4 tapaa madaltaa aloittamisen kynnystä, kun pieni tehtävä jää tekemättä

Viestiin vastaaminen veisi muutaman minuutin, mutta se siirtyy päivästä toiseen. Samaan aikaan ehtii tehdä monenlaista muuta. Vitkuttelun tutkimuksessa yksi keskeinen selitys on se, että tehtävän sijasta vältellään sen herättämää epämukavaa tunnetta.

Tehtävän lyhyt kesto ei takaa, että aloittaminen tuntuisi helpolta. Lyhyeenkin vastaukseen voi sisältyä vaikea päätös, epävarmuutta tai huoli siitä, miten vastaanottaja reagoi.

Social and Personality Psychology Compass -lehdessä julkaistussa katsauksessa tutkijat Fuschia Sirois ja Timothy Pychyl tarkastelevat vitkuttelua lyhyen aikavälin tunteiden säätelyn näkökulmasta.

Heidän kuvaamassaan mallissa tehtävän välttäminen voi helpottaa oloa hetkeksi. Samalla tehtävä ja sen seuraukset siirtyvät tulevan minän hoidettaviksi. Hetkellinen helpotus tekee lykkäämisestä houkuttelevaa, vaikka ihminen tietäisi sen hankaloittavan asioita.

1. Selvitä, mikä aloituksessa oikeastaan tökkii

Tuntuuko tehtävä tylsältä, epäselvältä vai sellaiselta, jossa voi epäonnistua? Siroisin ja Pychylin katsaus liittää vitkuttelua muun muassa vastenmielisiksi, turhauttaviksi tai huonosti jäsennellyiksi koettuihin tehtäviin.

Tarkennus muuttaa sitä, mitä kannattaa yrittää seuraavaksi. Epäselvään tehtävään voi tarvita lisätietoa. Hankalaan viestiin voi puolestaan tarvita aikaa sen päättämiseen, mitä todella haluaa sanoa.

Esimerkiksi sähköpostin otsikon tuijottaminen ei vielä ratkaise sitä, puuttuuko vastaajalta tieto, päätös vai ensimmäinen lause. Nämä ovat erilaisia aloituskohtia.

2. Muuta epämääräinen tehtävä näkyväksi teoksi

Australian Centre for Clinical Interventions suosittelee käytännön ohjeessaan pilkkomaan tehtävät pieniksi vaiheiksi ja arvioimaan niiden vaatimaa aikaa.

Koko asian hoitaminen voi olla tavoitteena liian epätarkka. Ensimmäiseksi vaiheeksi voi kirjoittaa esimerkiksi tarvittavan liitteen etsimisen tai kolmen vastauksessa käsiteltävän asian listaamisen.

Tällöin seuraava teko on havaittava: sen voi tehdä tai jättää tekemättä. Pelkkä päätös ryhdistäytyä ei vielä määrittele, mistä työ alkaa.

3. Kokeile rajattua aloitusta

CCI:n ohjeessa yksi keino on työskennellä asian parissa vain viisi minuuttia ja arvioida sen jälkeen jatkamista. Lyhyt jakso voi tehdä kokeilusta helpommin lähestyttävän.

Tavoitteeksi ei tarvitse asettaa koko tehtävän valmistumista. Viidessä minuutissa voi esimerkiksi avata tiedoston ja kirjoittaa keskeneräisen luonnoksen, johon palataan myöhemmin.

Kyseessä on kokeiltava työskentelytapa, ei kaikille toimiva aikaraja. Ohje korostaa, että erilaiset keinot sopivat eri ihmisille ja tilanteisiin.

4. Älä rakenna aloitusta pelkän tulevan mielialan varaan

Siroisin ja Pychylin mallissa tuleva minä näyttäytyy helposti nykyistä valmiimpana tarttumaan tehtävään. Huomenna asian ajatellaan tuntuvan toisenlaiselta, vaikka itse tehtävä ei muutu.

Käytännön vastaukseksi voi valita ajankohdan ja ensimmäisen vaiheen. CCI suosittelee tunnistamaan myös ympäristöt, joissa tekeminen onnistuu, sekä häiriöt, jotka houkuttelevat lykkäämään.

Jos ongelma on esimerkiksi viestiketjun vaikea sisältö, puhelimen siirtäminen kauemmas ei yksin ratkaise sitä. Se voi silti poistaa yhden helpon poistumistien hetkeksi, jolloin varsinaista hankaluutta voi käsitellä.

Kaikki lykkääminen ei ole vitkuttelua

Asian siirtäminen voi olla perusteltua, jos tiedot puuttuvat, tärkeämpi tehtävä vaatii huomion tai voimavarat eivät riitä. Vitkuttelun määritelmässä olennaista on tarpeeton lykkääminen tiedossa olevista haitoista huolimatta.

Siksi myös tehtävän kohtuullisuus kannattaa tarkistaa. Aloittamista ei voi ratkaista pelkillä työskentelynikseillä, jos samalle ajalle on mahdutettu enemmän tekemistä kuin siihen mahtuu.

Pienen tehtävän kohdalla hyödyllisin ensimmäinen muutos voi olla hyvin tarkka: huomaa välteltävä kohta ja määrittele yksi teko, jolla pääsee sitä kohti. Silloin ongelma muuttuu yleisestä saamattomuuden tunteesta asiaksi, jota voi selvittää.