11 lausetta voi saada ihmisen vaikuttamaan epäaidolta – yksi niistä kuulostaa kohteliaalta anteeksipyynnöltä

Epäaito ihminen ei välttämättä valehtele kaikesta tai suunnittele tietoisesti muiden huijaamista. Jos hän kuitenkin korostaa jatkuvasti rehellisyyttään, vähättelee muiden tunteita ja sanoo aina olevansa oikeassa, hänen sanansa voivat alkaa tuntua huolellisesti rakennetulta roolilta.

Aitoutta on vaikea tunnistaa yhden keskustelun perusteella. Hyvin kohtelias ja vakuuttava ihminen voi olla vilpitön, kun taas jännittynyt tai kömpelö puhuja voi vaikuttaa epäaidolta olematta sitä.

YourTangon kirjoittaja Alexandra Blogier nostaa esiin 11 lausetta, joita hänen mukaansa käyttävät ihmiset, jotka yrittävät näyttää aidommilta ja luotettavammilta kuin heidän toimintansa antaa aihetta olettaa.

Alkuperäisen artikkelin käyttämä ilmaus äärimmäisen teennäiset ihmiset on jyrkkä. Yksittäistä ihmistä ei kannata leimata valheelliseksi yhden lauseen vuoksi.

Monet listan ilmaukset voivat olla täysin tavallisia ja hyväntahtoisia. Ihminen voi todella vihata draamaa, muistaa keskustelun eri tavalla tai haluta tarkastella asiaa vastakkaisesta näkökulmasta.

Huolestuttavaksi puhetapa muuttuu, kun samoilla lauseilla peitetään toistuvasti loukkauksia, siirretään vastuuta tai rakennetaan itsestä kuvaa, jota teot eivät tue.

Persoonallisuuspsykologiassa aitoudella tarkoitetaan yleensä kokemusta siitä, että ihminen tuntee itsensä ja toimii keskeisten arvojensa mukaisesti. Ihmissuhteissa olennaista on myös se, kokevatko muut hänen tarkoituksensa avoimiksi ja ennakoitaviksi.

Tutkimuksissa kumppanin kokeminen aidoksi on yhdistynyt suurempaan luottamukseen, tyytyväisyyteen ja sitoutumiseen. Kyse on kuitenkin myös havainnosta, joka voi joskus olla väärä: kukaan ei näe suoraan toisen ajatuksiin tai motiiveihin.

1. ”Ei millään pahalla, mutta...”

Lause voi olla vilpitön varoitus siitä, että seuraava asia on vaikea sanoa. Ihminen saattaa yrittää muotoilla palautteensa mahdollisimman varovaisesti.

Usein ilmausta seuraa kuitenkin kommentti, jonka puhuja tietää loukkaavaksi.

”Ei millään pahalla, mutta tuo vaate ei sovi sinun vartalollesi” tai ”ei millään pahalla, mutta olet aika huono tässä työssä” eivät muutu ystävällisiksi pelkän johdannon ansiosta.

YourTangon mukaan lause voi toimia suojana vastuulta. Puhuja ikään kuin ilmoittaa etukäteen, ettei hänen tarkoituksensa ollut loukata, jolloin loukkaantuminen esitetään vastaanottajan omana ongelmana.

Rakentavassa palautteessa ei tarvitse teeskennellä, ettei asia voisi tuntua ikävältä. Huomio kannattaa kohdistaa tiettyyn toimintaan ja tarjota mahdollisuus muutokseen.

Esimerkiksi: ”Haluatko kuulla yhden huomion esityksestäsi? Alku oli selkeä, mutta lopussa tärkein johtopäätös jäi hieman piiloon.”

Ennen henkilökohtaista palautetta voi myös kysyä, haluaako toinen sitä juuri sillä hetkellä.

2. ”Minä olen vain rehellinen”

Rehellisyys on tärkeä osa luottamusta, mutta sitä voidaan käyttää myös oikeutuksena tarpeettomalle julmuudelle.

