovaikutustilanteita.

Kotona tästä ei tarvitse tehdä koetta. Tutkimusasetelman toistaminen vaatisi muutakin kuin saman lauseen sanomisen muutaman kerran, eikä yksittäisestä reaktiosta voi päätellä kissan kiintymyksen määrää.

Myöskään reagoimattomuutta ei ole perusteltua nimetä tahalliseksi loukkaukseksi. Tämä tutkimus ei mitannut kissan motiiveja eikä sitä, miksi se jossakin arjen tilanteessa jättää ihmisen ilman odotettua vastausta.

Kissalle puhumisen kiinnostavin puoli ei siis välttämättä ole se, osaako ihminen kuulostaa oikeanlaiselta. Se voi olla siinä, että juuri tämä ääni ja tämä puhuttelutapa kuuluvat eläimelle tuttuun yhteiseen arkeen.