Ideat loppuvat työpöydän ääressä? Kävelylle kannattaa ottaa erilainen kysymys

Samaa otsikkoa, lahjaideaa tai projektin aloitusta voi pyöritellä pitkään pääsemättä eteenpäin. Kävelyä koskevassa tutkimuksessa hyöty näkyi erityisesti uusien vaihtoehtojen tuottamisessa. Se antaa käytännöllisen syyn vaihtaa hetkeksi kysymys valmiista vastauksesta mahdollisiin suuntiin.

”Mikä on paras ratkaisu?” voi olla hankala kysymys silloin, kun vaihtoehtoja on vasta yksi. Sen hiominen ei välttämättä tuota kokonaan uutta suuntaa.

Kävelylle voisi ottaa mukaan toisenlaisen tehtävän: millä eri tavoilla tämän voisi tehdä? Valinta jäisi myöhempään vaiheeseen.

Tutkimuksessa kävely auttoi vaihtoehtojen tuottamista

Stanford Report kertoi vuonna 2014 Marily Oppezzon ja Daniel Schwartzin tutkimuksesta, jossa vertailtiin kävelyä ja istumista luovaa ajattelua mittaavissa tehtävissä.

Neljään kokeeseen osallistui yhteensä 176 opiskelijaa ja muuta aikuista. Osallistujat muun muassa keksivät tavallisille esineille vaihtoehtoisia käyttötapoja.

Kävely tuki tällaista useisiin mahdollisiin vastauksiin suuntautuvaa ideointia. Hyötyä havaittiin sekä sisällä juoksumatolla että ulkona kävellessä, joten havainto ei selittynyt pelkästään ulkomaisemalla.

Myös kävelyn jälkeen istuen tehtyyn ideointiin jäi kokeissa hyötyä. Tutkimus ei silti osoita, että jokainen kävely tuottaisi käyttökelpoisen idean tai valmiin ratkaisun.

Yhden oikean vastauksen tehtävässä tulos oli toinen

Tutkimuksessa oli myös sanatehtävä, jossa piti löytää yksi annettuja sanoja yhdistävä ratkaisu. Siinä kävelevät osallistujat suoriutuivat hieman istuvia heikommin.

Ero on arkisen soveltamisen kannalta kiinnostava. Vaihtoehtojen synnyttäminen ja niiden tarkka arvioiminen eivät ole sama työvaihe.

Esimerkiksi juhlan ohjelmaa suunnitellessa voi ensin keksiä monta erilaista toteutustapaa. Sen jälkeen täytyy vielä tarkistaa, mikä niistä mahtuu tilaan, aikaan ja budjettiin.

Kävelyllä mieleen tullut hyvältä tuntuva ajatus ei ohita jälkimmäistä vaihetta. Sen toteuttamiskelpoisuus pitää selvittää erikseen.

Rajaa mukaan yksi avoin kysymys

Käytännön kokeilu voisi alkaa ennen ulko-oven avaamista. Muotoile ratkaistavasta asiasta kysymys, johon voi olla useita vastauksia.

”Miten teen tästä täydellisen?” on epämääräinen tavoite. ”Millä kolmella erilaisella tavalla voisin aloittaa tämän esityksen?” antaa ideoinnille rajat ilman yhtä ennalta määrättyä lopputulosta.

Kolme vaihtoehtoa on tässä vain esimerkki omasta työskentelytavasta, ei tutkimuksessa määritelty ihannemäärä.

Kävellessä syntyneitä ajatuksia ei tarvitse heti asettaa paremmuusjärjestykseen. Ne voi kirjata pysähtyessä tai kotiin palattua lyhyinä luonnoksina, jotta vaihtoehdot pysyvät erillisinä.

Pöydän ääressä voi sitten kysyä eri kysymykset: mikä vastaa tarkoitusta, mikä vaatii lisätietoa ja mitä voisi kokeilla pienesti?

Jos ideoita on jo liikaa ja ongelma on yhden valitseminen, uuden ideointikierroksen sijaan voi tarvita kriteerit päätökselle. Silloin kannattaa nimetä esimerkiksi tärkein tavoite ja rajat, joista ei voi joustaa.

Kävelystä ei tarvitse tehdä pakollista tuottavuusharjoitusta. Mutta jos sen haluaa yhdistää ideointiin, mukaan voi ottaa luvan palata usean keskeneräisen vaihtoehdon kanssa.