Ihminen voi sanoa ”olen vain rehellinen” sen jälkeen, kun hän on esittänyt makuasian kiistattomana totuutena tai hyökännyt toisen luonnetta vastaan.

Rehellinen mielipide ei automaattisesti ole hyödyllinen, oikea-aikainen tai ystävällisesti esitetty.

Jos tuttava ei voi muuttaa asiaa, eikä hän pyytänyt kommenttia, puhe ei välttämättä palvele muuta tarkoitusta kuin puhujan tarvetta arvostella.

Aitous ei tarkoita jokaisen mieleen nousevan ajatuksen sanomista ääneen. Ihminen voi olla vilpitön ja samalla harkita sanojensa vaikutusta.

Rakentavampi ilmaisu voisi olla: ”Tämä on vain minun näkemykseni, eikä sitä tarvitse pitää totuutena. Haluatko kuulla sen?”

Vilpitön ihminen pystyy myös kuuntelemaan palautetta omasta tavastaan puhua. Jos rehellisyys kelpaa perusteluksi vain hänen omille kommenteilleen mutta ei muiden vastauksille, kyse voi olla kaksinaismoralismista.

3. ”Luota minuun, minä en koskaan valehtele”

Absoluuttinen vakuutus voi herättää enemmän epäilyksiä kuin luottamusta.

Lähes jokainen ihminen kertoo joskus epätarkan asian, muistaa väärin, jättää jotakin sanomatta tai käyttää pientä kohteliaisuusvalhetta.

Siksi väite täydellisestä rehellisyydestä kuulostaa epärealistiselta.

YourTangon mukaan luottamusta ei rakenneta käskemällä toista luottamaan. Se muodostuu vähitellen siitä, että sanat ja teot vastaavat toisiaan.

Luotettava ihminen kertoo olennaiset asiat, myöntää virheensä ja korjaa väärän tiedon huomattuaan sen.

Hän ei tarvitse jatkuvia vakuutuksia omasta luonteestaan, koska hänen toimintansa antaa muille riittävästi tietoa arvioinnin tekemiseen.

Lausetta ei silti pidä pitää varmana todisteena valehtelusta. Joku voi sanoa sen ajattelemattomasti tai yrittäessään rauhoittaa epäluuloista kumppania.

Kannattaa tarkastella sitä, mitä tapahtuu vakuutuksen jälkeen. Painostaako ihminen paljastamaan salaisuuksia, sijoittamaan rahaa, tekemään nopean päätöksen tai sivuuttamaan oman epävarman tunteen?

4. ”Minä vihaan draamaa”

Moni ihminen todella välttelee tarpeettomia riitoja ja juoruilua. Lause ei siis yksin kerro epäaitoudesta.

Ristiriita syntyy, jos draamaa vihaava ihminen on jatkuvasti sen keskellä.

Hän kertoo muiden yksityisiä asioita, välittää viestejä ihmisten välillä ja vihjaa tietävänsä jotakin, mitä muut eivät tiedä.

Samalla hän voi kuvata itseään rauhalliseksi sivustakatsojaksi, vaikka osallistuu aktiivisesti konfliktien ylläpitämiseen.

Teot ovat tässä sanoja tärkeämpiä. Draamaa aidosti välttelevä ihminen ei välttämättä koskaan ilmoita vihaavansa sitä. Hän vain pitää luottamukselliset asiat luottamuksellisina eikä lietso jokaista erimielisyyttä.

Kaikki konfliktit eivät myöskään ole draamaa. Vaikean asian ottaminen puheeksi, rajan asettaminen tai epäoikeudenmukaisuuteen puuttuminen voi olla tarpeellista.

Ilmausta draama voidaan käyttää myös vaientamiseen. Jos kaikki erimielisyydet nimetään draamaksi, kukaan ei pysty kritisoimaan puhujan toimintaa ilman, että hänet leimataan ongelman aiheuttajaksi.

