3 hyvää asiaa, jotka voivat mennä parisuhteessa liian pitkälle

Parisuhde tarvitsee intohimoa, anteliaisuutta ja kykyä odottaa. Sama ominaisuus voi kuitenkin muuttua haitalliseksi, jos se alkaa hallita suhdetta tai vaatii toiselta oman itsensä kadottamista. Filosofi Aaron Ben-Zeév tarkastelee kolmea rakkauden hyvettä, joiden arvo riippuu määrästä ja tilanteesta.

Hyvä ominaisuus ei muutu parisuhteessa automaattisesti paremmaksi vain lisäämällä sitä. Voimakas halu voi syventää läheisyyttä, uhrautuminen osoittaa välittämistä ja kärsivällisyys auttaa vaikeiden vaiheiden yli, mutta jokaisella niistä on rajansa.

Psychology Todayssa filosofi Aaron Ben-Zeév tarkastelee seksuaalista halua, uhrautumista ja kärsivällisyyttä. Hänen pääajatuksensa on, että romanttinen hyve toimii vain osana laajempaa tasapainoa.

Kyse on filosofisesta ja psykologisesta tarkastelusta, ei testistä, jolla suhteen voisi luokitella terveeksi tai epäterveeksi. Kolme näkökulmaa tarjoavat kuitenkin käyttökelpoisia kysymyksiä oman arjen arviointiin.

1. Seksuaalinen halu voi syrjäyttää muun läheisyyden

Seksuaalinen halu voi lisätä nautintoa, kiintymystä ja kokemusta kumppanien välisestä erityisestä yhteydestä. Se on monelle tärkeä osa romanttista rakkautta, vaikka halun voimakkuus vaihtelee ihmisestä ja elämäntilanteesta toiseen.

Ongelma ei ole vahva halu itsessään. Vaikeuksia syntyy, jos siitä tulee pakonomaista, säätelemätöntä tai niin hallitsevaa, että kumppanin rajat, sitoutuminen ja muut läheisyyden muodot jäävät sen alle.

Parisuhteessa halu ei anna oikeutta painostaa. Suostumuksen on oltava vapaaehtoista joka kerta, ja kummallakin pitää olla lupa ilmaista sekä halunsa että haluttomuutensa ilman rangaistusta tai syyllistämistä.

Voimakas intohimo tarvitsee rinnalleen hellyyttä, luottamusta ja kykyä puhua erilaisista tarpeista. Muuten seksuaalinen yhteys voi muuttua mittariksi, jolla arvioidaan koko suhteen arvoa tai kumppanin rakkautta.

Halu myös elää elämänvaiheiden mukana. Stressi, sairaus, lääkitys, univaje, raskaus, vauva-aika ja parisuhteen ristiriidat voivat vaikuttaa siihen. Ero halun määrässä ei yksin tarkoita, että rakkaus olisi kadonnut.

2. Uhrautuminen voi muuttua itsensä kadottamiseksi

Kaikki läheiset suhteet vaativat joustamista. Välillä toinen valitsee ravintolan, muuttaa aikatauluaan, luopuu omasta mukavuudestaan tai kantaa tavallista suuremman vastuun yhteisen tilanteen vuoksi.

Vapaaehtoinen ja rajattu uhraus voi vahvistaa luottamusta. Se viestii, että suhde on tärkeä ja että kumppani on valmis ottamaan toisen tarpeet huomioon myös silloin, kun ratkaisu ei hyödytä häntä välittömästi.

Uhrautuminen muuttuu haitalliseksi, jos se on jatkuvaa, yksipuolista tai koskee ihmisen keskeisiä arvoja ja tavoitteita. Silloin toinen ei enää luovu jostakin suhteen hyväksi, vaan alkaa luopua itsestään.

Erityisen ongelmallista on, jos pienemmän vallan omaava puoliso vaikenee, koska hän pelkää ristiriitaa, hylkäämistä tai taloudellisia seurauksia. Ulospäin rauhallinen suhde voi silloin perustua siihen, ettei toisen näkökulmaa enää kuulla.

Vastavuoroisuus ei tarkoita jokaisen palveluksen välitöntä maksamista takaisin. Terveessä suhteessa molemmat pystyvät kuitenkin tunnistamaan toisen joustot, ja pitkällä aikavälillä myös tuen suunta vaihtuu.

Hyödyllinen kysymys on, säilyykö uhrauksen jälkeen kokemus omasta valinnasta ja arvosta. Jos jäljelle jää toistuvasti katkeruus, näkymättömyys tai tunne pakosta, järjestelyä on syytä tarkastella uudelleen.

3. Kärsivällisyys voi muuttua huonon kohtelun sietämiseksi

Kärsivällisyys auttaa hyväksymään, ettei kumppani opi, parane tai muutu aikataulussa, jonka toinen hänelle asettaa. Se tekee tilaa keskeneräisyydelle ja auttaa erottamaan hetkellisen vaikeuden pysyvästä ongelmasta.

Parisuhteessa voi olla vaiheita, jolloin työ, suru, sairaus tai perhetilanne vähentää yhteistä aikaa ja voimavaroja. Kärsivällisyys voi tällöin estää tekemästä hätiköityjä päätelmiä väliaikaisesta etäisyydestä.

Kärsivällisyys ei kuitenkaan tarkoita rajattomuutta. Jatkuva halveksunta, pettäminen, pelottelu, väkivalta tai vastuun välttely eivät muutu hyväksyttäviksi sillä perusteella, että toinen odottaa tarpeeksi kauan.

Liiallinen sietäminen voi näyttää ulospäin hyveeltä, vaikka sen taustalla olisi riippuvuus, pelko tai uskomus siitä, ettei parempaa kohtelua ansaitse. Siksi kärsivällisyyden rinnalle tarvitaan selkeitä rajoja.

Myös muutokselle asetettu odotus tarvitsee havaittavia merkkejä. Lupaus yrittää ei ole sama asia kuin avun hakeminen, vastuun kantaminen ja käytöksen muuttuminen toistuvasti arjessa.

Tasapaino ei tarkoita tunteiden laimentamista

Ben-Ze’évin ajatus ei ole, että halua, anteliaisuutta tai kärsivällisyyttä pitäisi varoa. Hän korostaa käytännöllistä viisautta: hyvettä on osattava käyttää oikeassa määrässä ja oikeassa tilanteessa.

Toimivassa suhteessa voimakas halu kulkee suostumuksen rinnalla, uhrautuminen oman identiteetin rinnalla ja kärsivällisyys rajojen rinnalla. Yhden ominaisuuden ei pidä saada yksin määrittää sitä, mitä rakkaus vaatii.

Hyvä koetinkivi on tarkastella, vahvistaako toimintatapa molempien hyvinvointia vai vain suhteen ulkoista jatkuvuutta. Pitkä suhde ei ole automaattisesti hyvä, jos sen säilyminen vaatii toiselta jatkuvaa vaikenemista tai itsensä pienentämistä.

Rakkauden vaikeimpia taitoja onkin erottaa toisistaan joustaminen ja katoaminen, odottaminen ja sietäminen sekä intohimo ja painostus. Hyve säilyy hyveenä vasta silloin, kun molemmat saavat pysyä suhteessa kokonaisina ihmisinä.