9 pientä tapaa, jotka saavat muut tuntemaan olonsa turvalliseksi seurassasi

Emotionaalisesti turvallisen ihmisen seurassa ei tarvitse jatkuvasti varoa sanojaan, ennakoida äkillisiä reaktioita tai todistaa omaa arvoaan. Turvallisuuden tunne rakentuu yleensä pienistä ja toistuvista teoista, ei suurista vakuutteluista.

Joskus uuden ihmisen seurassa huomaa rentoutuvansa nopeasti. Keskustelussa ei tarvitse miettiä jokaista sanaa, hiljaisuus ei tunnu kiusalliselta eikä eriävä mielipide vaikuta uhkaavan koko yhteyttä.

Kyse ei välttämättä ole poikkeuksellisesta karismasta. Turvallisuuden tunnetta voivat rakentaa hyvin tavalliset käytöstavat: toinen kuuntelee loppuun, toimii sanojensa mukaisesti ja suhtautuu rajoihin ilman loukkaantumista tai painostusta.

YourTangon kirjoittaja Kayla Asbach kokoaa artikkelissaan yhdeksän pientä asiaa, joita muut turvalliseksi kokemansa ihmiset tekevät eri tavalla. Listassa tarkoitetaan ennen kaikkea emotionaalista turvallisuutta, ei sitä, että henkilö pystyisi suojelemaan muita kaikilta vaaroilta tai vaikeilta tunteilta.

Yksittäinen tapa ei myöskään takaa, että ihminen olisi kaikissa tilanteissa luotettava. Turvallisuus syntyy ajan mittaan siitä, vastaavatko sanat tekoja ja pystyykö suhteessa olemaan oma itsensä ilman jatkuvaa pelkoa häpäisemisestä, painostamisesta tai arvaamattomista reaktioista.

1. He antavat toiselle aidosti huomionsa

Turvalliseksi koettu ihminen ei vain odota omaa puheenvuoroaan. Hän seuraa keskustelua, reagoi kuulemaansa ja antaa vaikutelman siitä, että toisen asia on sillä hetkellä tärkeä.

Huomion osoittaminen voi tarkoittaa puhelimen laskemista sivuun, tarkentavan kysymyksen esittämistä tai lyhyttä yhteenvetoa siitä, mitä toinen juuri kertoi. Täysi huomio ei kuitenkaan vaadi jatkuvaa katsekontaktia, sillä ihmisillä on erilaisia tapoja kuunnella ja keskittyä.

Aktiivista kuuntelemista käsitelleessä tutkimuksessa kuulluksi tuleminen on yhdistetty myönteisiin tunnekokemuksiin ja kokemukseen siitä, että kuuntelija ymmärtää puhujan sisäistä tilaa. Korkealaatuinen kuunteleminen on tutkimuksissa myös vähentänyt yksinäisyyden tunnetta sen jälkeen, kun ihminen on kertonut torjutuksi tulemisen kokemuksesta.

Turvallinen kuuntelija ei välttämättä ratkaise ongelmaa. Usein tärkeämpää on, ettei hän kiirehdi muuttamaan keskustelua omaksi tarinakseen tai vähättelemään sitä, miksi asia tuntuu toisesta merkitykselliseltä.

2. He eivät kiirehdi tuomitsemaan

Tuomitsemattomuus ei tarkoita, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä tai että vahingollinen käytös pitäisi hyväksyä. Se tarkoittaa sitä, ettei ihmisestä muodosteta lopullista käsitystä yhden mielipiteen, virheen tai vaikean kokemuksen perusteella.

Turvallinen ihminen pyrkii ensin ymmärtämään, mitä toinen tarkoittaa. Hän voi kysyä, miten tilanteeseen päädyttiin tai miksi asia on toiselle tärkeä, sen sijaan että antaisi välittömästi moraalisen arvion.

Eron huomaa helposti keskustelussa. Tuomitsevassa ilmapiirissä puhuja alkaa muokata sanojaan ja jättää asioita kertomatta. Uteliaassa ilmapiirissä hän uskaltaa selittää myös epävarmoja, ristiriitaisia tai keskeneräisiä ajatuksiaan.

Kaikkia henkilökohtaisia asioita ei tarvitse ottaa vastaan rajattomasti. Myötätuntoinenkin kuuntelija saa sanoa, ettei pysty juuri nyt käsittelemään aihetta tai ettei hyväksy toisen toimintaa.

3. He muistavat pieniä yksityiskohtia

Toiselle tärkeän asian muistaminen voi tuntua yllättävän merkitykselliseltä. Kyse voi olla tulevasta lääkäriajasta, lapsen koulun aloituksesta, lempikahvista tai työprojektista, joka jännitti edellisessä keskustelussa.

Pienen yksityiskohdan muistaminen viestii, ettei keskustelu kadonnut heti sen päätyttyä. Toinen huomasi asian ja piti sitä riittävän tärkeänä säilyttääkseen sen mielessään.