5. ”En yleensä juoruile, mutta...”

Lause kertoo usein, että seuraavaksi aiotaan puhua henkilöstä, joka ei ole paikalla puolustamassa itseään.

Johdanto antaa puhujalle mahdollisuuden esittää juoru poikkeuksena omasta tavallisesti kunnollisesta käytöksestään.

Kaikki toisista puhuminen ei ole pahantahtoista juoruilua. Ihmiset vaihtavat tietoa sosiaalisista suhteistaan, yrittävät ymmärtää tilanteita ja varoittavat joskus toisiaan todellisista riskeistä.

Juorulla voi olla myös yhteisöä suojaava tehtävä, jos sillä välitetään olennaista tietoa epäluotettavasta tai vaarallisesta toiminnasta.

Ongelmallisempaa on luottamuksellisten yksityiskohtien jakaminen viihteeksi, oman aseman parantamiseksi tai kolmannen ihmisen nolaamiseksi.

Hyödyllinen kysymys on, sanoisiko puhuja saman asian, jos kohteena oleva henkilö olisi huoneessa.

Kannattaa myös muistaa, että ihminen, joka kertoo sinulle innokkaasti muiden salaisuuksia, voi kertoa myöhemmin sinun asioitasi seuraavalle kuulijalle.

6. ”Minä olen yleensä aina oikeassa”

Ilmaus voi olla huumoria, mutta tosissaan esitettynä se jättää vähän tilaa aidolle keskustelulle.

Jokaisen tiedot ja havainnot ovat rajallisia. Kokeneinkin asiantuntija voi erehtyä, saada puutteellista tietoa tai tulkita tilanteen väärin.

Älyllinen nöyryys tarkoittaa kykyä tunnistaa oman tiedon rajat ja mahdollisuus siihen, että oma käsitys voi muuttua uuden näytön perusteella.

Tutkimuksissa älyllinen nöyryys on yhdistetty avoimuuteen, uteliaisuuteen ja rakentavampaan toimintaan ihmissuhdekonflikteissa.

Oman näkemyksen vahva puolustaminen ei ole epäaitoa. Ihminen saa olla varma, kun hänellä on tietoa ja perusteluja.

Ero näkyy siinä, pystyykö hän kertomaan, mikä saisi hänet muuttamaan mielensä.

Rakentavampi ilmaus voisi olla: ”Olen melko varma tästä, koska käytettävissä oleva tieto tukee näkemystäni. Kuulen silti mielelläni, jos sinulla on jotakin, mitä en ole huomioinut.”

Jatkuva oikeassa olemisen tarve voi tehdä aitoudesta vaikeaa myös puhujalle itselleen. Hänen täytyy peittää epävarmuutensa ja virheensä säilyttääkseen rakentamansa kuvan.

7. ”Minä en ole samanlainen kuin muut”

Jokainen ihminen on jollakin tavalla yksilöllinen, joten lause voi olla kirjaimellisesti totta.

YourTangon tarkoittama ongelma syntyy, kun erityisyyttä rakennetaan muita vähättelemällä.

Esimerkiksi ihminen voi sanoa, ettei ole niin kuin muut naiset tai niin kuin muut miehet ja liittää koko ryhmään pinnallisia tai kielteisiä ominaisuuksia.

Puhetavan tavoitteena voi olla saada kuulija näkemään puhuja harvinaisena ja tavallista arvokkaampana vaihtoehtona.

Aito yksilöllisyys ei tarvitse vertailuryhmän alentamista. Ihminen voi kertoa omista arvoistaan ja kiinnostuksenkohteistaan ilman väitettä siitä, että muut ovat teennäisiä, pinnallisia tai tylsiä.

Erityisyyden korostaminen voi olla myös puolustuskeino. Jos ihminen on kokenut ulkopuolisuutta, hän saattaa selittää sen itselleen ajatuksella, ettei ole samanlainen kuin kukaan muu.

