Kiintymystyyli ei kerro kaikkea: 5 asiaa, jotka parisuhdepuheessa helposti unohtuvat

Turvallinen, ahdistunut tai välttelevä kiintymystyyli voi tuntua selitykseltä monelle parisuhteen tilanteelle. Käsitteet auttavat jäsentämään läheisyyttä ja turvan hakemista, mutta ne eivät yksin selitä koko ihmistä. Varsinkin näissä viidessä kohdassa tarvitaan tarkkuutta.

Noba-sivuston katsauksessa kiintymyssuhdetutkija R. Chris Fraley kuvaa, miten läheiset suhteet toimivat turvan ja tuen lähteinä. Aikuisten romanttisiin suhteisiin teoriaa alettiin soveltaa tutkimuksessa 1980-luvulla.

Teoria tarjoaa näkökulman toistuvien kokemusten tarkasteluun. Se ei tee jokaisesta viivästyneestä vastauksesta tai erillisestä menosta merkkiä tietystä kiintymystyylistä.

1. Tutkimuksessa kyse on myös aste-eroista

Illinoisin yliopiston sivulla Fraley selittää kahta keskeistä ulottuvuutta: kiintymykseen liittyvää ahdistuneisuutta ja välttelyä. Ensimmäinen koskee esimerkiksi huolta kumppanin saatavilla olosta, toinen epämukavuutta toiseen turvautumisessa ja avautumisessa.

Ominaisuuksia voidaan mitata jatkumoina. Lyhyt luokkanimi tiivistää paljon tietoa ja voi peittää sen, että ihmiset eroavat toisistaan myös saman nimikkeen sisällä.

2. Yksi tilanne ei kuvaa kaikkia läheisiä suhteita

Turvallisuuden kokemus voi vaihdella eri ihmissuhteissa. Suhde vanhempaan ja suhde romanttiseen kumppaniin eivät ole keskenään täysin sama asia.

Siksi uuden tuttavan yksittäisestä toiminnasta kannattaa kysyä ennen laajaa tulkintaa. Esimerkiksi peruttu tapaaminen kertoo varmasti peruuntumisesta; sen syy ei selviä kiintymystyylisanastosta.

Toistuvaa kuviota voi tarkastella pidemmältä ajalta: millaisissa tilanteissa läheisyyttä on helppo hakea ja milloin vaikea? Se on eri kysymys kuin ”mikä tyyppi hän on”.

3. Lapsuus vaikuttaa, mutta ei määrää koko tulevaisuutta

Fraley korostaa Noban katsauksessa, ettei varhaisten kokemusten ja myöhempien ihmissuhteiden yhteys ole kohtalo. Myös myöhemmät läheiset ihmissuhteet ja kokemukset kuuluvat kehitykseen.

Vaikeasta lapsuudesta ei siis voi päätellä, että toimiva aikuisen parisuhde olisi mahdoton. Vastaavasti hyvistä lähtökohdista ei seuraa lupaus siitä, että jokainen suhde sujuisi vaivattomasti.

4. Muutoksen mahdollisuus ei ole lupaus kumppanin muuttamisesta

Kiintymykseen liittyvät odotukset voivat muuttua. Se ei kuitenkaan anna aikataulua, jonka jälkeen tietyn ihmisen pitäisi olla erilainen.

Käytännössä keskustelu voidaan kohdistaa sovittavaan tekoon: kerrotaanko suunnitelmien muuttumisesta, palataanko kesken jääneeseen puheeseen ja saako tukea pyytää?

Näitä asioita voi arvioida sen perusteella, mitä suhteessa tapahtuu. Kumppanin tulevan muutoksen arvaaminen ei anna yhtä konkreettista tietoa.

5. Selitys ei poista vastuuta käyttäytymisestä

Oman reaktion taustan pohtiminen voi auttaa ymmärtämään sitä. Se ei silti ratkaise automaattisesti, miten tilanteessa pitäisi toimia tai mitä toisen olisi hyväksyttävä.

Jos esimerkiksi epävarmuus johtaa sovittujen asioiden jatkuvaan tarkisteluun, siitä voi puhua konkreettisesti. Mitä tietoa tarvitaan, mistä on jo sovittu ja millainen toiminta kuormittaa toista?

Keskustelu ”kun käy näin, minä reagoin näin” jättää tilaa tarkennuksille. Pelkkä ilmoitus ”olen tällainen” päättää helposti pohdinnan ennen kuin yhteisestä toiminnasta on edes puhuttu.