Jäikö tapaamisesta mieleen vain oma kömpelö lause? Toinen saattoi kokea illan aivan toisin

Tapaamisen jälkeen mieleen palaa vitsi, joka ei oikein onnistunut, tai vastaus, jonka olisi voinut muotoilla paremmin. Tutkimuksissa ihmiset ovat kuitenkin aliarvioineet, kuinka paljon uusi keskustelukumppani piti heistä. Yksi kiusalliselta tuntunut hetki ei siksi yksin kerro koko keskustelun onnistumisesta.

Kotimatkalla keskustelu voi kutistua mielessä yhteen lauseeseen. Miksi piti kertoa juuri tuo tarina? Kuulostinko siltä, että kehuin itseäni?

Siinä on yksi ongelma: oman lauseen muistaa, mutta toisen ihmisen kokonaisarviota ei tiedä. Silti nämä kaksi asiaa voivat tuntua samalta tiedolta.

Osallistujat arvioivat itsensä toista ankarammin

Yale News kertoi vuonna 2018 tutkimuskokonaisuudesta, jossa tarkasteltiin ihmisten arvioita uusien keskustelukumppanien suhtautumisesta. Ilmiötä kutsuttiin nimellä liking gap.

Erica Boothbyn ja hänen kollegoidensa Psychological Science -lehdessä julkaisemissa tutkimuksissa osallistujat aliarvioivat keskimäärin sitä, kuinka paljon toinen piti heistä ja nautti heidän seurastaan.

Havainto ei rajoittunut yhteen lyhyeen laboratoriokeskusteluun. Sitä tarkasteltiin myös tutustumistilanteissa työpajassa sekä opiskelijoiden tutustuessa asuntolatovereihinsa.

Yalen tutkija Margaret Clark kuvasi mahdolliseksi selitykseksi huomion kiinnittymistä omaan suoriutumiseen. Kun ihminen miettii, mitä sanoi väärin, toisen myönteiset viestit voivat jäädä huomaamatta.

Tutkimus ei tarkoita, että jokainen uusi tuttava pitäisi jokaisesta. Se kertoo erosta osallistujien ennusteiden ja keskustelukumppanien omien arvioiden välillä.

Oma muisto ja toisen mielipide kannattaa erottaa

Havainnon pohjalta omaa jälkipuintia voi tarkastella jakamalla sen kahteen osaan: mitä tilanteessa tapahtui ja mitä siitä päättelee.

Esimerkiksi ”jouduin hakemaan yhtä sanaa” on kuvaus tapahtuneesta. ”Hän piti minua varmasti tylsänä” on tulkinta, jota sanan hakeminen ei yksin vahvista.

Samoin lyhyt hiljaisuus on havainto. Sen nimeäminen epäonnistumiseksi on jo arvio. Keskustelukumppani saattoi kokea tilanteen eri tavalla, mutta sitäkään ei tarvitse päättää hänen puolestaan.

Tavoitteena ei ole vaihtaa kielteistä ajatustenlukua varmuuteen siitä, että kaikki meni erinomaisesti. Myös ”en tiedä, mitä hän ajatteli” on mahdollinen ja täsmällinen lopputulos.

Seuraavaa kohtaamista ei tarvitse aloittaa puolustuspuheella

Jos keskustelussa tuli loukattua toista tai annettua väärä tieto, asian korjaamiselle on oma paikkansa. Tavallinen sanahakuilu tai hieman pitkä tarina on eri asia.

Seuraavan tapaamisen voi aloittaa edellisellä kerralla kesken jääneestä aiheesta. Jos toinen kertoi uudesta harrastuksesta, siitä voi kysyä lisää sen sijaan, että avaisi keskustelun pitkällä anteeksipyynnöllä omasta puheliaisuudestaan.

Myös oma kokemus saa painaa arvioinnissa. Oliko seura kiinnostavaa? Haluaisiko toiseen tutustua paremmin? Näihin kysymyksiin voi vastata ilman varmuutta siitä, millaisen arvosanan toinen antoi illalle.

Yksi kömpelö lause voi jäädä omaan mieleen tarkkana. Sen ei silti tarvitse olla lähtökohta sille, miten seuraavan kerran kohtaa saman ihmisen.