Tämä ei tee hänestä automaattisesti manipuloivaa. Toistuva muiden alentaminen kertoo silti jotakin siitä, miten hän pyrkii rakentamaan omaa asemaansa.

8. ”Olen pahoillani, että loukkaannuit”

Lause muistuttaa anteeksipyyntöä mutta jättää puhujan teon sivuun.

Hän ei sano olevansa pahoillaan siitä, mitä teki, vaan siitä, että toinen reagoi siihen.

Vastuu siirtyy näin loukkaantuneen ihmisen tunteisiin. Ongelmana ei ole teko, vaan vastaanottajan kokemus.

Joskus ihminen tarkoittaa lausetta vilpittömästi mutta muotoilee anteeksipyynnön kömpelösti. Yksittäisen sanamuodon lisäksi kannattaa tarkastella sitä, kuunteleeko hän, tunnistaako hän vaikutuksen ja yrittääkö hän korjata tilanteen.

Anteeksipyyntöjä koskevissa tutkimuksissa vastuun tunnistaminen on nähty tärkeänä osana luottamuksen ja suhteen korjaamista.

Vastuullisempi anteeksipyyntö voisi kuulua: ”Olen pahoillani, että sanoin noin. Ymmärrän, miksi se loukkasi sinua, eikä minun olisi pitänyt tehdä sitä.”

Anteeksipyyntöä vahvistaa myös tieto siitä, mitä ihminen tekee jatkossa toisin.

Kaikesta toisen loukkaantumisesta ei silti tarvitse ottaa syytä. Jos ihminen on asettanut tarpeellisen rajan kunnioittavasti, toinen voi pettyä ilman, että rajan asettaminen oli väärin.

9. ”Älä ota kaikkea niin henkilökohtaisesti”

Neuvo voi joskus olla hyödyllinen. Kaikki toisten kiire, lyhyt vastaus tai huono tuuli ei johdu meistä.

Lause muuttuu vähätteleväksi, jos se esitetään vastauksena suoraan henkilökohtaiseen loukkaukseen.

Puhuja saattaa arvostella toisen ulkonäköä, kykyjä tai luonnetta ja väittää tämän jälkeen, ettei kommenttia pitäisi ottaa henkilökohtaisesti.

Tällöin vastuuta siirretään jälleen vastaanottajalle. Hänen pitäisi muuttaa reaktiotaan, jotta puhujan ei tarvitsisi tarkastella sanojaan.

Tunteen ymmärtäminen ei tarkoita, että jokainen tulkinta olisi oikea. Ihminen voi kokea neutraalin kommentin hyökkäykseksi esimerkiksi aikaisempien kokemustensa vuoksi.

Rakentavassa keskustelussa voidaan tarkastella sekä sanoja että tulkintaa ilman pilkkaa.

Puhuja voisi sanoa: ”En tarkoittanut sitä henkilökohtaisena arvosteluna, mutta ymmärrän nyt, että muotoilin asian huonosti.”

Toistuva tunteiden vähättely voi saada ihmisen vaikenemaan asioista, jotka satuttavat häntä. Silloin näennäisesti rauhallinen suhde ei välttämättä ole aidosti turvallinen.

10. ”En minä sanonut niin”

Ihmiset muistavat keskustelut eri tavoin. Riidan aikana huomio voi kaventua, ja molemmat voivat vilpittömästi uskoa oman muistonsa olevan oikea.

Lause ei siis yksin ole merkki valehtelusta tai gaslightingista.

Gaslighting tarkoittaa pidempään jatkuvaa psykologista manipulointia, jossa ihmistä saadaan epäilemään omaa muistiaan, havaintojaan tai arviointikykyään.

Termiä ei pitäisi käyttää jokaisesta muistia koskevasta erimielisyydestä.

