6 tapaa, jotka näyttävät töykeiltä mutta voivat olla tervettä itsestä huolehtimista

Kaikki epäkohteliaalta näyttävä käytös ei johdu piittaamattomuudesta. Joskus ihminen suojelee jaksamistaan, untaan tai tarvitsemaansa omaa aikaa. Itsehoito ei silti vapauta ketään kohtelemasta muita huonosti.

Ystävä peruu tapaamisen, työkaveri ei halua vaihtaa kuulumisia ja läheinen jättää viestin tuntikausiksi ilman vastausta. Tällainen käytös voi tuntua torjunnalta, vaikka sen taustalla olisi aivan toinen syy.

Ihmiset palautuvat kuormituksesta eri tavoin. Yksi virkistyy seurassa, toinen tarvitsee hiljaisuutta, kolmas joutuu vähentämään viestejä ja menoja saadakseen edes välttämättömät asiat hoidettua.

YourTango kokoaa kuusi käyttäytymistapaa, jotka voidaan tulkita epäkohteliaiksi, vaikka ne saattavat liittyä omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Pelkkä hyvä tarkoitus ei kuitenkaan ratkaise sitä, miltä toiminta tuntuu toisesta.

Terve itsehoito huomioi mahdollisuuksien mukaan myös muut. Olennaista onkin erottaa toisistaan rajan asettaminen ja vastuun vältteleminen.

1. Suunnitelmien peruminen ystävien kanssa

Tapaamisen peruuttaminen voi tuntua henkilökohtaiselta loukkaukselta etenkin silloin, kun toinen on odottanut sitä pitkään. Ensimmäinen ajatus saattaa olla, ettei ystävyys tai yhteinen aika ollutkaan peruuttajalle tärkeää.

Syynä voi kuitenkin olla sosiaalisen energian loppuminen. Kuormittava työviikko, huonosti nukutut yöt tai jatkuvat velvollisuudet voivat tehdä tavallisestakin illanvietosta liian raskaan.

Omien voimavarojen tunnistaminen on parempi vaihtoehto kuin se, että ihminen pakottaa itsensä paikalle ja viettää koko tapaamisen väsyneenä, ärtyneenä tai poissaolevana.

Ratkaisevaa on tapa, jolla peruminen hoidetaan. Mahdollisimman ajoissa lähetetty rehellinen viesti ja uuden ajankohdan ehdottaminen kertovat välittämisestä. Toistuva viime hetken katoaminen ilman selitystä puolestaan siirtää itsehoidon kustannukset muiden kannettaviksi.

2. Small talkin välttäminen

Kaikki eivät pidä keskusteluista, joissa puhutaan säästä, liikenteestä tai viikonlopun suunnitelmista. Jollekin ne ovat kohteliaita siirtymiä varsinaiseen asiaan, toiselle kuormittavaa sosiaalista suorittamista.

Lyhyt vastaus tai haluttomuus pitkittää jutustelua voi siksi olla energian säästämistä. Ihminen ei välttämättä halveksi keskustelukumppania, vaan yrittää selvitä tilanteesta tavalla, joka tuntuu hänelle mahdolliselta.

Small talkin karttaminen ei silti itsessään todista korkeasta tunneälystä tai tavallista syvällisemmästä persoonallisuudesta. Se voi olla temperamenttiin, mielialaan, kulttuuriin, kiireeseen tai sosiaaliseen kuormitukseen liittyvä mieltymys.

Myös lyhyesti voi olla ystävällinen. Terve raja voi tarkoittaa muutamaa kohteliasta sanaa ja keskustelun päättämistä, kun taas tervehtimättä jättäminen tai toisen näkyvä vähättely on eri asia.

3. Viesteihin vastaamatta jättäminen heti

Älypuhelin on synnyttänyt odotuksen siitä, että ihmisen pitäisi olla tavoitettavissa lähes jatkuvasti. Viestin näkeminen tulkitaan helposti lupaukseksi vastata siihen välittömästi.

Monelle puhelimen siirtäminen syrjään on kuitenkin välttämätön tapa rauhoittua, keskittyä työhön tai viettää aikaa perheen kanssa. Kaikki viestit eivät myöskään vaadi vastausta juuri sillä hetkellä, jolloin ne saapuvat.

Vastaamisen lykkääminen voi estää sen, että väsyneenä tai kiihtyneenä kirjoitettu viesti pahentaa tilannetta. Jos aihe on vaikea, harkinta-aika voi parantaa keskustelun laatua.

Satunnainen viive ei ole sama asia kuin järjestelmällinen katoaminen. Jos läheisen yhteydenotot jätetään jatkuvasti huomiotta tai vaikeita keskusteluja vältellään viikkokausia, kyse ei enää välttämättä ole palautumisesta vaan suhteen hoitamattomuudesta.

Toimiva kompromissi voi olla lyhyt ilmoitus: viesti on huomattu, mutta siihen palataan myöhemmin. Näin omaa aikaa voi suojella jättämättä toista epätietoisuuteen.

4. Useiden viestien lähettäminen peräkkäin

Toisessa ääripäässä on ihminen, joka lähettää monta viestiä ennen kuin vastaanottaja ehtii vastata ensimmäiseenkään. Se voidaan tulkita painostamiseksi tai huomion vaatimiseksi.

