Parisuhteen etäisyys voi kasvaa arkisissa hetkissä, joita tuskin huomaat

Kumppani näyttää hauskan löydön, kertoo päivästään tai pyytää katsomaan ulos. Tilanne voi tuntua vähäpätöiseltä, mutta samalla hän tarjoaa mahdollisuutta yhteiseen hetkeen. Toistuvasti sivuutetut aloitteet voivat kasvattaa etäisyyttä suhteessa.

Parisuhteen yhteys näkyy myös siinä, saako toinen vastauksen aivan tavalliseen huomautukseen. Aina keskustelun aihe ei ole tärkeä. Olennaista voi olla halu jakaa se juuri kumppanin kanssa.

The Gottman Institute kutsuu tällaisia aloitteita yhteyden hakemiseksi. Aloite voi olla kysymys, ele, kosketus tai pieni kertomus. Sitä ei aina esitetä suorana huomionpyyntönä.

Käsitteestä on hyötyä esimerkiksi silloin, kun kotona ei varsinaisesti riidellä mutta keskustelut ovat kaventuneet ostoslistoihin ja aikatauluihin. Se ohjaa katsomaan, millaisiin yhteisiin hetkiin arjessa vielä tartutaan.

1. Jaettu havainto jää ilmaan

Kumppani huomauttaa pihalle ilmestyneestä eläimestä tai naapurustossa tapahtuneesta muutoksesta. Vastaukseksi tulee hiljaisuus, koska toinen jatkaa puhelimen katsomista.

Tällainen tilanne havainnollistaa instituutin kuvaamaa eroa: aloitteen voi huomioida, ohittaa tai torjua ärtyneesti. Kumppanin ei tarvitse pitää havaintoa erityisen kiinnostavana voidakseen vastata siihen.

Yksittäinen kuulematta jäänyt kommentti ei kuitenkaan kerro suhteen tilasta. Huomio voi olla muualla aivan ymmärrettävästä syystä. Tarkasteltava asia on toistuva tapa, ei yhden hetken onnistuminen.

2. Päivän kertomus katkeaa ennen kuin se alkaa

Toinen aloittaa kertomuksen hankalasta työpäivästä. Kuuntelija saattaa ajatella, että sama asia on jo käsitelty tai että ongelmaan löytyy ilmeinen ratkaisu.

Yhteyden hakemisen näkökulmasta kysymys kuuluu ensin, mitä kertoja juuri nyt tarvitsee. Hän saattaa haluta neuvoja, mutta yhtä hyvin hän voi toivoa mahdollisuutta kertoa, miltä päivä tuntui.

Gottman-instituutin toisessa ohjeessa korostetaan tarpeen sanomista ääneen. Kumppanille voi kertoa suoraan, toivooko kuuntelua, apua vai läheisyyttä. Silloin vastauksen onnistuminen ei jää kokonaan vihjeiden tulkitsemisen varaan.

3. Kiireestä tulee pysyvä vastaus

Ruokaa laittaessa, lasten iltatoimissa tai kesken työtehtävän keskustelulle ei aina ole tilaa. Se on eri tilanne kuin se, ettei sopivaa hetkeä tunnu löytyvän koskaan.

Käytännössä eroa voi havainnollistaa lupaamalla palata asiaan tietyn askareen jälkeen. Silloin huomionpyyntö on kuultu, vaikka keskustelu siirtyisi. Lupaus myös antaa toiselle tiedon siitä, milloin hän voi odottaa kuuntelua.

Jos paluuta ei tule, keskeneräinen puheenaihe jää edelleen odottamaan. Pelkkä myöhemmin sanottu lupaus ei vielä kerro, löytyikö yhteistä aikaa.

Toive kannattaa sanoa niin, että sen voi ymmärtää

Yhteyden hakemiseen liittyy myös vastuu omasta ilmaisusta. Instituutti suosittelee kuvaamaan toivetta myönteisesti ja täsmällisesti. Yleinen moite toisen poissaolosta antaa vähemmän tietoa kuin ehdotus yhteisestä kävelystä tiettynä iltana.

Sanavalinta ei tietenkään ratkaise aikatauluongelmaa itsestään. Se tekee kuitenkin näkyväksi, mitä puhuja toivoo tapahtuvan. Toinen voi vastata ehdotukseen tai tarjota toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa.

Arjen kokeilu voi olla hyvin pieni: kumpikin kertoo yhden asian, jonka olisi halunnut jakaa päivän aikana, ja toinen kuuntelee sen loppuun. Silloin myös arkinen ilonaihe tai kesken jäänyt ajatus saa tilaa.

Harjoituksen tarkoitus ei ole pisteyttää katseita tai laskea ohitettuja lauseita. Huomio kohdistuu siihen, syntyykö kotona tilaa myös sellaiselle puheelle, jonka ainoa tarkoitus on olla hetki yhteydessä toiseen.