Huolestuttava kaava syntyy, jos toinen kiistää järjestelmällisesti kaikki aiemmat sanansa, muuttaa tarinaansa ja väittää kumppanin tai työtoverin olevan jatkuvasti sekava.

Rakentavampi vastaus voisi olla: ”Minä muistan sanoneeni asian eri tavalla. On mahdollista, etten muista jokaista sanaa oikein.”

Jos tarkkaa sanamuotoa ei voida todentaa, keskustelussa voidaan keskittyä siihen, miten tilanne koettiin ja miten vastaavat asiat ilmaistaan jatkossa.

Jos tapahtumat ovat tärkeitä, niitä voidaan kirjata sovitusti muistiin. Tavoitteena ei pitäisi olla todisteiden kerääminen jokaista keskustelua varten, vaan epäselvyyksien vähentäminen.

11. ”Kun nyt kerran esitän paholaisen asianajajaa...”

Vastakkaisen näkökulman tarkasteleminen voi auttaa testaamaan argumentin vahvuutta ja havaitsemaan unohtuneita kysymyksiä.

Paholaisen asianajajan rooli ei siis itsessään ole epäaito tai haitallinen.

Ongelma syntyy, jos ihminen käyttää ilmausta tekosyynä provosoimiseen tai toisen henkilökohtaisen kokemuksen kyseenalaistamiseen.

Jos joku kertoo kokeneensa syrjintää, surua tai muuta vaikeaa, hän ei välttämättä kaipaa välittömästi keskustelukumppania, joka alkaa puolustaa vastapuolta.

Vastaväittäminen voi näyttää älylliseltä avoimuudelta, vaikka todellinen tavoite olisi saada huomio, hallita keskustelua tai osoittaa toinen naiivilta.

Hyödyllinen kysymys voisi olla: ”Haluatko, että kuuntelen, vai haluatko pohtia myös muita mahdollisia tulkintoja?”

Suostumus keskustelutapaan tekee suuren eron. Väittelytilaisuudessa voimakas vastaväite voi olla odotettu, mutta ystävän henkilökohtaisessa avautumisessa se voi tuntua kylmältä.

Älyllinen rehellisyys tarkoittaa myös sitä, että paholaisen asianajajaa ei esitetä vain niissä tilanteissa, joissa halutaan kyseenalaistaa muiden kokemukset. Omia näkemyksiä pitäisi pystyä tarkastelemaan yhtä kriittisesti.

Aitous ei tarkoita täydellistä suodattamattomuutta

Ajatus aitoudesta voidaan viedä liian pitkälle.

Kaikki ihmiset mukauttavat puhettaan tilanteen mukaan. Työhaastattelussa käyttäydytään eri tavalla kuin kotona, ja tuntemattomalle ei kerrota samoja asioita kuin läheiselle ystävälle.

Tällainen vaikutelmanhallinta kuuluu tavalliseen sosiaaliseen elämään eikä tee ihmisestä valheellista.

Kohteliaisuuskin sisältää joskus oman välittömän reaktion pidättämistä. Vieraan tarjoamaa ruokaa ei tarvitse arvostella täysin suodattamatta todistaakseen olevansa aito.

Aitous ei tarkoita kaikkien ajatusten jakamista, vaan sitä, etteivät ihmisen keskeiset arvot, tarkoitukset ja toiminta ole jatkuvasti ristiriidassa keskenään.

Myös yksityisyys kuuluu aitouteen. Ihminen voi kieltäytyä kertomasta henkilökohtaisesta asiasta ilman, että hän valehtelee tai teeskentelee.

Epäaito vaikutelma voi syntyä myös epävarmuudesta

Kaikki teennäiseltä vaikuttava käyttäytyminen ei ole tietoista manipulointia.

Ihminen voi korostaa rehellisyyttään, erityisyyttään tai draamattomuuttaan, koska hän pelkää, ettei häntä muuten hyväksytä.