YourTangon mukaan taustalla voi olla tarve saada suunnitelmiin selkeyttä tai rauhoittaa epävarmaa oloa. Joillekin ajatusten kirjoittaminen useampaan lyhyeen viestiin on yksinkertaisesti luontevampi viestintätapa kuin yhden pitkän tekstin laatiminen.

Epävarmuuden lievittäminen viesteillä voi tuntua lähettäjästä itsestä huolehtimiselta, mutta vastaanottajan ei tarvitse olla jatkuvasti käytettävissä. Kymmenet muistutusviestit tai välittömän vastauksen vaatiminen voivat lisätä toisen kuormitusta.

Erilaiset viestintätavat kannattaa sanoittaa suoraan. Toinen voi kertoa tarvitsevansa nopean vahvistuksen tärkeisiin suunnitelmiin, ja toinen voi puolestaan ilmoittaa tarkistavansa viestit vain muutaman kerran päivässä.

5. Hyvin suora puhetapa

Suorapuheinen ihminen voi vaikuttaa tylyltä, vaikka hänen tavoitteensa olisi tehdä keskustelusta selkeämpi. Hän ei välttämättä huomaa tai ymmärrä kaikkia vihjeitä, joita toiset käyttävät pehmentääkseen pyyntöjään.

Osalle neurokirjon ihmisistä täsmällinen ja suora viestintä voi olla luontevampaa kuin rivien välistä tulkittavat ilmaukset. Myös työpaikan kiireessä selkeä vastaus voi olla kaikkien kannalta hyödyllisempi kuin pitkä kiertely.

Suoruudesta voi olla hyötyä rajojen asettamisessa. Lause "en pysty ottamaan tätä tehtävää" kertoo tilanteen selvemmin kuin epämääräinen lupaus yrittää, vaikka aikaa ei todellisuudessa ole.

Suoruus ja loukkaaminen eivät kuitenkaan ole sama asia. Asian voi sanoa täsmällisesti ilman henkilöön kohdistuvaa arvostelua, pilkkaa tai tarpeetonta kovuutta.

Hyvä mittari on viestin tarkoitus. Selkeä puhe auttaa toista ymmärtämään tilanteen, kun taas julmaksi puettu "rehellisyys" pyrkii usein vain purkamaan puhujan omaa ärtymystä.

6. Unen asettaminen menojen edelle

Aikainen lähteminen juhlista tai iltakutsusta kieltäytyminen voi vaikuttaa tylsältä ja joustamattomalta. Todellisuudessa henkilö saattaa suojella yhtä hyvinvoinnin perustavimmista asioista.

Yhdysvaltain tautikeskus CDC suosittelee 18–60-vuotiaille aikuisille vähintään seitsemää tuntia unta vuorokaudessa. Riittävä ja laadukas uni tukee muun muassa mielialaa, muistia, keskittymistä ja fyysistä terveyttä.

Unesta tinkiminen voi tuntua yksittäisenä iltana pieneltä uhraukselta, mutta toistuva valvominen kasaantuu helposti. Erityisen tärkeää säännöllisyys voi olla vuorotyötä tekevälle, pienten lasten vanhemmalle tai univaikeuksista kärsivälle.

Toiselle ei siksi pitäisi suuttua vain siitä, että hän lähtee ajoissa kotiin tai kieltäytyy myöhäisestä tapaamisesta. Oman unirytmin suojeleminen ei ole kannanotto muiden elämäntapoja vastaan.

Jos suunnitelmat kuitenkin sovittiin hyvissä ajoin, väsymystä voi yrittää ennakoida. Aikaisempi tapaamisaika tai lyhyempi osallistuminen kunnioittaa sekä omaa unta että muiden odotuksia.

Itsehoito ei ole yleinen vapautus vastuusta

Rajan asettaminen voi tuottaa toiselle pettymyksen, vaikka siinä ei olisi mitään väärää. Jokaisen kielteisen tunteen estäminen ei ole mahdollista eikä terve tavoite.

Samalla itsehoitoa voidaan käyttää selityksenä käyttäytymiselle, jossa muiden aikaa, tunteita ja sopimuksia ei huomioida lainkaan. Jos sama henkilö peruu aina, katoaa keskusteluista ja odottaa silti muiden olevan käytettävissä, vastavuoroisuus jää puuttumaan.

Hyvän rajan tunnistaa yleensä siitä, että se on selkeä ja kohtuullisen johdonmukainen. Ihminen kertoo, mitä hän tarvitsee, eikä jätä muita arvailemaan tai rankaise heitä siitä, että heidän tarpeensa ovat erilaisia.

Myös vastaanottajan kannattaa välttää nopeita tulkintoja. Hidas vastaus ei välttämättä tarkoita torjuntaa, suora puhe vihamielisyyttä eikä aikainen nukkumaanmeno sitä, ettei seura kiinnostaisi.

Terveessä suhteessa molemmat voivat huolehtia itsestään ilman, että toinen joutuu jatkuvasti joustamaan yksin. Itsehoito toimii parhaiten silloin, kun rajojen rinnalla säilyvät rehellisyys, ennakointi ja tavallinen ystävällisyys.