Kaikilla ei ole yhtä hyvä muisti, eikä unohtaminen osoita automaattisesti välinpitämättömyyttä. Olennaista on yleinen kiinnostus. Turvalliseksi koettu ihminen yrittää pysyä mukana läheistensä elämässä eikä muista heitä vain silloin, kun tarvitsee itse jotakin.

Muistaminen ei myöskään saa muuttua valvonnaksi. Luottamusta rakentaa se, että tietoa käytetään välittämiseen eikä myöhemmin painostamiseen, nolostuttamiseen tai riidan voittamiseen.

4. Heidän tekonsa ovat johdonmukaisia

Turvallisuuden kannalta ennustettavuus on usein tärkeämpää kuin näyttävät lupaukset. Jos henkilö sanoo soittavansa, hän soittaa tai kertoo, miksi se ei onnistunut. Jos hän lupaa auttaa, hänen varaansa voi tavallisesti laskea.

Johdonmukaisuus näkyy myös siinä, ettei toisen kohtelu muutu kokonaan mielialan tai yleisön mukaan. Kunnioitus säilyy sekä hyvinä päivinä että ristiriitojen keskellä.

Kokeellisessa tutkimuksessa ihmisen toiminnan koettu johdonmukaisuus lisäsi häntä kohtaan tunnettua luottamusta. Tulos sopii arkikokemukseen: ennakoitavan ihmisen seurassa ei tarvitse käyttää jatkuvasti energiaa sen arvioimiseen, mikä versio hänestä on tänään vastassa.

Johdonmukaisuus ei tarkoita muuttumattomuutta. Mielipiteitä saa vaihtaa ja suunnitelmia joutuu peruuttamaan. Luottamusta suojaa se, että muutoksista viestitään rehellisesti eikä vastuuta jätetä toistuvasti muiden kannettavaksi.

5. He ottavat muut mukaan

Uuteen ryhmään liittyminen voi tuntua hankalalta, etenkin jos muut tuntevat toisensa jo ennestään. Turvallinen ihminen huomaa helposti sen, joka seisoo keskustelun reunalla tai jonka puheenvuoro jää muiden alle.

Hän voi esitellä uuden tulijan muille, selittää sisäpiirivitsin taustan tai kysyä hiljaisemmalta ihmiseltä tämän näkemystä. Tarkoituksena ei ole pakottaa ketään puhumaan, vaan tarjota mahdollisuus osallistua.

Kuulumisen tunne on yhdistetty tutkimuskirjallisuudessa myönteisiin ihmissuhteisiin, hyvinvointiin ja parempaan toimintakykyyn erilaisissa yhteisöissä. Pienikin mukaan ottava ele voi siksi olla merkityksellinen ihmiselle, joka ei vielä tiedä, onko hän tervetullut.

Osallistaminen vaatii myös herkkyyttä. Kaikki hiljaiset ihmiset eivät halua huomion keskipisteeksi. Turvallinen henkilö antaa tilaa mutta kunnioittaa myös päätöstä seurata keskustelua sivummalta.

6. He eivät tee omista tunteistaan muiden hätätilaa

Rauhallisuus ei tarkoita tunteettomuutta. Turvalliseksi koettu ihminen voi suuttua, pelästyä ja pettyä, mutta hän ei automaattisesti pura jokaista tunnettaan ympärillä oleviin ihmisiin.

Stressaavassa tilanteessa hän pystyy usein pysähtymään ennen toimimista. Hän voi sanoa tarvitsevansa hetken, yrittää selvittää tosiasiat ja palata asiaan, kun ensimmäinen tunnereaktio on hieman tasaantunut.

Tällaisen ihmisen seurassa muiden ei tarvitse jatkuvasti ennakoida räjähdystä tai ryhtyä rauhoittelemaan häntä ennen kuin omia tunteitaan saa käsitellä. Tämä voi tehdä ristiriidoistakin turvallisempia.

Tunteiden säätely ei ole sama asia kuin niiden piilottaminen. Pitkäaikainen tukahduttaminen voi vaikeuttaa läheisyyttä ja ongelmien ratkaisemista. Turvallisempi vaihtoehto on ilmaista tunne ilman uhkailua, loukkaamista tai vastuun siirtämistä muille.

Esimerkiksi lause "olen nyt todella vihainen ja tarvitsen hetken rauhoittuakseni" antaa toiselle enemmän turvaa kuin huutaminen, ovien paiskominen tai täydellinen katoaminen ilman selitystä.

7. He myöntävät olevansa väärässä

Luottamusta ei rakenneta virheettömyydellä, vaan sillä, miten ihminen toimii virheen jälkeen. Turvallinen henkilö pystyy sanomaan olleensa väärässä ilman pitkää selitystä siitä, miksi vastuu kuuluisi lopulta jollekin toiselle.