Sosiaalisessa mediassa vääränlaisen ihannekuvan rakentaminen on tutkimuksissa yhdistetty kielteisen arvioinnin pelkoon ja liialliseen somen käyttöön. Tutkimus ei silti osoita, että kaikki huolellisesti kuratoitu sisältö olisi haitallista tai epärehellistä.

Jokainen valitsee julkisuuteen vain osan elämästään. Ongelma syntyy, jos rakennettu kuva alkaa hallita toimintaa niin vahvasti, ettei ihminen uskalla enää myöntää epävarmuuttaan, virheitään tai todellisia tarpeitaan.

Epävarmuuden ymmärtäminen voi lisätä myötätuntoa, mutta se ei velvoita hyväksymään jatkuvaa valehtelua, vähättelyä tai vastuun välttelyä.

Luottamus rakentuu sanojen ja tekojen vastaavuudesta

Yksittäistä ilmaisua hyödyllisempää on tarkkailla pidempää kokonaisuutta.

Tekevätkö ihmisen teot sen, mitä hänen sanansa lupaavat? Pystyykö hän myöntämään olleensa väärässä? Säilyttääkö hän luottamukselliset tiedot ja kohteleeko hän muita samalla kunnioituksella myös silloin, kun ei tarvitse heiltä mitään?

Koettu aitous on tutkimuksissa yhdistynyt myönteisempiin ihmissuhteisiin ja vähäisempään vihamielisyyteen. Aitous ei silti tee kaikesta käyttäytymisestä hyvää.

Ihminen voi vilpittömästi ilmaista itsekästä, julmaa tai manipuloivaa puoltaan. Pelkkä ajatus siitä, että hän on oma itsensä, ei poista vastuuta tekojensa vaikutuksista.

Hyvä ihmissuhde tarvitsee aitouden lisäksi empatiaa, rajoja ja halua korjata vahinkoja.

Omaa epävarmaa tunnetta kannattaa kuunnella mutta myös tutkia

Jos jonkun seurassa tuntuu jatkuvasti siltä, ettei hänen puheeseensa voi luottaa, tunnetta ei tarvitse sivuuttaa.

Samalla intuitio ei ole erehtymätön valheenpaljastin. Jännitys, kulttuurierot, neurokirjo tai erilainen viestintätyyli voivat saada vilpittömän ihmisen vaikuttamaan oudolta tai epäaidolta.

Kannattaa tarkastella konkreettisia tapahtumia. Muuttuuko hänen kertomuksensa? Puhuvatko hänen tekonsa jatkuvasti sanoja vastaan? Käyttääkö hän yksityisiä tietoja hyväkseen tai väistääkö hän kaiken vastuun?

Luottamusta ei tarvitse antaa kerralla kokonaan. Se voi kasvaa vähitellen kokemusten perusteella.

Myöskään epäluottamuksesta ei tarvitse tehdä julkista syytöstä ennen riittäviä perusteita. Rajaa voi asettaa rauhallisesti esimerkiksi jakamalla henkilökohtaisia tietoja hitaammin ja tarkkailemalla, miten toinen kohtelee niitä.

Aito ihminen ei tarvitse jatkuvaa mainospuhetta aitoudestaan

YourTangon listan lauseita yhdistää itsestä annettavan kuvan voimakas hallinta.

Puhuja kertoo olevansa rehellinen, draamaton, erilainen ja oikeassa. Kun hänen toimintansa satuttaa toista, hän selittää ongelman tämän herkkyydellä tai muistilla.

Vilpitön ihminenkin voi käyttää näitä lauseita. Hänet erottaa usein siitä, pystyykö hän pysähtymään palautteen äärelle ja tarkistamaan omaa toimintaansa.

Aitous näkyy harvemmin täydellisinä sanoina kuin kykynä sanoa: ”Muotoilin tuon huonosti”, ”olin väärässä” tai ”ymmärrän, miksi et luota minuun vielä.”