Hyvään anteeksipyyntöön kuuluu tavallisesti teon tunnistaminen, sen vaikutuksen ymmärtäminen ja halu toimia jatkossa toisin. Pelkkä sana anteeksi ei auta paljon, jos sama toiminta jatkuu muuttumattomana.

Tutkimuksissa anteeksipyynnön on havaittu voivan korjata rikkoutunutta luottamusta, koska se vahvistaa käsitystä väärin toimineen ihmisen luotettavuudesta ja vastuullisuudesta. Anteeksipyyntö ei silti velvoita loukattua osapuolta antamaan heti anteeksi tai jatkamaan suhdetta.

Virheen myöntävä ihminen tekee keskustelusta turvallisemman myös muille. Kun hänen ei tarvitse olla aina oikeassa, eri mieltä oleminen ei automaattisesti muutu valtataisteluksi.

8. He kunnioittavat rajoja ilman painostusta

Turvallisuuden tunne vahvistuu, kun kielteiseen vastaukseen voi luottaa. Toisen ei tarvitse perustella loputtomasti, miksi hän ei halua lainata rahaa, osallistua juhliin, keskustella henkilökohtaisesta asiasta tai suostua fyysiseen läheisyyteen.

Turvallinen ihminen voi pettyä rajaan, mutta hän ei muuta pettymystään rangaistukseksi. Hän ei syyllistä, mykkäkouluta, uhkaile tai yritä neuvotella toisen kielteistä vastausta pois.

Rajat eivät ole vain etäisyyden ottamista. Ne kertovat myös siitä, millaisessa suhteessa ihminen pystyy olemaan mukana ilman, että hänen hyvinvointinsa tai itsemääräämisoikeutensa vaarantuu.

Rajat toimivat molempiin suuntiin. Turvallinen ihminen kunnioittaa muiden rajoja mutta tunnistaa myös omansa. Hän ei lupaa kaikkea miellyttääkseen ja pura myöhemmin uupumustaan niihin, joita ei uskaltanut alun perin kieltäytyä auttamasta.

9. He uskaltavat näyttää sopivasti keskeneräisyyttään

Ihminen ei aina tunne oloaan turvallisimmaksi sellaisen henkilön seurassa, joka vaikuttaa täydelliseltä. Virheettömältä näyttävä ihminen voi herättää tunteen, että muidenkin pitäisi täyttää sama mahdoton mitta.

Sopiva haavoittuvuus voi vapauttaa ilmapiiriä. Toinen uskaltaa sanoa jännittävänsä, myöntää ettei tiedä vastausta tai kertoa tehneensä joskus virheen. Samalla hän antaa muille luvan olla tavallisia ihmisiä.

Itsestä kertominen on tutkimuksissa liitetty läheisyyteen ja parisuhdetyytyväisyyteen erityisesti kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Vaikutus riippuu kuitenkin tilanteesta, suhteesta ja siitä, miten toinen vastaa avoimuuteen.

Haavoittuvuus ei tarkoita rajatonta tunnustamista tai hyvin henkilökohtaisten asioiden kertomista ihmiselle, jonka luotettavuudesta ei vielä ole näyttöä. Liian nopea tai vastaanottajaa kuormittava paljastaminen voi tuntua läheisyyden sijasta vaatimukselta.

Turvallinen avoimuus etenee vastavuoroisesti. Ihminen jakaa jotakin itsestään, tarkkailee toisen suhtautumista ja syventää yhteyttä vähitellen, jos hänen kertomaansa käsitellään kunnioittavasti.

Turvallisuus syntyy tavasta toimia uudelleen ja uudelleen

YourTangon lista muistuttaa, ettei luotettavuus yleensä näy suurina puheina. Se näkyy siinä, keskeyttääkö ihminen, pitääkö hän lupauksensa ja hyväksyykö hän kielteisen vastauksen ilman kostoa.

Turvalliseksi koettu ihminen ei ole aina rauhallinen, täydellisen muistavainen tai valmis kuuntelemaan. Hän voi olla väsynyt, tehdä virheitä ja tarvita omia rajojaan.

Ratkaisevaa on se, pystyykö hän viestimään tilanteestaan rehellisesti, ottamaan vastuuta ja palaamaan yhteyteen vaikean hetken jälkeen. Turvallisuus ei tarkoita konfliktien puuttumista, vaan sitä, ettei erimielisyys automaattisesti uhkaa ihmisarvoa, yksityisyyttä tai oikeutta omiin rajoihin.

Myös omaa käytöstä voi tarkastella ilman täydellisyyden vaatimusta. Kuuntelinko todella? Teinkö sen, minkä lupasin? Annoinko toiselle tilaa sanoa ei? Pystyinkö pyytämään anteeksi ilman puolustelua?

Kun pienet vastaukset alkavat toistua arjessa, muiden ei tarvitse vain uskoa vakuutusta siitä, että seurassasi on turvallista. He voivat huomata sen käytännössä.